Klaus Härön kirkas moraliteetti * * * *






Armoa etsitään ja Jumalan puoleen käännytään Klaus Härön (s. 1971) alunperin tv-ohjelmistoon tarkoitetussa elokuvassa Postia pappi Jaakobille, joka päätettiin syystä ottaa teatterilevitykseen. Härön moraalisesti sykähdyttävässä tuotannossa (mm. Näkymätön Elina, Äideistä parhain) uutuus on hallittu ja kypsä taideteos. Härö on karsinut pois aikaisempia elokuvia lievästi häirinneet sentimentaaliset kuorrutukset.
Kaarina Hazard tulkitsee loistavasti armahdettua elinkautisvanki Leilaa, joka saa työpaikan ikääntyneen sokean pappi Jaakobin (Heikki Nousiainen) luona. Jaakob asuu ränsistyneessä pappilassa, lähellä Kokemäen autiota kivikirkkoa, jossa maailma on pysähtynyt. Jaakobin pappilassa vesi tippuu sateella katosta. Ehkä Jaakob on tyytyväinen asuinsijaansa, sen vanhaan ja kauhtuneeseen ilmapiiriin. Postiljoonin (Jukka Keinonen) tuomat kirjeet ovat Jaakobin side ulkomaailmaan, todellisuuteen ja viimeisiin toivon rukouksiin. Pienet ihmiset kirjoittavat Jaakobille, koska uskovat enää vain hänen pystyvän tuomaan lohtua. Jos kirjeiden tulo loppuu, Jaakobin elämän merkityspohja romahtaa.
Postia pappi Jaakobille puhuu auttamisen ja hyvyyden puolesta. Se on suorasti kristinuskon asialla - jos näin voi sanoa. Kaksi aivan erilaista ihmistä löytävät yhteisen aaltopituuden. Heidän kasvonsa alkavat kuvastua vähitellen toisiaan vasten. Kun Leila kertoo lopulta tarinansa Jaakobille, katsoja tajuaa lopullisesti, miksi hänet on armahdettu elinkautisvankeudesta. Toisaalta katsoja alkaa pohtia pappi Jaakobin hyvyyden tekojen mahdollista hintaa: Onko hän sittenkin kohottanut itsensä Jumalaksi Jumalan rinnalle?
=========================================================
En haluaisi viitata Ingmar Bergmaniin, mutta kyllä Postia pappi Jaakobille ammentaa inspiraation edesmenneen suuren ruotsalaisen ohjaajan tuotannosta. Etenkin niistä kristinuskoa tutkivista elokuvista, joissa ihmiselämä saattaa vaihtua kuolemanuneen, kristillisen kirkon kasvot paljastuvat joskus raadollisesti tai ehtoollisvieraat tuovat valoa talveen - lainatakseni Hilkka Raskun merkittävää Bergman-kirjaa Kasvoista kasvoihin (1979).
Silti haluan korostaa, että Klaus Härö on ohjannut oman näköisensä elokuvateoksen. Mutta kuten Bergmanilta olemme oppineet, ihmisten auttaminen on hyvin vaikeaa. Bergman herätteli useissa kristinuskon problematiikkaa käsittelevissä elokuvissaan ihmistä elämään aidosti ja oikein. Klaus Härö on tavoitellut samanlaista puhdistumisen rituaalia, läpikuultavaa elämän kauneuden pastoraalia, joka on sävyiltään niin idyllinen kuin kirkas ihmisyyden arvojen puolustuspuhe.
========================================================
Klaus Härön elokuvassa ei ole mitään liikaa tai liian vähän. Voi tietenkin ajatella, olisiko se saanut vielä jotakin lisäsärmää ja kaikupohjaa, jos se olisi tehty alunperin valkokangasta varten. Oli miten oli, mutta Postia pappi Jaakobille on viime vuosien uusista kotimaisista elokuvista linjaavasti valtavirran ulkopuolella Jukka-Pekka Valkeapään Muukalaisen ohella. Ei liene sattuma, että molempien elokuvia kuvaajana, hienon kuvallisen ulkoasun luojana on toiminut Tuomo Hutri. Tällä menolla Hutrista tulee taiteellisiin pyrkimyksiin tähtäävän suomalaisen elokuvan kuvaajakometta.
Ja lisättäköön vielä: Muukalaisella kuin Postia pappi Jaakobille - elokuvalla on sama lahjakas lavastaja - Kaisa Mäkinen. Haluaisin myös tietää enemmän Jaana Makkosesta, joka on kirjoittanut Härön elokuvan alkuperäiskäsikirjoituksen.

Ajankohtainen kommentti

Nelonen Median liiketoiminnanjohtaja Hans Edin toteaa synttärihaastattelussaan (HS. 27.3.), että "Nelosesta on ruvettu puhumaan". Hän tarkoittaa Mikkosten maailma -ohjelmaa, josta vaahdotaan iltapäivälehdissä. Edin haluaa tv-kanava Nelosen tapetille.
Hyvä ihme. Jos tv-kanava Nelosesta ei ole muuta puhuttavaa kuin Mikkosten maailma -ohjelma tai Nelosen Uutisten irtisanomiset niin tapetti haalistuu nopeasti.
Takavuosina sentään Nelonen puhutti hyvillä kotimaisilla ohjelmilla ja ulkomaisella ohjelmistolla. Oli erinomaista Ruben Stilleriä, Turkka & Turkkaa, Pulkkista ja Irtiottoja -sarjaa. Oli Rakkautta & Anarkiaa -elokuvia ja viikonlopun leffatarjonnassa hyviä amerikkalaisia independent-elokuvia. Nelosen Uutisissakin tavoiteltiin hiukan toisenlaisia uutiskriteerejä kuin Ylellä tai MTV3:lla.
========================================================
Valitettavasti Nelosen Uutiset tulevat prime timessä huonona ajankohtana. Silti viikolla 13 Nelosen Uutiset, jonka lähetysaika puolitetaan ja uutistoimituksesta irtisanottiin 21 journalistia, saavutti esimerkiksi torstai-iltana 228 000 katsojaa. Ei siis aivan huono tulos.
Hälyttävää on, että samalla 13-viikolla Nelosen katsotuimmat ohjelmat olivat Finnpanelin mittaritutkimuksen mukaan Suomen pelkokerroin, Hauskat kotivideot, lukuisia kertoja uusittu elokuva Forrest Gump ja julkkisjoukkueita kilpailuttava Reikä seinässä. Näilläkö ohjelmilla Nelonen aikoo pysyä tapetilla. Tai saman viikon kymmenenneksi katsotuimmalla Huvilalla & Huussilla?