perjantaina, helmikuuta 29, 2008

Rauta-aika dvd:lle Kalevalan päivän kunniaksi




Kalle Holmberg ohjasi 1982 Yle:n Tv-teatterille moniosaisen suurtyön Rauta-ajan. Paavo Haavikon kirjoittamassa tv-sarjassa Vesa-Matti Loiri näytteli Seppä Ilmarin pääosan. Rauta-aika on saatu nyt dvd-levikkiin tämän viikon Kalevalanpäivän kunniaksi.
Kirjoitin kaksikymmentäkuusi vuotta sitten Helsingin Sanomissa Rauta-ajasta kiinnostuneesti, mutta erittelin myös sen puutteita, huomioin toteutuksen kunnianhimon ja ristiriidat. Totesin lopuksi, että Kalle Holmbergin tv-draamasta ei tullut mestariteosta.
En ryhdy hankkimaan dvd-versiona Rauta-aikaa, mutta luin mielenkiinnolla Helsingin Sanomien artikkelin (28.2.), jossa 1970-luvulla syntyneet taiteilijat kommentoivat teosta. Arvostamani elokuvaohjaaja Aku Louhimies (Levottomat, Paha maa, Irtiottoja, Valkoinen kaupunki) toteaa haastattelijalle, että Rauta-aika oli tv-teatterin joutsenlaulu.
Se nyt ei aivan pidä paikkaansa. Rauta-ajan valmistumisen aikoihin, vuosia sen jälkeen, aina 2000-luvun alkuun Ylen Tv-teatteri, sittemmin draama, tuotti lukuisia hienoja teoksia (myös MTV:n teatteri oli voimissaan vielä ainakin 1980-luvulla, kun Veikko Kerttula ja Pekka Parikka ohjasivat tv-draamaa, se vain unohdetaan aina).
TV1:n puolella esimerkiksi Veli-Matti Saikkonen, Timo Bergholm ja Matti Ijäs ovat ohjanneet erinomaista tv-teatteria ja tv-elokuvia. Aina 2000-luvun alkuun. Eikä pidä unohtaa TV2:n eli Tampereen Tohlopin saavutuksia Reima Kekäläisen aikana. Kuuluuhan Eija-Elina Bergholmin 1990 ohjaama Huojuva talo kuulu Ylen tv-draaman loistaviin saavutuksiin.
Jos joutsenlaulusta halutaan puhua, niin eiköhän Ylen draaman viimeinen suuri työ ole Tapio Piiraisen Raid-sarja, joka valmistui vuonna 2000.
================================================
Nykyisin Ylen tv-teatteri ja tv-draama ovat kuolleet. Anteeksi, tehdään Yle:ssä sentään ikuisuus-sarjaa, torstaista torstaihin junnaavaa Kotikatua, mutta esimerkiksi maanantain Kotikatsomon kausisarjat ovat ulkoistettuja tuotantoja.
Kalevalaa luovasti tulkitseva, osittain Felliniin ja osittain suomalaiseen mytologiaan viittaava Rauta-aika oli kaiketi Ylen historian kallein tv-tuotanto. Vuosia kestäneen neliosaisen tv-sarjan tekoon käytettiin meidän katsojien lupamaksurahoja hiukan yli 5 miljoonaa silloista markkaa. Se oli uskomattoman iso panostus, mutta se osoitti miten ennen vanhaan Yle:ssä panostettiin kotimaiseen kulttuuriin. Olihan Ylioppilasteatterin ja Turun kaupunginteatterin ohjaajakomeetta Kalle Holmberg palkattuna Yle:n TV2:ssa vuosina 1977-1981, Rauta-aikaa tekemässä.

Ajankohtainen kommentti

Ylen rahoitusmalleista ja julkisen palvelun tehtävistä keskusteltiin tiistaina koko ilta TV2:n Ajankohtaisessa Kakkosessa. Keskustelusta ei jäänyt paljon käteen. Isot tv-pomot eivät saapuneet paikalle, ja jälleen ärsytti keskustelijoiden kyvyttömyys puhua televisiosta. Ei seurata eri kanavia - julkisia ja kaupallisia - ei ole kokonaisnäkemystä nykyisestä tv-ilmastosta.
Keskusteluun osallistunut viestintäministeri Suvi Lindén ei katso televisiota. Miten hän voi tehdä päätöksiä, jos ei tunne alaa. Tällaisiakö poliiitikkoja meillä valitaan eduskuntaan, vieläpä valtioneuvostoon. Ei ole ihme, että usko politiikkaan ja politiikkoihin on nollassa.

perjantaina, helmikuuta 22, 2008

Unohdettu, löydetty Joseph Losey


Joulunaikaan oli puhetta aivan spontaanisti Joseph Loseystä (1909-1984), amerikkalais-englantilaisesta elokuvaohjaajasta. Onko hänet tyystin unohdettu? Miksi Loseyn elokuvia ei enää näe televisiossa?
Yle Teema vastasi pian huutoon. Eilen alkoi Jospeh Loseyn Englannin kauden elokuvien esittely. Kimaraan kuuluvat sellaiset 1960-luvun mestariteokset kuin Eeva, Palvelija sekä Onnettomuus ja 1970-luvulta Romanttinen nainen. Losey työskenteli ahkerasti vielä myöhemminkin, valmistuivat oopperafilmien helmi Don Giovanni ja Ranskassa ovela juutalaisaiheinen toisen maailmansodan draama Mr. Klein.
==============================================
Tuskin aina muistetaan, että Joseph Losey aloitti ohjaajana 1940-luvun puolivälissä amerikkalaisessa elokuvassa. Tyyntä voimaa ja rakkautta tulviva esikoisteos Vihreätukkainen poika ja sodanjälkeisestä amerikkalaisesta pikkukaupungista ja sanomalehden tekemisestä kertova Laiton kaupunki ovat huomattavia.
Joseph Losey tuli Eurooppaan, koska hän joutui 1940-luvun lopussa USA:sa mustalle listalle. Senaattori Joseph McCarthyn kommunistivainot iskivät Hollywoodiin vasemmistolaisiin ohjaajiin ja näyttelijöihin. Eikä Losey ollut ainoa pakolainen, sillä myös Charles Chaplin sai lähtöpassit. Ajatelkaa, joka puolella maailmaa rakastettu koomikko ja ohjaaja, viime vuosisadan alkupuolen tunnetuin ihminen, joutui maanpakoon.
===============================================================
Joseph Losey on kertonut, että kun hän saapui 1950-luvun alussa Eurooppaan, kukaan ei tiennyt hänen Hollywood-elokuvistaan. Hän pääsi mukaan muutaman vuoden jälkeen englantilaiseen elokuvaan, 1950-luvun loppupuolella syntyivät maineikkaat 24 tuntia armonaikaa ja Erotiikkaa.
Yle Teeman sarja esittelee Joseph Loseyn luovalla kuusikymmenluvulla, jolloin hän oli vakiinnuttanut asemansa Englannin kärkiohjaajana.
Sarjan elokuvista eilen esitetty mykistävä Eeva on arkkitehtooninen, aistillinen, musiikillinen (Billie Hollidayn laulut), tilallinen (ovet, portaat ja peilit) ja maisemallinen - kuka on kuvannut Venetsiaa yhtä esteettisesti kauniisti kuin Losey.
Asetelmalliseltakin nykyään vaikuttava mondeeni Eeva muistetaan myös Jeanne Moreaun huikesta näyttelijätyöstä. Losey antoi manipuloivan Eevansa liikkua, istua ja tarkkailla vapaasti rakkauden ja vihan paratiisissa, jonka ovet sulkeutuvat aikanaan Venetsiassa valheellisesti kirjailijana esiintyvälle miehelle (Stanley Baker).
================================================================
Nobel-palkitun Näytelmäkirjailija Harold Pinterin kirjoittama Palvelija (28.2.) on Losey-suosikkini, moniselitteinen analyysi pariskunnasta (Dirk Bogarde ja Sarah Miles), joka saapuu töihin varakkaan miehen (James Fox) taloon. Kohta pariskunta anastaa isännältä kaiken vallan.
Onnettomuudessa (6.3) on myös Pinterin käsikirjoitus. Monikerroksinen, hätkähdyttävä elokuva viiltää oxfordilaisen professoerin kuumaan rakkaussuhteeseen.
Sanansaattaja - The Go-Between (13.3.) on hieno, muistin virtaan livahtava kuvaus aristokraattinaisen (Julie Christie) ja farmarin (Alan Bates) kielletystä rakkaudesta 1900-luvun alun yläluokkaisessa englantilaisessa yhteisössä. Harold Pinter vastasi jälleen käsikirjoituksesta.
Losey-sarjan päättää Romanttinen nainen (20.3.) 1970-luvun puolivälistä. Elokuva on Loseylle ominainen kuvaus "porvariston hillitystä charmista". Ohjaaja tutkii kirjallisuuden ja elokuvan maailmoja, kurottaa lähes barokkimaisesti rappion ja tuhon hetkiin englantilaisessa perheessä. Losey totesi elokuvan päähenkilöstä Elizabethista (Glenda Jackson): "Ei ole olemassa epäromanttisempaa naista".

Ajankohtainen kommentti

Yleisradio teki viime vuonna noin 6,5 miljoonaa euroa tappiota. Vielä kolme vuotta sitten tulos oli yli 50 miljoonaa euroa tappiollinen. Televisiomaksuja kertyi viime vuonna noin 12 miljoonaa euroa edellisvuotta enemmän.Yle:n toimitusjohtaja Mikael Jungnerin mukaan talouden tasapainottaminen etenee nyt etupainotteisesti. Ei odoteta ainakaan radikaalia tv-lupien peruuttamisia, kun kaapelit tulevat kuun lopulla digisiirtymän piiriin.
===============================================================
Digitelevision pakkosiirtymä on siis pian totta ympäri maata. Kansalaiset ottivat digin vastaan lähes murisematta.
Mitä muuttui? Ei oikein mitään varsinaisesti. En ainakaan itse ole huomannut, että uudet kanavat olisivat tuoneet merkittävää lisäarvoa katseluun tai kuvan laatu olisi parantunut.
Mutta kohta meitä hemmotellaan teräväpiirtotelevisiolla. Asiantuntijoiden mukaan siinä vasta kuva tule olemaan kirkas ja loistelias.
Olen ymmärtänyt, että teräväpiirtotelevisio olisi mahdollinen tässä vaiheessa vain kaapelilevityksessä. Taas sateelliittivälitys vaatii lautasantennin ja satelliittivastaanottimen.
Ja huom! Teräväpiirtoa varten tarvitaan uusi litteä taulutelevisio. Jos ei sitä ole, niin tarvitaan hdtv-lähetyksiä ymmärtävä digiboksi. Samanlainen tarvitaan kaapelikatseluun.
Kenellä sellainen on? Kuka sellaisen hankkii. Kun vielä asiantuntijat varoittavat, että teräväpiirtodigisovittimia ei kannata vielä ostaa, koska niiden kehitys on vasta alussa. Vuokrata siis kylläkin.
==================================================================
Sopii kysyä: miksi meille kaupataan uusia ja uusia välineitä? Näyttää, että välineistä sinänsä on tullut niin merkityksellisiä, että sisältö on jäämässä toisarvoiseksi. Eikö ilmastonmuutoksen edetessä pitäisi ryhtyä kantamaan teknisiä vempaimia kierrätyskeskukseen.

perjantaina, helmikuuta 15, 2008

Kotimaista Lordi-kauhua




Tänä vuonna teattereihin odotetaan jopa kolmea uutta suomalalaista elokuvaa, joiden genre määritellään kauhuksi. Aikaisemmin kauhua ei juuri harrastettu Suomessa elokuvassa. Muistiin palaa oikeastaan vain Olli Soinion näppärä Kuutamosonaatti (1988), jossa kauhuaineksia revittiin maaseudulta. Nuori valokuvamalli matkustaa maalle ja kohtaa siellä surkuhupaista kauhua levittävät hölmöläisäijät. Ei liene yliampuava väite, että Soinio perusti suomalaisen kauhuelokuvan.
Solar Filmsin tuottama ja Pete Riskin ohjaama Dark Floors - The Lordi Motion Picture on ensimmäinen vuoden 2008 kotimaisista kauhuelokuvista. Se on rakennettu kokonaan Euroviisuvoittajan, rovaniemeläisen Lordi-yhtyeen imagon ja maineen ympärille. Jos Lordi repäistäisiin elokuvasta pois, tuloksena olisi ikävystyttävä pannukakku.
Dark Floors - The Lordi Motion Picture on pelikonsolien ja tietokonepelien ajan kauhuelokuva. Se on väkivaltainen, sairas ja moraaliton. Mikä tahansa ylitehoava shokki on mahdollinen. Mitään ei tarvitse perustella eikä mitään elokuvallista kokonaisuutta tarvitse hahmotella. Riittää, että uusi kohtaus virtaa edellisen kohtauksen jälkeen kuin musiikkivideoissa.
============================================
Dark Floors - The Lordi Motion Picture olisi saattanut toimia paremmin 1980-luvulla, silloin kun musiikkivideot olivat vielä uutta ja ihmeellistä audiovisuaalista tarjontaa. Nykyisin musiikkivideot ovat syöneet toisensa, massiivinen ylitarjonta on muuttanut kappaleen kuin kappaleen pelkäksi silmien edessä häilyväksi musakiksi. Siksi vaikuttaa koomiselta Dark Floors -elokuvan tekijöiden lapsellinen usko musiikkivideoilmaisuun.
Eikö myös Lordi-ilmiö syönyt itsensä, koska yhtye ei ole pystynyt uusiutumaan. Jos mainosfilmejä ja Lordi-yhtyeen musiikkivideoita aikaisemmin ohjannut Pete Riski (s. 1974) olisi rakentanut elokuvan, jossa naamiot riisutaan, Lordi-ilmiöön suhtaudutaan itseironisesti ja parodisesti, tulos olisi voinut olla paljon parempi. Nyt kompuroidaan sieltä mistä aita on matalin. Ei olekaan mikään ihme, jos Dark Floors ei ole lähtenyt menestymään odotetulla tavalla kinoissa. ============================================
Sikseen, tekijöiden ja markkinamiesten olisi kannattanut olla kaukoviisaita. Väkivaltaa ja sairautta olisi pitänyt karsia, jotta elokuva olisi saanut todellisen kassamenestyksen. Eli Lordi-filmi olisi pitänyt tehdä lapsille ja varhaisnuorille, jotka korkea ikäraja poistaa nyt teattereista.
Elokuvasta julkistettu iskulause kertoo kaiken: "Dark Floors - The Lordi Motion Picture on aito kauhuelokuva, joka ei sovi pienille Lordi-faneille."

Ajankohtainen kommentti

Aamulehti kyseli tammikuussa Yleisradion hallintoneuvoston päättäjiltä, voitaisiinko mainoksia sijoittaa Ylen kanaville. Vihreää valoa näytettiin yllättävän laajalla rintamalla.
Viime viikkoina asiasta on keskusteltu jossakin määrin mediassa. Näyttäisi, että suuri osa kommentoijista vastustaa tv-mainosten sijoittamista Ylen tv-kanaville, jotka nykyisessä digimympäristössä ovat ilmaiset TV1, TV2, Yle Teema ja FST5.
Kuin keskusteluun vastaten viestintäministeri Suvi Lindén nimitti tiistaina (12.2.) työryhmän miettimään Yleisradion taloutta ja rahoitusta. Ryhmä pohtii lisäksi julkisen radio- ja televisiotoiminnan merkitystä suomalaisen sisältötuotannon edistäjänä. Työryhmään valittiin poliittisten puolueiden edustajia, siis kansanedustajia. Epäilen, että monikaan työryhmän jäsenistä ei ehdi seurata televisiokanavia. Muistuu mieleen muuan kansanedustaja, joka valittiin taannoin Ylen hallintoneuvostoon. Hän oli katsellut 70-luvulla Pikku Kakkosta.
No, ollaan tarkkoja. Kuuluu työryhmään sentään kolme asiantuntijaa, joilla on lujaa kosketuspintaa mediamaailmaan: ylijohtaja Liisa Ero liikenne- ja viestintäministeriöstä, toimitusjohtaja Kari Väisänen Taloudellisesta Tiedotustoimistosta ja yhteiskuntatieteiden tohtori Juhani Wiio, entinen yleläinen.
==============================================
Mainonnan tuntijat ovat muistuttaneet, että tv-mainonnan aloittaminen Ylen kanavilla ei ehkä toisi niin paljon yhtiön kassaan rahaa kuin uumoillaan. Ylen vuosibudjetti liikkuu 400 miljoonaan euron pinnassa. Mediamainontaan upposi viime vuonna kokonaista 1,3 miljardia euroa.Tv-mainonnan - siis MTV3:n ja Nelosen sekä joidenkin muiden kaupallisten kanavien ja kaapelikanavien - osuus kokonaiskakusta oli noin. viidennes.
Tv-mainonta on ollut kasvussa, ja varmaankin Yle repäisisi siitä jonkinlaisen siivun, jos tv-mainonta aloitettaisiin isojen urheilukilpailujen tv-lähestysten yhteydessä. Uutiset, ajankohtaisohjelmat ja kotimaiset draamasarjat kiinnostaisivat oletettavasti mainostajia.
Työryhmän nimittänyt ministeri Lindén vastustaa tv-mainonnan sijoittamista Ylen kanaville - tosin hän hyväksyisi sen urheilun yhteyteen. Ministerin vastustus perustuu politiikkaan. Kokoomuslaisena hänen täytyy katsoa kaupallisten kanavien etuja. Lindén uskoo, että Ylen tulo mainoskilpailuun vaikeuttaisi kaupallisten tv-kanavien toimintaa. "Tuloksena olisi, että kaupalliset joutuisivat siirtymään enemmän maksu-tv:n puolelle."
Kuin sopivaksi vakuudeksi MTV3 lanseerasi juuri uuden maksullisen kanavan, joka suunnataan naisille. Sen nimi on Ava. Ettei vain sodanjälkeisen filmitähden ja Paljasjalkakreivittären unohtumattoman lumoajattaren Ava Gardnerin mukaan?
================================================
Työryhmä antaa esityksensä Ylen rahoituksen järjestämisestä vuoden lopussa. Voisiko se miettiä Ylen ongelmiin osittaista valtion budjettirahoitusta tyyliin Kansallisooppera, Kansallisteatteri, kirjastot?
Verorahoilla kustannettaisiin se osa Ylen tv-toiminnasta, joka muistuttaa eniten julkisen palvelun ihanteita: Koulutelevisio (onko sitä enää), Radion Yle Ykkönen, RSO, Yle-arkisto, FST5- kanava (vähemmistön palveleminen) ja Yle Teema. Jos esimerkiksi tv-kanava Teeman keskimääräinen katsojaosuus pyörii siellä 2 %:n luokassa, on syytä huomata, että kysymys on hyvin vähälevikkisestä kulttuurikanavasta.
===============================================
Kulttuuri ei enää myy Suomessakaan, vaan pinnallinen viihde. Ylen pääkanavat TV1 ja TV2 ovat viihteellistyneet. Tunnustetaan tämä tosiasia: TV2 jatkuvine urheilulähetyksineen ja sarjoineen ei kohta poikkea kaupallisen puolen viihdetarjonnasta. TV1 on vielä vankkoine uutis- ja ajankohtaispakettineen parasta julkista palvelua, mutta muu ohjelma alkaa sitten olla pelkkää tv-sarjaa.
Ylen tv-kanaville ohjelmia tekevät pienet kotimaiset tai suuremmat ylikansalliset tuotantoyhtiöt (mm. Broadcasters, Production House, Nordisk Film & TV, Fremantle Media) - lähes samalla tavalla kuin kaupallisille kanaville. Miksi niiden ohjelmien alussa ja välissä ei voisi olla tv-mainoksia?
================================================
Laatuelehden kotiin tilaava ja julkisen palvelun lupamaksutelevisiota suosiva suuri ikäluokka ja sitä vanhemmat ovat väistyvää väestöä. Mediakäyttäytyminen on muuttumassa mobiilin, internetin ja ilmaisjakelulehtien myötä.
Laajakaistan tietokoneeseen hankkinut näkee nettiyhteyden avattuaan näytöllä heti vaikkapa Soneran etusivun, jossa juoksevat päivän tärkeät uutiset kuten lehtitalojen nettisivustoilla. Mainokset eivät häiritse.
Nuori sukupolvi, jota myös rosvosukupolveksi kutsutaan, on tottunut saamaan asioita maksutta. Se imuroi netin palveluja ilmaiseksi, elokuvia ja musiikkia. Ei se halua maksaa. Eikä sitä totuteta enää maksamaan millään mahtikäskyllä, koska se opetettiin saamaan vapaasti omansa netistä. Kohta se saa soittaa kännykälläkin ilmaiseksi, koska palvelu maksetaan mainoksilla.
Nykyisessä tilanteessa ei voida enää puolustella julkisen palvelun eli Ylen televisiomaksua. Vanhempi väki saattaa karsastaa mainoksia tv-ruudulla, mutta tutkimusten mukaan nuoret eivät edes miellä niitä mainoksiksi. Koska digiboksit saatiin työnnettyä väestölle ilman isompia protesteja, mainoksien tulo Ylelle tuskin herättää suurta närää. Sitä paitsi olisivat kaikki ilmaiskanavat vihdoinkin samalla lähtöviivalla. Tulisi sitä kilpailua.

perjantaina, helmikuuta 08, 2008

Loistava kotimainen uutuus






Nyt se tuli. Tai tuli ensi-iltaan jo tammikuussa, Dome Karukosken toinen pitkä näytelmäfilmi Tummien perhosten koti. Minusta elokuva on parasta kotimaista sitten Pahan maan ja Miehen työn.
Dome Karukosken elokuva on rankka, järkyttävä, jopa synkkäkin, se repäisee ihon kananlihalle ja sielun karrelle. Mutta se on selkeä näyttö nuoren ohjaajan kyvystä tehdä elokuvaa, luottaa kuvaan, tunnelmaan, luoda dramaattisia tilaneita ja ohjata vankasti näyttelijöitä.
Tummien perhosten koti perustuu Leena Landerin läpimurtoromaaniin. Landerin teksti on vahvaa, läheltä koettua, todenmakuista, hiukan rönsyilevää ja hajanaistakin. Marko Leino on kirjoitanut romaania tiivistävän ja jäsentävän, jopa puhdistavan käsikirjoituksen. Leino todistaa lopullisesti osaamisensa elokuvakäsikirjoittajana. Melkein rohkenisi sanoa, että vasta elokuva antaa romaanille olennaisen merkityksen.
==========================================
Dome Karukoski kertoo tunteita kouraisten väkivaltaisen perheen ja traagisten lapsuukokemusten ahdistamasta 13-vuotiaasta Juhanista (Niilo Syväoja), joka lähetetään huostaanottojen jälkeen "viimeiseen satamaan", saaressa toimivaan poikakotiin, jota humaani, nuoriin ja ihmisen muuttumiseen uskova johtaja Olavi Harjula (Tommi Korpela) johtaa. Johtajan vaimo Irene (Kristiina Halttu) hoitaa puutarhaa ja odottaa rakkautta. Harjuloilla on kaksi lasta, teini-ikään kypsyvä tytär (Marjut Maristo) varastaa tietenkin poikakodin poikien huomion.
Kun Juhanin väkivaltainen, todellisuudentajun kadottanut isä (Pertti Sveholm) käy saaressa johtaja saa idean hankkia rahaa silkkiperhosilla. Kunnan sosiaalilautakunta on päättänyt sulkea poikakodin. Alkaa johtajan ja poikien yhteinen kokeilu, yritys vailla vertaa.
===========================================
Dome Karukoski käsittelee poikajoukkoa taiten, eläytyvällä hellyydellä, kuin kuuntelisi jokaisen pojan sydämen ääniä. Juhani ja Olavi Harjulan vaimoon rakastuva poikakodin kasvatti Salmi (Eero Milonoff) nousevat vähitellen draaman keskiöön.
Heidän salaisissa hetkissään ratkaistaan "tummien perhosten" lopullinen kohtalo. Myös Juhanin muistikuvat lapsuudesta motivoivat draaman käänteet. Samoin poikakodin ruokahuollosta vastaava, lehmiä rakastava Tyyne (Kati Outinen) liittyy lopulta elokuvan järisyttävään traagiseen poljentoon.
=========================================
Tummien perhosten koti ajoittuu sodanjälkeiseen aikaan (muuan pojista lukee Tuntematonta sotilasta, joka ilmestyi v. 1954). Dome Karukoski tuo osuvasti ilmi Olavi Harjulan opetusmetodit, joissa rajojen asettamisen ohella korostuvat yhteisellisyys, tarve yrittää, olla lannistumatta, kääntää mahdototon mahdolliseksi - vaikka erehdysten ja virheidenkin kautta. Tommi Korpelan äärimmäisen kontrolloitu, hyvällä tavalla miehekäs näyttelijätyö suo vielä lisäarvon saaren poikakodin tummana välkehtivään draamaan.
========================================
Tummien perhosten koti tuo mieleen edesmenneen ranskalaisen Francois Truffautin 1950-luvun lopun nuorisokuvaukset Vintiöt ja 400 kepposta. Pojat tihruilevat rannan kivikossa poikakodin johtajan teini-ikäistä tytärtä kuin ranskalaisvintiöt kohteitaan Truffautilla. Juhanin kohtalossa on samaa pakahduttavaa suoruutta kuin 400 kepposen Antoine Doinelissa.
Kannattaa myös huomata Dome Karukosken - hiukan sisällöttömäksi jäänyt esikoistyö Tyttö sinä olet tähti oli lupaava - taju elokuvakerronnan keinoista ja elokuvallisista ominaispiirteistä. Niin draaman kehittely, tarinan yllätykselliset käänteet ja Pini Hellstedtin huikea kameratyö, jossa klassiset sade- ja ukkoskuvat valtaavat alaa, liittyvät saumattomasti kokonaisuuteen. Tähän iskostuu vielä upea elokuvamusikki, joka ikään kuin valmistelee väylää valoon, toivoon.
=========================================
Tommi Korpelaa ei voi muuta kuin ylistää näyttelijätyöstään. Kuvauksellinen Niilo Syväoja on aidon latautunut ihon pieniä väristyksiä ja katseen herkkää poesiaa myöten. Ja jälleen Pertti Sveholm tekee mykistävästi pienen sivuroolin.


Ajankohtainen kommentti


Plus-Tv mainostaa illasta iltaan televisiossa. Tämä maksullinen palvelu haarukoi saman maksukortin alle eri tv-kanavia. Välistä Plus-Tv lupaa liitymismaksun 0:lla eurolla, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että joudut sitten maksamaan leikistä kuukausimaksun. Nyt Plus-Tv tarjoaa sinulle 10 euron avausmaksulla yhden kuukauden katseluaikaa. Mitähän Plus-Tv:n katselu maksaa tuon kuukauden tutustumisajan umpeudettua.
Tai sitten voit tehdä 3kk:n PlusTv-palvelusopimuksen, siihen kuuluu tallentava Samsung-digiboksi erikoishintaan 199 € (normaali hinta: 299 €)! Aina luvataan hirmuisesti säästöä, kun tekee sen ja sen sopimuksen. Eilen televisiossa Plus-tv lupasi taas maltaita mainoksessaan.
=========================================
Plus-Tv -yritys on yhtä kuin Digi TV Plus Oy. Se on omien sanojensa mukaan digitaalisten televisiokanavien jakeluun erikoistunut yritys, jonka palvelua markkinoidaan asiakkaille Plus-Tv-nimellä. Plus-Tv paketoi katsojille kanavakokonaisuuksia halutuimmista suomalaisista ja ulkomaisista kanavista. Plus-Tv:llä on noin 220.000 maksu-tv-asiakasta antennitalouksissa. Uskomatonta kyllä, mutta Plus-Tv -yrityksen hallituksen puheenjohtajana toimii Ylen eläkkeellä oleva toimistusjohtaja Arne Wessberg, jonka aikana Yleisradion talous meni kuralle, alkoi Ylen viihteellistyminen, ohjelmatuotannon ulkoistaminen ja henkilökunnan irtisanominen. Plus-Tv:n rahoittajina toimivat amerikkalainen pääomasijoitusyhtiö Baker Capital ja pohjoismainen pääomasijoitusyhtiö Provider Venture Partners AB.
=========================================
Plus-Tv:n maksukortin alla ei ole yhtään tv-kanavaa, jota haluaisin katsella. Siellä on Maxia, Faktaa, Leffaa, Junioria, Eurosportia, Digiviihdettä. Siellä on Sub Leffa, Sub Juniori, Urheilu+kanava, SVT Europa, Nickelodeon, MTV, Eurosport, Discovery Channel.
On siis elokuvia, sarjoja, Formulaa, urheilua, aikuisviihdettä, musiikkiteeveetä ja lasten ohjelmia. Jos pakettiin kuuluisivat vaikkapa BBC World, CNN, Sky-tv Sport, TV5, Arte, Rai UNO, saattaisin harkita kortin ostoa.
Uskon, että moni maksukortin hankkinut ja kuukausimaksu maksava tv-katsoja pettyy tarjontaan. Plus-Tv -paketista voi tietenkin luopua, mutta kuluttajien suojelemisessa tarvittaisiin nyt järeämpiä keinoja.
Avatessani tietokoneeni F-Securen logo rauhoittaa minua: vihamieliset hyökkäykset torjutaan, väärät madot eivät pääse luikerteleaan koneeseeni, roskapostia ei ilmesty näytölle, eivätkä tiedostoni tuhoudu.
Televisiokoneen ruudulle tarvittaisiin samanlainen F-Secure. Se estäisi kaiken maailman roskakanavien pääsyn höynäytettävien kuluttajien ulottuville. Jonkun systeemin täytyy suojella meitä, koska harva meistä jaksaa panna kaikille kotkotuksille vastaan. Pitäisi oppia sanomaan tiukasti: "Ei!"