keskiviikkona, maaliskuuta 20, 2013

Lastentarhanopettajan pitkä piina * * * *

Atlantic Film


















Mads Mikkelsen (1965) on upea tanskalainen näyttelijä, joka löi itsensä läpi 2000-luvulla hienossa tv-rikossarjassa Murharyhmä. Nykyisin Mikkelsen näyttelee tanskalaisten huippuohjaajien elokuvissa. Muuan heistä on Thomas Vinterberg, jonka uutuuselokuvassa Jahti Mikkelsen on hiljainen lastentarhanopettaja. Viime aikoina Mikkelsen on näyttellyt ahkerasti kansainvälisissä tuotannoissa. Niistä ehkä kuuluisin on roiston rooli Bond-elokuvassa Casino Royale. Mikkelsen ei siis karta kaupallisia elokuvatuotantoja.
Vuonna 2009 Mikkelsen näytteli romanttisessa elämäkertaelokuvassa Coco Chanel & Igor Stravinsky. Mutta aina kun Thomas Vinterbergiltä tulee kutsu, Mikkelsen on valmis. Kuuluisin lienee 1998 valmistunut Kutsut, jossa revitään perhejuhlat rikki. Mikkelsen loisti myös Jacobina tanskalaisen Susanne Bierin elokuvassa Häiden jälkeen.
================================================================================================
Thomas Vinterberg on vienyt Jahdin pieneen, suljettuun tanskalaiseen kylään, jossa vallitsevat ennakkoluuloiset arvot. Winterberg näyttää kylmän viiltävästi, miten pienen tytön kertomus johtaa kylässä lumiaaltoilmiöön. Kaikki kylässä alkavat uskoa, että yksin asuva lastentarhanopettaja on syyllistynyt pedofiliaan.
Jahti pureutuu hankalaan kysymykseen: uskommeko enemmän aikuisen vai lapsen sanaa. Elokuvan Katarina on mielikuvitusrikas tyttö, joka on saattanut keksiä omassa päässään syytöksen, joka tuhoaa lastentarhanopettajan elämän. Voi tietenkin myös olla totta, että jossakin leikin tilanteessa opettaja on näyttänyt pippelinsä tytölle. Yhteisö alkaa uskoa faktana tytön kertomukseen. Mitään kovin vedenpitävää todistusta ei löydy, ei sitten millään.
Jahti nähdään niin kyläläisten kuin lastentarhanopettajan ja tytön näkökulmasta. Thomas Vinterberg näyttää rajuissa, jopa väkivaltaisissa kohtauksissa, miten opettajaa ei enää hyväksytä ostoksille kylän kauppaan tai miten suuttuneessa kyläläisessä herää lynkkausmentaliteetti. Paraskin ystävä rikkoo välinsä opettajaan.
================================================================================================
Jahdin maisema- ja kyläotokset ovat tarkkaa realismia. Mads Mikkelsen on täydellisesti mukana roolissaan. Jälleen huomaamme, miten hyvin tavalliselta näyttävä filminäyttelijä kuin varkain tekee lastentarhanopettajan kärsimyksestä piinaavien kokemusten kavalkadin. Kasvojen jokin pieni yksityiskohta kertoo enemmän kuin turha repliikki. Kannattaa myös muistaa tanskalaisten hyvät käsikirjoitukset, niin elokuvissa kuin tv-sarjoissa. Jahdin toinen käsikirjoittaja on Tobias Lindholm, jonka panos elokuvan onnistumiseen on ollut kattava. Viime vuosina myös suomalaisessa elokuvassa on ryhdytty antamaan lisää tilaa käsikirjoittajille.
Loppupuolella Vinterberg ja Lindholm viittaavat Michael Ciminon 1970-luvun lopun Kauriinmetsästäjään, jonka jahtikohtaukset todistivat samalla tavalla miehisen ystävyyden uhon. Toki pitää muistaa, että Ciminon ystävykset olivat tehdasduunareita, jotka olivat lähdössä sotimaan Vietnamiin.
Jahdin mukaan metsästyskiväärin käyttölupa on kahdeksantoistavuotta täyttäneen pojan miehuuden mitta. On hyvä, että Vinterberg ja Lindholm ovat jättäneet elokuvan lopun kutkuttavasti auki.

Ajankohtainen kommentti

Jokeri-pomo ja liikemies, niin iltapäivälehtien lemmikki Hjallis Harkimo on pantu paljon vartijaksi. MTV3 luottaa hänen omaan talk show´hun ja liikemiesohjelma Diili pyörii samalla kanavalla. Talk show-ohjelmat ovat yleistyneet kanavalla kuin kanavalla. MTV3:lla vietetään naisten vetämää ohjelmaa Korkojen kera, jossa julkkikset käyvät pyörähtämässä. FST on aloittanut Bettinan hyvän talk show´n ja MTV3 on luottanut energisiin Tuomas Enbuskeen ja Aki Linnanahteeseen. Nelonen ei taida luottaa enää Talks show-formaattiin, Maria on poistunut kanavalta. Nelonen yrittää erottua erilaisilla ruokaohjelmilla ja kilpailuilla.
================================================================================================
Katsooko kukaan talk show -ohjelmia?
Finnpanelin mittaritulosten mukaan Enbuske & Linnanahde Crew sai keskimäärin 468 000 katsjojaa, Korkojen kera jopa 859 000 ja liikemieskilpailu Diili keräsi 876 000 silmäparia ruudun ääreen. Oletteko muuten huomanneet, että T. Enbuske tulee koteihin nykyisin kanavalla kuin kanavalla, lehdissä ja vielä twitterissä.
Urheilu ja etenkin talviurheilu on Suomen kansan sydämenasia, vaikka Valde de Fiemmen MM-hiihdot menivät suomalaisilta penkin alle. Vähän alle miljoona katsojaa kerääntyi jännittämään eri laleja. Taas television parhaista sarjoista Yle Fem -kanavan Vallan linnake kiinnostaa vain 80 000 katsojaa ja Francon aikaan - Alcanataran perhe Yle Taamalla ei juuri ketään. Onneksi hieno Donna Leon saa houkuteltua Yle Teemalla viikottain keskimäärin 150 000 katsojaa ja tavanomaisista sarjoista poikkeava House yltää MTV3:lla jopa puolen miljoonan kiinnostukseen. Putouksen 2 miljoonan katsojapeittoa MTV3-kanavalla ei taas voi ymmärtää millään järkisyyllä.
P.S. Seuraava Kino ja TV ilmestyy pääsiäisen jälkeen.

keskiviikkona, maaliskuuta 13, 2013

Rankka elokuva särkyneestä lapsuudesta * * * *

Atlantic Film















Brittiohjaaja Philip Ridleyn teki vuonna 1990 Yhdysvaltojen keskilänteen sijoittuvan hienon elokuvan Reflectin Skin -lapsuuden loppu, jossa varttumisen sykähdyttävä tarina eli ja hengitti kuulaan maiseman keskellä. Toinen brittiohjaaja Rufus Norris on toteuttannut hieman samanlaisen lapsuusdraaman Särkynyt, joka sijoittuu englantilaiseen lähiöön, itse asiassa kortteliin, jossa asuu väkivaltaisia ja hermonsa menettäneitä ihmisiä. Teatterin lavalla harjaantunut Norris on ohjannut niin vavahduttavan esikoiselokuvan, että sitä katsoessa haukkoo henkeään. Tällaistakö on arkielämä suljetussa brittiläisessä lähiössä?  
Särkyneen päähenkilö on 11-vuotias Skunk (Eloise Laurence), joka yrittää selviytyä painostavasta arjesta omalaatuisessa huushollisssa. Siihen kuuluvat lakimies-isä (Tim Roth), veli ja omituinen Kasia. Äiti on lähtenyt lipettiin aikoja sitten. Naapurissa asuu väkivaltaan altistuva Oswald, joka on yksinhuoltaja. Hän kiusaa Rickiä, joka on vammautunut poika. Skunk ei voi ymmärtää tätä.
Daniel Clayn O´Rowen selvästi omakohtaiseen romaaniin perustuva elokuva on todella nimensä mukainen. Optimistista loppukohtausta lukuun ottamatta Särkynyt ajelehtii hetkestä toiseen naapuriston ahdistavan piinan katveessa. En muista nähneeni pitkään aikaan brittielokuvaa, jossa perheiden hirvittävä arki paljastettaisiin munaskuita myöten. Teatterista lähdettyämme mietimme, voiko tämä kaikki olla totta.
Eloise Laurence on upea, todella hengästyttävän hyvä pääosassa. Yhdysvalloista harharetkien jälkeen Britanniaan palannut Tim Roth näyttelee suurenmoisesti isää, joka miettii ja katsoo ennen kuin toimii. Rothin isä taitaa olla Rufus Norrisin elokuvan ainoa terve henkilö.



Ajankohtainen kommentti

Ylen tv-sarjoista pitkäkestoinen espanjalainen Alcantara - Francon jälkeen on ollut oma suosikkini. Jostain syystä se ei herätä laajempaa mielenkiintoa, sillä en ole kuullut kenenkään puhuvan siitä. Ehkä se hukkuu Yle-Teeman kanavalle. Madrdilaisperheen kokemukset Francon kuoleman jälkeen uuden demokraattisen Espanjan murrosvaiheissa vaikuttavat enemmän yleispitäviltä kuin pelkästään espanjalaisilta. Moni 1970-luvun lopun ilmiö ja tuttu kehityskulku on saanut sarjassa niin innostavan kehittelyn, että maanantai-iltaisin on ollut pakko katsoa jokainen jakso. Yli kahdessasadassa jaksossa mennään parhaillaan.
Eikä Alcantarassa hymistellä tai peitellä vaikeitakaan asioita ja ongelmia. Sarja tuo meilläkin oman lisänsä huumekeskusteluun ja näyttää Alcantaran perheen tyttären Ineksen kohdalla, miten huumeriippuvuudesta ei tahdo millään päästä irti.
Samasta asiasta puhuu toki kauhurealistisesti Aku Louhimiehen uutuuselokuva 8-pallo. Parhaillaan pyörivistä tv-sarjoista riippuvuutta kommentoidaan satuttavasti myös englantilaisessa Emmerdalessa, jota on esitetty vuosia arkisin klo 18.00 jälkeen MTV3-kanavalla.

keskiviikkona, maaliskuuta 06, 2013

Loistava gangsterielokuvapastissi * * * *

(c)2013. Warner Bros. Ent.











Lääkäri-isän tiukassa juutalaisperheessä kasvanut Ruben Fleischer (s. 1974) on ohjannut kevään yllättävimmän amerikkalaiselokuvan. Gangsterisota ajoittuu 1940-luvun lopun Los Angelesiin, jossa poliisipäällikkö (Nick Nolte) saa pormestarilta tehtävän siivota kaupunkiin rikosimperiumia luovan gangsterin Mickey Cohenin (Sean Penn). Cohen on pärjännyt aikaisemmin nyrkkeilijänä, mutta nyt hän hankkii asemaa ja valtaa huume- ja huorabisneksessä. Cohen on julma tappaja, joka ei säästele käyttää asetta.
Gangsterisota perustuu osittain todellisuuteen. Mickey Cohenin tarinaan liittyvät tietyt faktat, jotka pitävät paikkansa. Sitä en osaa sanoa, onko poliisipäällikön valitsema erikoisryhmä (Josh Brolin ja Ryan Grossling näkyviä, luonnekuvauksiltaan erilaisia hahmoja) toiminut todellisuudessa "enkelten kaupungissa." Mutta hyvää jälkeä se saa kyllä aikaan.
Ruben Fleisher on ohjannut elokuvan 30-luvun Warner Bros. -gangsterielokuvien hengessä. Warner oli Hollywoodin isoista studioista yhteiskunnallisesti suuntautunut. Kieltolaki ja nouseva rikollisuus synnyttivät gangsterielokuvan. Howard Hawksin Arpinaama oli vuonna 1932 lajin loistelias toteutuma: ohjaaja pyrki toteuksessa realistiseen ja uskottavuuteen.
Robert Warshaw totesi napakasti, että gangsterielokuva on tarina hankkeesta ja menestyksestä, joka päättyy äkilliseen tappioon. Tämä näkyi parhaiten James Gagneyn näyttelemissä gangsterifilmeissä. Gangsterisota kattaa alusta loppuun Robert Warshawin määritelmän. Ruben Fleischer on pyrkinyt kokonaisvaltaiseen studio-ohjaukseen. Kuvaus, lavastukset, musiikki, puvut ja koko elokuvan atmosfääri vakuuttavat.
Ruben Fleischerin pastissi viittaa niin Roman Polanskin 1970-luvun Chinatowniin kuin Brian de Palman 1980-luvun Lahjomattomiin. Jos Polanskin suurenmoinen elokuva on yksityisetsiväkuvaus ja Los Angeles- kirjaus ja Brian De Palman elokuva enemmän lahjomattomien FBI-aganttien rikas kudelma niin Ruben Fleischein Gangsterisota on selkeä poliisi -, laillisuus- ja laittomuus- tarina.
Sean Pennin gangsteripomo Mickey Cohenia piiskaa kate ja ahneus, mutta myös vainoharhainen halu tehdä Los Angelesista Al Caponen Chicagon kaltainen rikollisimperiumi. On Cohen ihmisenä julma ja paha.
=======================================================================================
Jotkut ovat arvostelleet Gangsterisodan välivaltaa ja luotihurjastelua. Katsotaanpa asiaa hiukan tarkemmin: joitakin välähdyksiä lukuun ottamatta Fleischer avaa ovelasti väkivallan ympyrät, mutta sulkee ne heti ikään kuin sumuverhon huomaan. Väkivallan kuvaus ei olekaan visuaalista, vaan auditiivista. Se on erinomainen oivallus ohjaajalta.
Lahjomattomissa on suurelle asemalle sijoitettu jakso, joka viittaa Sergei Eisensteinin mykkään neuvostoklassikkon Panssarilaiva Potemkiniin - siis sen porrasjaksoon. Gangsterisodan Ruben Fleischer on luonnut loppuun selvän kunnianosoituksen Eisensteinelle. Montaasi on palannut 2010-amerikkalaiseen studioelokuvaan.


Mies lainahöyhenissä * *

Future Film



Myyrmäen stadionilla nuorten jalkapallovalmentajana toimivan ja avioliitossaan kriisiin joutuneen Samin (Peter Franzén) suu saattaa loksahtaa auki, kun hän saa kuulla että viehättävä nelikymppinen Maarit (Leea Klemola) on pelannut 1990-luvulla futista pietarsaarelaisessa FC Jarossa. Etteivät olisi kohdannet samaan aikanaan vihreällä veralla. Maarit on elänyt murroksensa ja ollut sukupuolenvaihdosleikkauksessa. Nyt hän etsii mieskumppania. Olisiko Samista siihen.
Simo Halisen (Cyclomania) kirjoittama ja ohjaama Kerron sinulle kaiken herätti ennalta odotuksia. Olisiko se kevään paras kotimainen uutuuselokuva? Täytyy myöntää, että ei se ole. Halisen ohjaus on tasapaksua ja aika ulkokohtaista. Tarina kulkee samoja latuja kuin mikä tahansa kotimainen ihmissuhde- ja avioliittodraama. Katsoja ei saa mitään syvempää kosketusta toteutukseen. Elokuva ei herätä tunnekuohoja, ei innosta.
Totta on, että Kerron sinulle kaiken on avoin ja rehellinen kotimainen elokuva. Mutta se ei riitä, toteutukseen olisi pitänyt saada jotakin särmää ja luistoa, että kuvat olisivat alkaneet singahdella katsomoon. Kaikki jää etäiseksi. Ylikoulutetun mutta siivoojana työskentelevän Maaritin tarinassa olisi ollut aineksia jopa suurempaan elokuvaan. Niin hyvin Klemola yrittää auttaa ohjaajaa pääroolissa. Taas Peter Franzén ei saa millään otetta aviomies-Samiin, jolle mahdollinen rakastettu Maarit haluaa paljastaa syvimmät tunteensa. Ria Katajakin on ympäripyöreä Samin terapeutti-vaimona, joka näyttää miehelleen tietyssä vaiheessa kaapin paikan.
Ennakkohaastattelussa ohjaaja on luvannut keventää huumorilla kuvaamaansa draamaa rakkaudesta ja rohkeudesta. Huumori ei oiken syöksähdä kuvien pintaan.

Ajankohtainen kommentti

Yle Radio 1:n kulttuuriohjelmassa Kultakuumessa haastateltiin maanantaina pitkänlinjan yleisradiolaista ja elokuva-arkiston entistä, eläkkeellä olevaa toiminnanjohtajaa Kaarle Steweniä. Aihe koski sveitsiläisen Michael Haneken mestarillista elokuvaa Rakkautta, jossa ikääntyvä aviomies Gerald (Jean-Louis Trintignant) hoitaa kuolemansairasta vaimoaan (Emmanuelle Riva). Stewen on samalla tavalla hoitanut taannoin omaa vaimoaan. Stewen kertoi, miten kuultuaan Haneken elokuvasta, kun se esitettiin viime keväänä Cannesin filmijuhlilla, he päättivät mennä katsomaan sen välittömästi yhdessä, kun se tulee Helsinkiin. Näin ei ehtinyt käydä, mutta Stewen meni katsomaan elokuvan yksin Maximiin, samalle riville ja penkille, jossa he olivat aikaisemmin kokeneet yhdessä uusia arthouse-tyyppisiä elokuvia.
Elokuvan jälkeen Kaarle Stewen, 78, huomasi, että surutyö on tehty ja katse on suunnattava eteenpäin, omaan elämään. Tätä elokuvan Gerald ei tehnyt. Tuomas Karemon lähes puolen tunnin haastattelusta tuli heti Yle-radion klassikko. Viisaasti Stewen kevensi lopussa sykähdyttävän, kauniin haastattelun tunnelmaa lainaamalla Woody Allenia. "En pelkää kuolemaa, mutta en haluaisi olla paikalla."