perjantaina, marraskuuta 08, 2013

Kalevala – uusi aika on Jari Halosen suurtyö - Elokuva menneen ja nykyisen kiihkeässä rytmissä * * * * *

Viikinkilaivat horisontissa    VLMedia














Jos nyt haluaisi arvuutella, niin Jari Halosen uusi elokuva Kalevala – uusi aika olisi sellainen suomalainen ohjaustyö, jolla voisi olla kaikki mahdollisuudet kansainväliseksi hitiksi. Ei vain sen vuoksi, että eri kansakuntien myyttisistä eepoksista meidän suomalaisten Kalevalakin tunnetaan maailmalla, vaan myös siksi, että Halosen elokuva on ohjaustyönä temaattisesti ja visuaalisesti loistava suoritus.
Jari Halonen puhdistaa kaikki aikaisemmat käsityksemme Elias Lönnrotin kansan suusta keräämästä aineistosta, josta syntyi eepoksemme Kalevala. Halonen on tulkinnut uudelleen Kalevala-myytin ja runonlaulajilta kansansrunoja keränneen Elias Lönnrotin (1802-1884) lisäksi hän murskaa Akseli Gallen-Kallelan kuuluisat kansallisromanttiset maalaukset samasta aiheesta. Halonen uudistaa myös keskeisten Kalevalaan kuuluneiden henkilöiden luonnekuvat. Etenkin Väinämöinen (Aki Vakkilainen) ja Louhi (Tanja-Lotta Räikkä) ja miksei myös Sampo (Tommi Eronen) puhdistuvat kaikesta kalevalaisesta myyttikuorrutuksesta.
Kalevala – uusi aika rinnastaa Suomen kansan unohdettua menneisyyttä ja tätä nykyajan pörssikapitalismia, jonka ytimeen virtuaalimaailman digitaalinen ansaintalogiikka ja suurten globaalien yhtiöiden toiminta luo uuden härskin toimintakuvan. Siksi juuri Louhi kokoaa liittolaisensa ja lähtee sille kuuluisalle ryöstöretkelle Kalevalaan. Kysymys on rikkauksien tavoittelusta, johon tämänkin ajan louhet iskevät kyntensä.
Jari Halosen elokuvassa Sampo on suuryhtiön toimitusjohtaja. Konsta Mäkelän esittämä Kurt on rahamies, jonka räikeät toimet alkavat horjuttaa kansantalouden perusteita. Sampo oli Kalevala-myytissä se takoja, joka valmisti ihmisille rikkauksia. Louhi nähtiin Pohjan harvahampaisena akkana, ihmisyhteisön matriarkkana. Taas Väinämöinen kuvattiin himokkaana metsästäjänä, joka yritti saada Ainon seksuaaliseen valtaansa. Vanhan Kalevalan ehkä kiinnostavin hahmo oli Kullervo, josta Aleksis Kivi loi samannimisen traagisen näytelmän. Kullervo nähtiin melankolisena itsemurhakandidaattina, jota Pauli Poranen esittää Halosen elokuvassa. Kullervo aivan kuin vilahtaa näyttämään suomalaisen miehen ahdistuksen ja tuskan.
Jari Halonen ei suostu näkemään näitä henkilöhahmoja sellaisina kuin meille on opetettu. Kansalliseepoksemme tarina ja henkilöhahmot alkavat puhutella Päivi Kettusen fantastisessa kuvauksessa meitä aivan eri tavalla kuin aikoinaan koulun penkillä. Syntyy elävä, luova ja raikkaan uudistava käsitys unohdetusta historiastamme, ja miten uksomattoman hyvin se rinnastuu tähän nykyajan kvartaalitalouden pulssiin. Jos jossain elokuvassa silmät tai kasvot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, niin Tommi Erosen upeassa Sampo-muotokuvassa kuin Ari Vakkilaisen aivan vastaansanomattomassa Väinämöis-tulkinnassa. Vakkilaisessa, hänen olemuksessaan ja kasvoissaan, toteutuu myyttinen jumaluus, kalevalaisen ajan runollinen poljento. Samalla Vakkilainen jollakin ihmeellisellä tavalla saa hahmoon aineksia, jotka viittaavat nykyajan arkisiin, omalla tavallaan parhaimpiin puoliin.
Kalevala – uusi aika vaatii meitä palaamaan menneisyyteemme, miettimään niitä lähtökohtia, joista suomalaisuus nykyisin ponnistaa. Mutta se vaatii meitä tieodostamaan nykyajan harhat ja vaarat. Sammon johtama yhtiö on eräällä tavalla pahuuden paikka ja pimeyden alku. Kapitalismi ja ahne voitontavoittelu jyllää. Ja Jari Halonen ei tuo tätä kaikkea mitenkään opettavaisesti tai alleviivaavasti esille, vaan kuva vanhasta ja uudesta ajasta syntyy vähitellen, kuva kuvalta – kuin elämää suojellen, elämää kunnoittaen, ihmisyyttä ja oikeudenmukaisuutta puolustaen.
Ei tällaista elokuvaa ole tehty usein Suomessa. (Ensi-illassa 15.11.)

Ajankohtainen kommentti
 
Kalevala on ollut aikaisemminkin aiheena elokuva- ja tv-tuotannossa. Muistamme 1950-luvun lopun suomalais-venäläisen yhteistyöelokuvan Sampo, jonka ohjasivat Aleksandr Ptushko ja Holger Harrivirta. Se oli pahvisten päiden ja hirvittävän värikuvauksen kavalkaadi. Animaattori Reino Niiniranta toteutti vuonna 1975 piirrossarjan Kalevala. Kalle Holmberg sai ohjata 1970-luvun loppupuolella Ylen palkkalistoilla tv-elokuvasarjan Rauta-aika, jossa oli uhkeutta ja komeutta. Puvut toimivat, näyttelijät olivat hyviä, mutta ei Holmberg uudistanut loppujen lopuksi Kalevala-myyttiä.
Seitsemän vuotta sitten valmistunut seikkailuelokuva Jadesoturi perustui osittain Kalevalaan.Vuosi sitten tuottaja Markus Selin ja Markku Pölönen suunnitteivat Kalevala-elokuvaa, mutta myöhemmin Selin ilmoitti projektin siirtyvän vuosilla eteenpäin. Siksi Jari Halosen vuosien työn vaatinut Kalevala – uusi aika on arvokas audioviusaalinen elokuvatyö, koska se näyttää uudesta näkökulmasta meille suomalaisille, miten kansamme unohdettu historia ja nykyajan pelot pitäisi kokea. Elokuva kerää varmasti palkintoja meillä kuin muualla. Enkä ihmettelisi, jos elokuva aiheuttaa kulttuuripoliittista keskustelua puolesta ja vastaan, sillä Jari Halonen on painottanut, miten Kalevalaa on Suomessa käsitelty ja opetettu väärin. Toivottavasti suomalainen elokuvayleisö myös kansoittaa teatterit.

P.S. Ylen Aamu-tv:n perjantainen Tähtihetki on tuhottu. Aikaisemmin kriitikko Esko Rautakorven vetämässä ohjelmassa esiteltiin teattereihin tulleita ensi-iltaelokuvia. Lisäksi Rautakorpi otti haastatteluun ajankohtaisen kotimaisen ohjaajan. Nyt Tähtihetken juontajaksi on kelpuutettu joku tyttö, ja ensi-illoista ei ainakaan tänä aamuna puhuttu, vaan ohjelmassa keskityttiin muun muassa pelikonsoleihin. Kuvamateriaalissa sojottivat jälleen aseet, sillä ei kai konsolipeleissä nykyisin muuta nähdäkään kuin väkivaltaa. Onko tämä meidän veronmaksajien kustantaman julkisen palvelun television tehtävä? Ei ole. Kuka halusi Ylessä tällaisen Tähtihetken? Eikö Ylessä tajuta, että konsoleita pelaavat nuoret eivät katso ohjelmaa. Palauttakaa heti alkuperäinen Tähtihetki Aamu-tv:n perjantaiohjelmistoon!

8 kommenttia:

Kauno Mannonen kirjoitti...

Mitä tuossa kerroit, osoittaa, ettei Halonenkaan ole vielä ymmärtänyt Kalevalan syvempää sanomaa. On vielä odotettava uusia ymmärtävämpiä tekijöitä toteuttamaan henkinen Kalevalan filmatisointi. Lukekaa vaikka Kauno Mannosen syvällinen Kalevalatulkinta sivuilta : www.kauno-mannonen.fi

Anonyymi kirjoitti...

Jos vaikka Mannonen kävisi ensin katsomassa itse tämän Halosen tulkinnan ja sitten vasta kyseenalaistaisi henkilöitä jotka sen jo ovat sattumalta nähneet :) Ainakin Halosen puheet lupaavat jotain syvällisempää kuin kukaan vielä näin julkisesti on yrittänyt esittää ja sanoihan hän juuri viimeksi itsekin Sarasvuo ohjelmassa to että ei hän ole näitä keksinyt...

Anonyymi kirjoitti...

Olen tutustunut Kauno Mannosen teokseen ja moniin muihin ns.spirituaalisiin tulkintoihin Kalevalasta. Olin myös kuuntelemassa Halosen luentoa omasta näkemyksestään, joka - ainakin sen luennon perusteella - on mielestäni syvällisin ja kokonaisvaltaisin tulkinta näistä tähänastisista. Olen itsekin tutkinut ao.teosta kymmenkunta vuotta.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen monien vuosien aikana tutustunut useisiin Kalevala-tulkintoihin. Näkemieni tv-haastattelujen perusteella Halosella on jotain sanottavaa... Odotan suurella mielenkiinnolla näkeväni Halosen ohjaaman elokuvan!

Anonyymi kirjoitti...

Tähtihetkestä olen samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Tähtihetkestä erittäin samaa mieltä!

Anonyymi kirjoitti...

Konsolipelejä pelaavat enenevissä määrin aikuiset jo ihan siitäkin syystä, että osa peleistä on suunnattu aikuisille ja kielletty alle 18-vuotialita.

Liisu kirjoitti...

Olen iloinen kun Mikael Fränti on katsonut omin tarkoin silminsä tätä Kalevalaa, jota olemme menossa katsomaan. (Tapasimme yhden tutun, joka kertoi olevansa mukana tässä filmissä, ja kun tiedämme hänen hengenvoimansa ja elämäniloa uhkuvan olemuksensa, pidimme itsestään selvänä, että tämä filmi on nähtävä.)

Kummallisen nuivasti ovat jotkut kriitikot tähän filmiin suhtautuneet, mutta Mikael uskaltaa olla toista mieltä.
Se helpottaa meitä. Vaikka oma näkemys sen vasta paljastaa, mitä siitä ajattelemme.