sunnuntaina, marraskuuta 27, 2011

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 114

Muistot (The Dead, USA 1987) ohjaus: John Huston, käsikirjoitus: Tim Huston - perustuu James Joycen novelliin "Kuolleet", kuvaus: Fred Murphy, lavastus: Stephen Grimes, pääosissa: Anjelica Huston, Donal McCann, Helena Carroll, Cathleen Delany, Ingrid Craigie. Tuottajat: Wieland Schulz-Kell ja Chris Sievernich.

Kiinnostus James Joycen heräsi nuoruuden vuosina. Laajasti sivistynyt, kuvataiteilija ja taidehistorioitsija-äitini oli käynyt Pariisin matkalla kuuluisassa Shakespeare & Company -kirjakaupassa ja ostanut Joycen teoksia. Kirjakauppa toimi ensimmäisen maailmansodan jälkeen irlantilaiskirjailija James Joycen (1882-1941) henkisenä kiinnekohtana.
Kirjakaupan naisomistajat vaikuttivat vahvasti Joycen teosten julkaisemiseen. Joyce oli joutunut lähtemään Dublinista vuonna 1902, koska hän oli pettynyt ahdistavaan irlantilais-katoliseen elämään. Joyce matkusti ensin Pariisiin, pistäytyi sitten Dublinissa ja kohtasi elämänkumppaninsa Nora Barnaclen. He elivät vuodet 1905-1915 Italian Triestessä. Joycen teoksista järkälemäinen, yhteen vuorokauteen Dublinissa keskittyvä, tajunnanvirtatekniikkaa syöksevä "Odysseus" (1922) on kappale maailmankirjallisuutta, mutta sykähdyttävä on myös kokoelma "Dublinilaisia" (1914), jonka yhteen novelliin John Hustonin elokuva perustuu, ja tietenkin 1916 julkaistu omaelämäkerrallinen Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.
Missourissa, Nevadassa 5.8. 1906 syntynyt John Huston on amerikanirlantilaista sukua. Johnin isä Walter oli kuuluisa äänielokuvan ensimmäisten vuosikymmenien näyttelijä. John Huston kokeili ensin useita ammatteja ennen kuin löysi paikkansa elokuvaohjaajana. Esikoisteos Maltan haukat (1941) on kyynisen film noirin merkkiteoksia. Vuosina 1947-1951 Huston loi joukon suuria amerikkalaisia elokuvia, joihin hänen maineensa Hemingwayn elokuvallisena vastineena perustuu: Maltan haukka, Sierra Madren aarre, Myrskyvaroitus, Yö Kuuban yllä, Asfalttiviidakko, Kunnian kentällä ja Afrikan kuningatar.
=====================================================================================================

John Huston
Muistot on pitkän uran ohjaajana ja myös näyttelijänä (ei voi unohtaa mestarin vierailua 1970-luvun alussa Chinatownissa) työskennelleen John Hustonin viimeinen elokuva. Hän kuoli syksyllä 1987, suurin piirtein samoihin aikoihin, kun Muistot valmistui. Kieltämättä Hustonin ohjaajan ura oli epätasainen. Hänen uskottiin sammuneen ohjaajana 1960-luvulla, mutta myöhemmin Marilyn Monroen ja Clark Gablen viimeiseksi elokuvaksi jäänyt Sopeutumattomat (1961) ja Brando-Taylor -elokuva Heijastuksia kultaisessa silmässä (1967) on todettu arvokkaiksi teoksiksi. 1970-luvun nyrkkeilykuvaus Fat City ja uskontosatiiri Wise Blood sekä 1980-luvun Nicholson-Turner -jännityspoeli Prizzin kunnia edustavat parasta Hustonia.
John Huston tiedettiin varhain ohjaajaksi, jota kiinnostaa kirjallisuus. Ernest Hemingway oli lähellä ohjaajan sydäntä, mutta esimerkiksi pasifistinen sotakuvaus Kunnian kentällä perustuu unohdetun hienon amerikkalaiskirjailijan Stephen Cranen teokseen ja Bogart-elokuva, saavuttamattomuuden unelmaa kuvaava Maltan haukka (1941) on tietenkin rikoskirjailija Dashiell Hammettin romaanin (1930) omaperäinen elokuvasovitus. Taas Myrskyvaroitus (1948) pohjautuu Maxwell Anderssonin näytelmään. Mustavalkoisena kuvatun Sopeutumattomien käsikirjoituksen takana on näytelmäkirjailija Arthur Millerin novelli. Sierra Madren aarre (1948) perustuu B. Travernin romaaniin ja huima, puoliksi epäonnistunut Moby Dick - Valkoinen valas (1954-55) on Herman Melvillen meriromaanin kuvitus. Ja homoseksuaalisia painotuksia kätketysti ilmaiseva Heijastuksia kultaisessa silmässä perustuu Carson McCullersin romaaniin.
Voi olla, että James Joyce merkitsi Hustonille sittenkin kaikkein eniten kirjailijana. Ehkä Irlanti-taustan tähden. Ehkä siksi, että John Hustonin toinen koti oli Irlanti 1950-luvulta lähtien. Tiedetään, että Huston rakasti "Dublinilaisia"-kokoelman viimeistä novellia "The Dead". Tuntuu ihmeelliseltä, että suuri ohjaaja sai tehdä siitä elokuvallisen testamenttinsa. Viimeisellä hetkellä kylläkin. Ikään kuin leikkien kuoleman kanssa, uhitellen kuolemaa, mutta tavoitteeseensa päästen. Muistikuvani mukaan leikkausvaiheen aikana poika Tim Huston kävi kysymässä neuvoja isältään, joka makasi jo hengityskoneessa sairaalavuoteessa. Elokuvan kuvista aistii, miten ohjaajan sielu taintuu hitaasti pois.
=====================================================================================================
James Joycen "Muistot" -novellissa kuvataan Morkanin neitien, Katen (Helena Carroll) ja Julian (Cathleen Delany) tanssiaisia, jotka ovat oleet vuotuinen tapaus Dublinissa. Morkanit asuivat ainoan veljentyttärensä Mary Janen kanssa Usher´s Islandilla sijaitsevassa talossa. He olivat vuokranneet yläkerran huoneiston viljakauppias Fulhamilta. Kaikki tutut ja ystävät saapuivat tanssiaisiin, ja talonmiehen tytär Lily sai juosta jalat altaan - kuten Joyce kertoo novellin ensimmäisessä lauseessa ("Lily, the caretaker´s daughter, was literally run off her feet").
John Hustonin elokuva alkaa loppiaisiltana vuonna 1904 tuossa Usher´s Islandin huoneistossa. Tanssiaisiin osallistuu niin katolisia, protestantteja kuin tasavaltalaisia. Vieraisiin kuuluvat sisarenpoika Gabriel Conroy (Donal McCann) ja tämän vaimo Gretta (Anjelica Huston), jotka ovat ottaneet huoneen hotellista, juopunut Freddy Malins (Donal Donnelly), hänen äitinsä (Marie Kean), runonlausunnan vuoroa odottava herra Grace (Sean McClory) ja tenori Bartell D´Arcy (Frank Patterson), jonka lauluesitystä odotetaan. Paikalla on myös ivallinen protestantti herra Browne (Dan O´Herlihy).
Muistot on klassinen kamarielokuva - aivan kuin Morkanin neitien tanssiaisten näyttämöllepano, mutta John Hustonin kyky ja näkemys nostavat sen omaan arvoonsa. Hustonin voi sanoa koskettaneen kuvausten aikana maagisella kädellään käsikirjoituksen merkkejä, asettaneen kameran juuri oikeaan paikkaan, antaen potkun näyttelijöille ja ryhtyneen jäsentämään novellin aineistoa.
Vertasin 1.4, 1988 arvostelussani Hustonin teosta Ingmar Bergmanin teatterielokuvatestamenttiin Fannyyn ja Alexanderiin (1983). Tosin nyt täytyy sanoa, että Hustonin tyyli on aika kaukana Bergmanin elokuvan rönsyilevästä, freskomaisesta ilmaisusta. Kirjoitin: "Muistoissa tietyt ihmiset kohtaavat kuin rajatulla näyttämöllä, mutta kameran läsnäolo tekee tuosta kohtaamisesta henkeäsalpaavan elävän ja ilmavan...mutta niin kuin Joycen sanat myös Hustonin sanat kätkevät merkityksiä ja kehittävät jännitteitä".
James Joycen novellin huikean viimeisen kappaleen hengessä Muistot ottaa päätöskuvissaan haltuunsa Irlannin, vihreän maiseman - ja koko maailmankaikkeuden. Etäiseltä kuulostava musiikki tulee lähelle katsojaa. Teatterin pimeydessä tuntui kuin kaikki me saisimme sovituksen eikä kuoleman tuleminen enää pelota.
Jollain oudolla tavalla Joyce kuten Huston saavat tehtyä Michael Furystä, miehestä joka oli enää muisto, elokuvan kuten novellinkin tärkeimmän henkilön. "It was falling, too, upon every part of the lonely churchyard on the hill where Michael Furey lay buried...His soul swooned slowly as he heard the snow falling faintly through the universe and faintly fallig, like the descent of their last end, upon all the living and the dead."
=====================================================================================================
Dublin kesäkuu 2003. Vuosia halusin matkustaa Dubliniin. Etenkin Muistojen elämyksellisen katsomiskokemuksen jälkeen matka poltti mieltä. Vasta viisitoista vuotta myöhemmin olen kumppanini kanssa kaupungissa, jossa James Joyce syntyi ja opiskeli. Dublin on todella sanan ja teatterin kaupunki. On se yliopistokaupunki, Trinity College on vaikuttava rakennuskompleksi. Se on Guinnessin tehtaiden kaupunki, jossa olut virtaa. Ja onhan se U2 -yhtyeen koti. Uutta rakennetaan EU:n tukirahoilla, hienoja lasisia toimistorakennuksia nousee, mutta vanhaa ei ole poistettu. Talouskriisistä ei ole tietoakaan.
Menemme eräänä aamuna 35 North Great George´s Streetille, jossa sijaitsee James Joyce Centre. Saan tutustua kaikkeen mahdolliseen historialliseen, kirjalliseen ja esineelliseen aineistoon, jota keskukseen on koottu Joycen elämän ja uran varrelta. Ostan kaikki Joycen teokset englanninkielisinä painoksina. Olen onnellinen. Joyce-keskuksen kirkkaassa aamussa muistan, että Michael Fury oli Gretta Conroyn nuoruuden rakastettu. Muistoissa Michael palautuu Gabriel Conroyn kanssa naimisissa olevan Grettan mieleen hetkellä, kun dublinilaisten rakastama tenori Bartell D´Arcy esittää balladin "Aughrimin tyttö", "The Lass of Aughrim".
Juhlien jälkeen Gretta on mietteissään ja muistoissaan hotellihuoneessa. Aviomies Gabriel ihmettelee tätä ja silloin hän saa kuulla, että Grettan nuoruuden rakastettu, galwaylainen Michael Furey oli sairas. Nuorukaisella oli tapana laulaa "Aughrimin tyttöä". Michael kuoli 17-vuotiaana.

Ei kommentteja: