lauantaina, helmikuuta 05, 2011

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 77

Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo´s Nest, USA 1975) Ohjaus Milos Forman, käsikirjoitus: Lawrence Hauben, Bo Goldman - perustuu Ken Keseyn samannimiseen romaaniin ja Dale Wassermanin näytelmään, kuvaus: Haskell Wexler, Willliam A, Faker, Bill Butler, musiikki: Jack Nitzsche, pääosissa: Jack Nicholson (Randle Patrick McMurhy), Louise Fletcher (Hoitaja Mildred Ratched), William Redfield (Harding), Brad Dourif (Billy Bibbit), Will Shampson ("Päällikkö" Bromden), tuotanto: Saul Zaentz, Michael Douglas/Fantasy Films.

Muuan 1960-luvun rakkaimpia elokuvia oli Milos Formanin tshekkiläinen Vaaleaverikön rakkaus. Eikä sitä hiukan aikaisemmin valmistunut Musta Pekkakaan huono ollut. Ei, ei missään nimessä. Forman ja kumppanit olivat tshekkiläisen uuden elokuvan toivoja, mutta kuten hyvin tiedämme, Dubcekin ajama ihmiskasvoinen sosialismi tukehtui elokuussa 1968, kun neuvostopanssarit vyöryivät Tshekkoslovakiaan.
Moni tshekkitaiteilija loikkasi maasta, niin myös Milos Forman, niin myös kirjailija Milan Kundera, joka on antanut näille tapahtumille kasvot romaanissaan, josta amerikkalainen Pihilip Kaufman ohjasi 1988 elokuvasovituksen Olemisen sietämätön keveys. Nykyisin lienee vaikea ymmärtää, että rautaesiriipun takaa todella loikattiin ja paettiin. Tshekkiläisistä loikkareista Milos Formanin ohella on kuuluisin jääkiekkoilija Vaclac Nedomansky.
Mustan Pekan, Vaaleaverikön rakkauden ja Palaa, palaa -satiirin ohjaaja Milos Forman loikkasi Yhdysvaltoihin. Hän oli ihaillut maata jo nuorena, joten lähtö ja muutto ei ollut mikään yllätys. Tiedetään, että Forman ei osannut englantia, joten tuntuu vieläkin oudolta, että hän pystyi ohjaamaan ensimmäisenä amerikkalaisena elokuvanaan sellaisen teoksen kuin Taking Off - otetaan hatkat, jossa on paljon puhetta. Forman sopeutui nopeasti uuteen kotimaahansa, asumisen ja viihtymisen edellytykset löytyivät itärannikon Connecticutista. Milos Forman kertoo kirjassaan "Otetaan hatkat" (1994): "Olin tehnyt kaiken voitavani Tsekkoslovakiassa. Hollywood oli siis minulle luonnolliselta tuntuva askel eteenpäin." Edelleen ihmetyttää, että Forman ohjasi Yhdysvalloissa täysin amerikkalaisia aiheita - mm. Hair, Ragtime, Larry Flynt. Ja tämän tuiki amerikkalaisen Yksi lensi yli käenpesän. Hetkinen - onhan elokuvassa yleismaailmallinen mielenterveysaihe. Mutta sielultaan elokuva on periamerikkalainen.
Yksi lensi yli käenpesän perustuu Ken Kesey romaaniin, josta tuli kulttiteos 1970-luvulla vähän samalla tavalla kuin Jack Kerouacin "On the Roadista" 1950-luvulla. Kesey kuvasi hyvin suorasti ja läheisesti elämää amerikkalaisessa mielisairaalassa. Forman eläytyi täysin Keseyn tekstiin. Voi tietenkin ajatella, että totalitaristisesta valtiosta nimeltä Tshekkoslovakia lähtenyt Forman tiesi, mistä hän puhuu. Vaikka Tshekkoslovakia antoi Formanille eväät elokuvaohjaajan ammattiin, niin ei ollut mitenkään vieras johtopäätös, että tässä sosialistisessa valtiossa puoluebyrokratia ja sensuuri suitsivat taiteilijoita - lähes mielipuolisen elämän partaalle. Yksi lensi yli käenpesän syntyi siinä mielessä onnellisten tähtien alla, että tuotantoyhtiö antoi Formanille nuoren näyttelijäkyvyn, josta oli tullut jo tähti. Hän on Jack Nicholson, jota ilman elokuvaa ei voisi edes kuvitella. Nicholson oli tuolloin nousussa lukuisten elokuvien ansiosta - loistoroolit Michelangelo Antonionin Ammatti: reportterissa ja Bob Rafelsonin Rajuissa kuvioissa.
Milos Formanin elokuvassa Jack Nicholson tulkitsi keseyläistä meilisairaalapotilasta McMurpyä. Nicholson teki henkilöstä samalla tavalla kapinallisen outseiderin kuin aikaisemmin Bobby Dupeasta Rajuissa kuvioissa ja Billy Budduskystä Hal Ashbyn matkaelokuvassa The Last Detailissa (Saattokeikka). Nicholson henkilöi Formanin elokuvassa kaikkea sitä, mitä 1960-luvun jälkitunnelmien systeemin vastustaja voi edustaa.
Yksi lensi yli käenpesän oli Kirk Douglasin pojan Michaelin tuottama elokuva. Ei ehkä aina muisteta, että liberaali ja radikaalikin Michael Douglas tuotti elokuvia 1970-luvulla ennen kuin ryhtyi näyttelemään. Douglas salli Formanille täysin vapaat kädet, joten voimme vain herkistää muistiamme, kun ajattelemme elokuvan lukuisia muistettavia kohtauksia, jotka naksaavat loistavasti kokonaisuuteen.
=====================================================================================================
Yksi lensi yli käenpesän on häikäisevä analyysi mielisairaalasta, sen hierarkisesta toiminnasta. Louise Fletcherin näyttelemä ylihoitaja melkein varastaa elokuvan, mutta vain melkein. Milos Formanin elokuvan voi kokea loikkariohjaajan sarkastisena irtiottona sosialistisesta Tshekkoslovakiasta, mutta myös amerikkalaisuuden analyysinä.
Nykyisin kukaan ei puhu enää "systeemeistä" tai niiden vastustamisesta. Vapauden ja demokratian puolesta keräännytään uskomattoman suuriin mielenosoituksiin, kuten Tunisian ja Egyptin esimerkit todistavat. 1970-luvulla Milos Formanin elokuva oli viimeisiä systeemin vastaisia elokuvaoodeja, jonka traagisesta pohjavireestä painokkain on intiaani "Chief" Bromdenin kokema kamppailu auktoriteetteja vastaan. Niin, samalla McMurphyn ja Bromdenin suhde on kauneimpia ystävyyskuvauksia elokuvan historiassa - kuin kaiku Dalion ja Jean Gabinin läsnäolosta Jean Renoirin 1930-luvun lopun pasifistisesta Suuresta illusionista.
=====================================================================================================

Milos Forman
 Yksi lensi yli käenpesän sai Suomen ensi-illan 19.3. 1976 Pikku-Robertinkadun hienossa, punertavassa Gloria-teatterissa. Kirjoitin elokuvasta ylistävän arvion Suomen Sosiaalidemokraattiin. Myöhemmin luin elokuvasta laadittuja ulkomaisia arvioita, joista The New Yorker -lehden kritiikki osuu aika lailla ytimeen. Kriitikon mielestä Milos Formanin teos on voimallinen, iskevän tehokas elokuva - ei suuri elokuva, mutta sellainen joka saa katsojien tunteet hytisemään. Lehdessä elokuvaa verrataan sellaisiin mestariteoksiin kuin Hurjapäät, Nuori kapinallinen ja Easy Rider.
Minusta Yksi lensi yli käenpesän on suuri elokuva. Milos Forman on todennut osuvasti: "Mitä enemmän tarinaa ajattelin, sitä enemmän halusin McMurphyn rooliin tunnetun nimen. Elokuvamme veisi yleisön tutusta ympäristöstään raakaan, uhkaavaan, täysin outoon maailmaan. Ajattelin, että siirtyminen maailmasta toiseen onnistuisi helpommin, jos oppaana olisi tuttu henkilö."
Tshekkiemigrantti oli oikeassa. Jack Nicholson on elokuvan peruskivi, samalla kertaa tunteiden kärjistäjä ja tasapainottaja - kaikesta McMurphyn henkilön traagisuudesta huolimatta.

Ei kommentteja: