sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 31

Palvelija (The Servant, Englanti 1963). Ohjaus: Joseph Losey, käsikirjoitus: Harold Pinter - perustuu Robin Maughamin romaaniin, kuvaus: Douglas Slocombe, lavastus: Richard MacDonald, musiikki: John Dankworth, pääosissa: Dirk Bogarde (Hugo Barrett), James Fox (Tony), Sarah Miles (Vera), Wendy Craig (Susan). Joseph Losey/Springbok-Elstree.



Tom Milnen haastattelukirjassa "Losey on Losey" (1967) todetaan muun muassa: Kun mustalle listalle Amerikassa joutunut vasemmistolainen elokuvantekijä Joseph Losey tuli 1950-luvun alussa Eurooppaan, kukaan ei tuntenut hänen amerikkalaista tuotantoaan. Emme mekään lukion aktiivivuosina, mutta ensimmäisen kerran Losey pompahti tajuntaan, kun sain 1963 Kari Huttuselta kriittisiä englantilaisia Sight and Sound -elokuvalehtiä (hän työskenteli silloin Kainuun Sanomissa ja teki myöhemmin merkittävän uran Helsingissä romaniasiain neuvottelukunnassa). Kuten on tunnettu Sight and Sound ja ranskalainen Cahiers du Cinema kilpailivat noihin aikoihin elokuvan harrastajien suosiosta ja makutottumuksista. Lehtien painotukset ja arvostukset erottuivat voimakkaasti toisistaan. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että englantilaiset arvostivat Hitchcockin Englannin kauden elokuvia, kun taas cahierslaiset kirjoittivat trillerimaestron amerikkalaisen tuotannon puolesta.
British Film Instituten julkaisema riipppumaton julkaisu ilmestyi noihin aikoihin neljä kertaa vuodessa. Syksyn 1963 lehden kansikuva oli Joseph Loseyn Palvelija-elokuvasta. Suuresta peilistä näkyy palvelijaa esittävä Dirk Bogarde, taustalla näyttäytyy talon isäntää tulkitseva James Fox. Kansikuvan peili muistui mieleen Projektio-elokuvalehden hienosta kirjoituksesta, jossa Leo Andersson käsitteli peilien ja portaiden tärkeitä visuaalisia ja mentaalisia tekijöitä Loseyn ja Fritz Langin elokuvissa. Oliko Dreyer kolmas Anderssonin esimerkki? Sitä en enää muista.
En todellakaan ollut nähnyt aikaisemmin Joseph Losey elokuvia, en Palvelijaa edeltäviä englantilaisia huipputeoksia (mm. Erotiikkaa, Eeva, Sementtiviidakko), en 1940-luvun amerikkalaisia pienen budjetin kunnianhimoisia yhteiskunnallisia elokuvia, jotka tehtiin RKO-yhtiössä vireän tuottajan Dore Scharyn tukemana. Niistä ehkä merkittävin Laiton kaupunki (1949) tuli esitykseen 1970-luvulla Töölön Museokadulle, Mårten Kihlmanin pieneen helsinkiläiseen Cinema-elokuvateatteriin, joka keskittyi pelkästään laatuun.
====================================================================================================
Palvelija sai 25.3. 1965 Helsingin ensi-illan Suomi-Filmin loistokkaassa Kino-Palatsissa (se muuten purettiin skandaalimaisesti loppukeväällä ja tilalle rakennettiin Stockmannin Akateeminen Kirjakauppa). Olin tuolloin suorittamassa asepalvelusta, siirtymässä Ylämyllyn AUK:sta Haminan RUK-iin. Näin Palvelijan pidennetyn iltaloman aikana Helsingissä, en kuitenkaan Kino-Palatsissa, vaan Suomi-Filmin pienemmässä teatterissa. Elokuva synnytti minusta yhdessä yössä Losey-fanin. Mietin elokuvaa Haminaan matkaavassa linja-autossa, myöhäisen loppukevään illan hämyssä. Mietin etenkin noita peilejä, ovia ja portaita, Loseyn tapaa toimia sisätiloissa. Elokuvahan tapahtuu ensisijaisesti ylempää keskiluokkaa edustavan Tonyn (Fox) lontoolaishuoneistossa. Tony on poikamies, mutta hän seurustelee rikkaan Susanin (Craig) kanssa. Susan vierailee ajoittain Tonyn residenssissä.
Ensimmäisen katsomisen aikana ihailin näyttelijätyötä ja dialogia. Käsikirjoittaja Harold Pinter oli ajankohdan suuria näytelmäkirjailijoita, jonka teoksia esitettiin Suomessakin. Losey työskenteli mielellään Pinterin kanssa - myöhemmin muun muassa Onnettomuudessa (1967). Pinter oli minulle tuttu teatteriharrastuksen vuosiltani, mutta Palvelijan tematiikkaan en nuorena osannut orientoitua samalla kiinnostuksella kuin tulleiden uusien katsomiskertojen aikana.
Tonyn elämä muuttuu ratkaisevasti, ja hyvin huonoon suuntaan, kun hän erehtyy palkkaamaan palvelijoikseen Hugo Barrettin (Bogarde) ja tämän epämääräisen ystävättären Veran (Miles). Aika viaton Tony vedetään valtapeliin, jossa palvelija anastaa vähitellen isännän aseman.
Hugo ja Vera saastuttavat Tonyn asunnon pahan kosketuksilla. Seksi, huumeet ja orgiat sekä toisen ihmisen inhottava alistaminen kuuluvat asiaan. Amerikkalainen Joseph Losey kuvasi kuitenkin pahuuden kukinnat hyvin englantilaisesti: oikeastaan mitään riettaampaa ei koskaan pääse tapahtumaan.
===================================================================================================
Usein on todettu, että Palvelijasta on vaikea mennä sanomaan välittömästi, mistä se kertoo, mikä on sen "pointti". Losey joutui selittelemään elokuvaansa, korostamaan, että Palvelija kuvaa vanhan Faust-tarinan uudella tavalla - sijoitettuna 1960-luvun englantilaiseen luokkatodellisuuteen. Losey ja Pinter halusivat kertoa älyllisellä ja tavanomaista monimutkaisemmalla tavalla valtapelistä, hyvästä ja pahasta. Robin Maughamin romani on suorempi, ehkä yksiniittisempi, mutta Losey ja Pinter eivät edenneet absoluuttisten totuuksien mukaan.
Kun katsoo Palvelijan uudemman ja uudemman kerran, tajuaa ohjaajan luoneen kohtauksia, joissa tapahtuu muutoksia suuntaan ja toiseen. Eikä pahuutta ja hyvyyttä kuvata absoluuttisina suuruuksina. Siksi pinnalta selviltä näyttäviä asetelmia käännellään ylös ja alas, mutta koko ajan, jopa orgia-jaksossa, uskomattoman hienostuneen elokuvallisen ilmaisun ja tarkkaan harkitun maun mukaan.
Palvelija on Joseph Loseyn pääteos. Jotkut saattavat kääntyä Eevan tai Onnettomuuden puolelle, mutta muistettakoon, että Losey ei ollut vain 1960-luvun englantilaisen kauden ohjaaja, vaan hän lahjoitti meille suurenmoisia teoksia myös 1970- ja 1980 -luvuilla. Minun kategoriassani niistä uljaimmat ovat muiston maisemaan katsova The Go-Between (1971), muun muassa Saksan Baden-Badenin hienossa ympäristössä tapahtuva Romanttinen nainen (1975), sodanaikaan sijoittuva Alain Delon- mysteeri Mr. Klein (1977) ja uljas oopperatulkinta Don Giovanni (1979). Ja Amerikasta tuo Laiton kaupunki, joka on varhaisia analyysejä toimittajan työstä ja sananvapauden uhasta.

Ei kommentteja: