sunnuntaina, elokuuta 09, 2009

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 10

Tuhkaa ja timanttia (Popiol i diament, Puola 1958) ohjaus: Andrzej Wajda, käsikirjoitus: Wajda, Jerzy Andrzejewski - jälkimmäisen romaanista, kuvaus: Jerzy Wocik, pääosissa: Zbigniew Cybulski (Maciek), Ewa Krzyzanowska (Krystyna), Adam Pawlikowski (Andrzej). Tuotanto: Film Polski/Kadr.



Andrzej Wajda on täyttänyt 83 vuotta. Puolan elokuvan suurin ohjaajanimi suunnittelee edelleen elokuvia. Hän on suuttunut nuorille puolalaisille historioitsijoille, jotka viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan likaavat Puolan vapautuksen arkkitehdin, Gdanskin telakan aktivistin Lech Walesan maineen.
Historioitsijat ovat saaneet selville vanhoista asiakirjoista, että Walesa toimi 1970-luvulla Puolan turvallisuuspoliisin urkkijana. Walesan mukaan kommunistihallinto väärensi arkistoista löytyneitä papereita. Wajda aikoo ohjata elokuvan, jossa Walesan maine puhdistetaan. Vanha mies ei ole menettänyt vielä ärhäkkyyttään. Ja hänen uransa on ollut niin komea, että Wajdan teoksilla ja sanoilla on aina painoarvoa.
================================================================================================
Tuhkaa ja timanttia on elokuva, joka toi Puolan 1950-luvun lopulla maailman tietoisuuteen. Wajda oli ohjannut sitä ennen kaksi merkittävää elokuvaa Sukupolvi ja Kanal - kirottujen tie, joissa tutkittiin sodanaikaista puolalaista identiteettiä ja sankaruuden olemusta. Tuhkaa ja timanttia jatkoi 1958 samaa teemaa, mutta nyt elokuvan painotukset olivat yleismaailmallisempia - vaikka Wajda on aina korostanut olevansa ensisijassa puolalainen ohjaaja. "Minua ei elokuvia tehdessäni kiinnosta lainkaan se, millaisen kuvan ulkomaalaiset maastani sen perusteella saavat. Minä teen elokuvia puolalaisile ja puolalaisista ongelmista."
Andrzej Wajda loi 1950-luvulla ensitahdit Puolan elokuvan suurelle nousulle. Se huipentui 1990-luvulla Krzysztof Kieslowskiin, joka ohjasi ranskalais-puolalaisena yhteistuotantona Kolme väriä: Sininen, Valkoinen ja Punainen. Valitettavasti Kieslowski kuoli 1996 - vain 54 vuotiaana. Hänen menetyksensä oli suuri puolalaisessa elokuvassa, joka oli saanut Wajdan jälkeen ensimmäisen todella tunnetun ohjaajatähden.
Tervaskannoksi osoittautunut Andrzej Wajda opiskeli nuorena Krakowan Kuvataideakatemiassa. Hän siirtyi pian Lodzin maineikkaaseen elokuvakouluun. Wajda toimi 1950-luvun alussa Aleksander Fordin apulaisena muun muassa hienossa Barskakadun pojissa. Wajdan esikoiselokuva Sukupolvi julkaistiin 1954.
Tuhkaa ja timanttia oli nuoren Andrzej Wajdan huipputyö. Sen jälkeen hän ei ole päässyt enää aivan samalle tasolle. 1960-luvulla Wajdan elokuviin hiipi itsetarkoituksellinen estetismi ja symboliikka (mm. Koivikko), 1970-luvulla hän oli vaikeuksissa henkisesti ja poliittisesti. Sitten 1970-luvun lopun Marmorimies ja Ilman puudutusta sekä 1980-luvun vaihteen Kapellimestari ja Rautamies todistivat Wajdan uudistuneen. Viimeksi mainittu elokuva näytti avoimesti puolalaisten kyllästymisen kommunismiin, osoitti Gdanskin lakkotapahtumien voiman ja Solidaarisuus-liikkeen synnyn.
Andrzej Wajdan myöhäistuotannon helmi on 1996 valmistunut Piinaviikko, jossa kuvataan älymystön moraalia ja juutalaisvainoja saksalaisten miehittämässä Krakowassa. Aihe ja aika ovat tärkeitä Wajdalle, sillä hän oli murrosikäinen 1930-luvun lopulla, kun Saksa vyöryi Puolaan ja sota alkoi. Andrzej menetti isänsä, eli äidin kanssa sodan vuodet ja näki läheltä tapahtumia, joita nuori Wajda kuvasi Sukupolvi-elokuvassan.
=====================================================================================================
Tuhkaa ja timanttia tapahtuu toukokuun viidentenä päivänä 1945. Eletään vapautuksen hetkiä. Puolalainen porvaristo ryhtyy juhlimaan vapautusta. Samaan aikaan mustia laseja vahingoittuneiden silmiensä suojana pitävä Kansallisarmeijan uskollinen toimija Maciek juttelee ja flirttaa baarissa tarjoilijatar Krystynan kanssa. Sama Maciek on ollut vastarinnan miehenä piilosilla Varsovan viemäreissä Wajdan Kanal-elokuvassa. Nyt Maciek on saanut toimeksiannon murhata kommunistisen puolueen virkailija.
Tuhkaa ja timanttia sisältää symboliikkaa ja vihjeitä, mutta ne eivät ole itsetarkoituksellisia. Wajda kertoo Martti Puukon hienossa dokumenttielokuvassa Andrzej Wajda - den färgstarka bildernas mästare (1996), miten 1950-luvulla ei voinut panna juuri mitään vaarallista dialogiin. "Kaikki piti esittää vihjein."
Wajda tarkoittaa hätkähdyttävää kohtausta, jossa pää alaspäin riippuvan Kristuksen kuva on etualalla, kun Maciek keskustelee rakastettunsa kanssa taustalla. "Juuri kristillinen symboliikka oli keino esittää asioita, keino harhauttaa sensoreita ja politbyron jäseniä. Kohtaus ymmärretään hyvin, koska symboliikka on osa eurooppalaista perintöä."
Zbigniew Cybulski takasi 1950-luvun lopulla osittain Tuhkaa ja timanttia -elokuvan maailmanlaajuisen menestyksen. Wajda ei aikonut ensin ottaa Cybulskia pääosaan, mutta hänen apulaisensa Morgenstern oli toista mieltä. Pohdittuaan uudelleen Cybulskia, joka oli esiintynyt Sukupolven poistetuissa kohtauksissa, Wajda lopulta oivalsi asian: Nyt ei tehdä vain historiallista elokuvaa, vaan Tuhkaa ja timanttia tulee kuvastamaan myös 1950-luvun nuorison tuntoja.
Zbigniew Cybulski toi elokuvaan modernin ihmistyypin, joka ei vastaa kuvatun ajan todellisuutta. Ennen filmauksen alkua Wajda kysyikin Cybulskilta, oliko näyttelijä nähnyt James Deanin elokuvia. Wajda muistaa: "Hän nyökkäsi. Asia oli selvä." Ratkaisu tehdä Zybulskista Puolan James Dean oli nerokas. Se antoi elokuvalle kauaskantoisen, yleispätevän voiman. Valitettavasti lahjakas ukrainalaissyntyinen Cybulski menehtyi neljäkymmenvuotiaana junaonnettomuudessa. Hän oli juuri valmistelemassa ensimmäistä ohjaustyötään.
===================================================================================================== Vajaa 50 vuotta sitten tuijotin usein kesällä Tuhkaa ja timanttia -elokuvan julistetta. Olin ripustanut sen kesäasuntomme vinttihuoneen seinälle. Seiniä kiersivät filmitähtien valokuvat: Elina Salo, Maija Karhi, Pirkko Mannola, Tuija Halonen, Kim Novak, Elizabeth Taylor. Wajdan elokuvan julisteen ikuistaminen seinälle ei ollut mikään sattuma.
Tuhkaa ja timanttia sai ensi-iltansa Elokuva OY:n maahantuomana Suomessa 5.2. 1960. Samaan aikaan puolalainen elokuvajulistetaide vyöryi Suomeen - jazzmusiikin ohella. Eivätkä puolalaiset elokuvajulisteet olleet konventionaalisia, vaan moderneja, usein abstraktisia ja värikuviollisia taideteoksia.

Ei kommentteja: