lauantaina, helmikuuta 18, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 123

Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun (Saturday Night and Sunday Morning, Britannia 1960), ohjaus: Karel Reisz, käsikirjoitus: Alan Sillitoe - omasta romaanistaan, kuvaus: Freddie Francis, musiikki: Johnny Dankworth, leikkaus: Set Holt, pääosissa: Albert Finney (Arthur Seaton), Shirley Anne Field (Doreen),Rachel Roberts (Brenda), Hylda Baker (Täti Ada), Norman Rosisngton (Bert). Tuotanto: Harry Saltzman/Tony Richardson/Woodfall.
Kelpuutan sarjaani neljä Kolmostelevision 1980-luvun lopulla esittämää elokuvaa - niistä edelliset olivat Bolweiser, Valkoinen hehku ja Laulavat sadepisarat. Neljäs on englantilaisen uuden elokuvan merkkiteos Lauantai-illasta sunnnuntaiaamuun. Kuten aikaisemmin on tullut todettua Kolmostelevisio oli jotakin uutta, jotakin innostavaa suomalaisessa tv-maailmassa. Se ajettiin alas 1990-luvun alkupuolella ja sulautettiin MTV3:n yhteyteen. Samalla loppui merkittävien ja monipuolisten laatuelokuvien esittäminen kaupallisessa televisiossa.
Jonkinlainen uusi tuulahdus tapahtui vielä 1990-luvun loppupuolella, kun Nelonen aloitti toisena valtakunnallisena kaupallisena tv-kanavana. Ohjelmistopolitiikka oli alkuvaiheessa jopa kunnianhimoista, verrattuna nykyiseen löysäilevään "viihde on hyväksi" -tyyliin. Nelosen elokuvaohjelmistossa erottuivat amerikkalaiset indie-elokuvat ja Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilta poimitut tärpit. Tämä linja murtui 2000-luvun alussa ja Nelosesta tuli pelkkä tavallinen kaupallinen tv-kanava, joka esittää sitä mitä niin sanottu "luultu suuri yleisö" haluaa.
=====================================================================================================
Karel Reiszin toinen ohjaustyö Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun esitettiin Kolmostelevision sunnuntai-illan elokuvana 8. 10. 1989. Elokuva oli saanut teatteri-ensi-illan Suomessa heti 1960-luvun alussa. Elokuva toi jotakin uutta englantilaiseen tuotantoon - kaikesta arkirealismistaan huolimatta. Radikalismi ja eräänlainen nuori viha ilmenivät 1950-luvun loppupuolella englantilaisessa kirjallisuudessa ja teatterissa. Elokuvassa syntyi Free Cinema -liike, jonka tarkoituksena oli uudistaa englantilaista elokuvaa perinteisen dokumenttifilmin hengessä. Tshekkoslovakiassa vuonna 1926 syntynyt Karel Reisz oli mukana liikkeessä. Hän oli tullut kahdentoistaikäisenä Englantiin. Hän opiskeli kemiaa Cambridgessä ja perusti elokuvalehti Sequencen. Lehteä oli tekemässä myös Intiassa syntynyt skotti Lindsay Anderson (1923-1994), joka tunnetaan John Ford -kirjastaan ja 1960-, 1970- ja 1980-lukujen elokuvista Miehen mitta, ...Jos, O Lucky Man, Britannia Hospital ja Elokuun valaat.
Karel Reiszin esikoisteos, dokumenttifilmi We Are the Lambeth Boys (1958) toi työväenluokan kuvauksen englantilaiseen elokuvaan, joka oli ollut melko konservatiivistä. Elokuva oli Free Cinema -liikkeen edustavimpia saavutuksia, mutta liike hiipui vähitellen ja sen todellinen vaikutus näkyi 1960-luvulla brittitelevisiossa. Liikkeen aktivisteja oli myös Tony Richardson (1928-1991), joka ohjasi ensimmäisinä näytelmäelokuvinaan muun muassa Nuoren vihan (1959), Kun hymy hyytyy -satiirin (1960) ja Hunajan maun (1961). Richardsonkin siirtyi Yhdysvaltoihin (elokuvia mm. Rakastettu - kaivattu, Herkkä tasapaino, Raja). Richardsonin testamentti oli armeijakuvaus, postuumina levitetty Sininen taivas (1994), jossa näyttelivät Tommy Lee Jones ja Jessica Lange.
Karel Reisz ohjasi kaksi vuotta esikoisteoksensa jälkeen ensimmäisen näytelmäelokuvansa Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun, joka oli selkeä harppaus eteenpäin Free Cinema -liikkeen dokumentarismista. Reisz kuvaa jälleen englantilaisen työväenluokan todellisuutta. Elokuva perustuu nuoren kirjailijan Alan Sillitoen kehuttuun romaaniin. Elokuvan ainekset ovat esillä romaanissa, mutta Reisz pystyi sovittamaan kirjalliset lataukset herkästi kupruilevaan elokuvalliseen muotoon.
Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun-elokuvan suuri merkitys oli myös nuoren Albert Finneyn tulo valkokankaalle. Kannattaa muistaa, että 1960-luvun uuden englantilaisen elokuvan vahvuuksia olivat vahva tarina, henkilöohjaus ja näyttelijätyö. Romaanitausta oli yleinen, ja uusia englantilainen elokuva poikkesikin Ranskan uuden aallon ohjaajien vaalimista periaatteista. Kärjistäen voi sanoa, että ranskalaiset eivät piitanneet niinkään käsikirjoituksesta, vaan luottivat spontaaniin elokuvalliseen ilmaisuun, kun taas englantilaiset olivat enemmän "sosiologeja", jotka kartoittivat elokuvan keinoin yhteiskuntansa todellisuutta.
Karel Reiszin lisäksi 1960-luvun uusi englantilainen elokuva tuotti lukuisia nuoria ohjaajia ja näyttelijöitä. Ohjaajia olivat muun muassa mainitun Lindsay Anderson ja Tony Richardsonin ohella John Schlesinger, John Boorman, Jack Clayton (aloitti 1950-luvun lopulla), Richard Lester, Clive Donner (aloitti 1950-luvun lopulla), Sidney J. Furie (aloitti 1950-luvun lopulla).
Lukuisia uusi näyttelijöitä tuli alalle. Heitä olivat muun muassa pitkän ja aika ansiokkaan uran tehneen Albert Finneyn lisäksi David Warner, Terence Stamp, Malcolm McDowell, Julie Christie, Vanessa Redgrave, Lynn Redgrave, Alan Bates, Michael Caine. Huomionarvoista oli, että moni nuorista englantilaisnäyttelijöistä siirtyi myöhemmin Hollywood-elokuvaan.
=====================================================================================================
Lauantai-illasta sunnuntaiamuun otettiin aikanaan vastaan Britannian elokuvan vastauksena Ranskan uudelle aallolle. Karel Reisz kuvasi Alan Sillitoen karkeaksi sanotun romaanin pohjalta nottinghamilaisen tehtaan työläistä Arthur Seatonia, jolla on kotihuolia. Tempperamenttinen Arthur etsii uudenlaista hupia vapaa-ajallaan. Hän tutustuu naimisissa olevaan naiseen. Aikansa mesottuaan Arthur tajuaa, että hänen täytyy rauhoittua ja pysytellä omissa tutuissa ympyröissään.
Reisz kohottaa päähenkilönsä englantilaisen elokuvan uudenlaiseksi antisankarityypiksi, jossa näkyvät niin luokkayhteiskunnan merkit kuin halu rikkoa omat työväenluokkaiset lähtökohdat. Elokuvaa alettiin kutsua provinssiaalisuuden tyyppiesimerkiksi. Reisz hylkäsi englantilaisille ominaisen pidättyväisyyden seksiin. Se oli 1960-luvun alussa jotakin ainutlaatuista, mutta vuosien saatossa vaikutelma on himmentynyt, ehkä siistä syystä, että tapahtumat rajattiin tiettyyn aikaan ja paikkaan. Ajankohdan historiallisena dokumenttina Reiszin teos on toki tärkeä.
Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun on energinen, osittain hurja ja osittain hillitty työläismelodraama. Elokuvassa on teräviä huomioita 1960-luvun vaihteen nottinghamilaisesta elämästä ja osuvaa arkipäivän komiikkaa. Albert Finneyn suoritus on elokuvan kantava voima - hän on kuin James Dean tai Marlon Brando olivat 1950-luvun amerikkalaisissa kapinalliselokuvissa. Tulevan mestarikuvaajan Freddie Francisin mustavalkoinen kameratyö on vuosikymmenen komeimpia suorituksia englantilaisessa elokuvassa.
Karel Reisz ohjasi vielä kolme elokuvaa Englannissa. Ne ovat The Night Must Fall (1964), Morgan - toivoton tapaus (1966), joka sivusi Carnaby Streetin muotitrendejä ja Isadora (1968), jossa Vanessa Redgrave loistaa tanssija Isadora Duncanina. Kuusi vuotta myöhemmin Reisz ohjasi Hollywoodissa hohdokkaan "dostojevskilaisen" uhkapelidraaman Piru pakassa, jossa näyttelevät Kummisedän Sonyn-roolin tehnyt James Caan.
Jeremy Ironsin ja Meryl Streepin upeasti näyttelemä Ranskalaisen luutnantin nainen (1981) oli Reiszin hieno paluu englantilaiseen aiheeseen ja menenetyn rakkauden teemaan. Reiszin seuraava elokuva Sweet Dreams (1985) päivittää kantrilaulaja Patsy Clinen tarinan, pääosassa Jessica Lange. Vuonna 1990 Reisz ohjasi Arthur Millerin käsikirjoituksen pohjalta pikkukaupungin korruptiota kuvaavan trillerin Kaikki voittavat, jossa näyttelivät Nick Nolte ja Debra Winger. Kriitikko Ben Feisenburgin mukaan elokuvalla ei ollut mitään mahdollisuuksia kassoilla ja arvostelijoiden suhtautuminen oli penseää. Elokuva olikin todellinen floppi Reiszin uralla ja hän maksoi siitä kovan hinnan. Myöhemmin Reisz ei saanut enää Hollywood-koneistossa ohjausmahdollisuuksia, mutta hän keskittyikin vuosina 1991-2001 teatteriin. Reisz ohjasi Samuel Beckettin ja Harold Pinterin näytelmiä Lontoossa, Pariisissa ja Dublinissa. Reisz ohjasi 2001 jakson Channel 4 -tv-kanavan kuuluisaan sarjaan Beckett On Film. Kriitioiden mukaan Reisz löysi kosketuksen Samuel Beckettin musikaaliseen kieleeen.
Juutalaisena pakolaisena 1930-luvun lopulla Englantiin päässyt Karel Reisz kuoli marraskuussa vuonna 2002. Hän oli British Film-Instituten aktiivi toimija, jos hänen tuotannostaan vain muutama elokuva jää elämään (Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun, Piru pakassa, Ranskalaisen luutnantin nainen, Sweet Dreams ainakin säilyvät), niin vieläkin elokuvaopiskelijat tutkivat Reiszin 1953 kirjoittamaa kirjaa "
The Technique of Film Editing". The Guardianiin 28.11. 2002 laatimassaan muistokirjoituksessa kriitikko ja lukuisten elokuvakirjojen tekijä Tom Milne kutsuu Karel Reiszin harvinaisen vaatimattomaksi ja syrjään vetätyneeksi mieheksi, jonka elokuvissa näkyi kunnianhimo, älykkyys, taito ja nöyrä laadukkuus. Milnen mielestä esimerkiksi Patsy Clinen elämäntarinan kertova Sweet Dreams on turhan aliarvioitu.
 

Ei kommentteja: