lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 95

Kuuletko koirien haukkuvan? (No oyes ladrar los perros/Ignacio, Meksiko-Ranska 1975), ohjaus ja kuvaus François Reichenbach , käsikirjoitus: Carlos Fuentes, Reichenbach, kuvaus: Rosalio Sofano, leikkaus: Delphine Desfons, musiikki: Vangelis. pääosissa: Salvador Gomez, Ahui Camacho, Tuotanto: Georges Bacri/Leopoldo Silva.
Tässä sarjassani esittelen elokuvia, jotka ovat yleensä saaneet ensi-iltansa normaalissa teatteriohjelmistossa. Koska työtehtäväni Helsingin Sanomissa oli seurata ja arvioida television elokuvaohjelmistoa, kohdistan huomion myös sellaisiin teoksiin, jotka eivät ole päässeet teatterilevikkiin Suomessa, mutta on tuotu tv-kanaville mahdollisina yllättävinä löytöinä tai poikkeuksellisina ensiesityksinä. Sellainen oli Francois Reichenbachin näytelmäfilmi Kuuletko koirien haukkuvan?, joka osoittautui kesän 1982 ohjelmalöydöksi televisiossa. Elokuva näytettiin TV2:n verkossa, tosin aivan heinäkuun lopussa, joten esitys ei varmaankaan saanut ansaitsemaansa huomiota.
Kuuletko koirien haukkuvan? tapahtuu Meksikon maaseudulla ja kaupungeissa. Ignacio-poika matkaa isänsä olkapäillä kylästä kylään. Ignacio on sairas, ehkä kuolemansairas, joten isän täytyy etsiä hänelle lääkäri. Isän ja pojan vaellus on kuin köyhän ihmisen ahdistava ja tuskainen matka yhä syvemmälle meksikolaiseen kulttuuriin ja sieluun. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus risteytyvät matkassa; jossakin puhaltavat muutoksen tuulet, mutta enimmäkseen vaeltajat joutuvat kohtaamaan eriarvoisen todellisuuden.
Kuuletko koirien haukkuvan? on Meksikon maaseudun valtaisa kuvallinen haltuunotto. Reichenbachin kuvat eivät rajoitu vain Meksikoon, vaan kysymys on ihmisen odysseiasta, vertauskuvallisesta esityksestä elämän rajallisuudesta ja kuoleman läsnäolosta, niin sanotun psyykkisen todellisuuden rajatiloista.
François Reichenbachin elokuvaa voisi verrata italialaisen Michelangelo Antonionin 1950-luvun lopun Il Gridoon eli Kaipuun punaiseen hetkeen, jossa isä ja tytär vaelsivat Poe-joen laaksossa. Antonionilla maisemat ovat paljaimpia ja mutaisempia, mutta ne vaikuttavat samalla psykologisella tavalla henkilöiden luonteisiin ja käyttäytymiseen kuin Reichenbachin elokuvassa.
=================================================================================
François Reichenbach (s. 1922) on ranskalainen dokumenttielokuvan tekijä, jonka on sanottu tarkkailleen elämää ja maailmaa kuin reportteri kameran takana. Hän kirjoitti lauluja muun muassa Edith Piafille ja ohjasi 1950-luvulla lukuisia lyhyitä dokumenttifilmejä. Niiden tyylissä näkyivät orastavana cinéma veritén periaatteet. Reichenbach oli hyvin perillä modernista maalaustaiteesta. Hän toimi amerikkalaisten taidemuseoiden asiantuntijana. Syvällinen Amerikan-kiinnostus johdatti ohjaajan Yhdysvaltoihin.
François Reichenbach ohjasi vuonna 1960 kokemuksistaan erittäin terävän ja kriittisen pitkän dokumenttielokuvan Amerikka ranskalaisittain. Reichenbachin dokumentissa on sanottu ilmenneen rikasta detaljitarkkuutta, mutta kokonaiskuvan hahmottamisessa on toivomisen varaa. Reichenbach ohjasi 1960-luvun lopulla musiikkidokumentin Arthur Rubinsteinista. Cinéma verité-innostus tutustutti Reichenbachin tyylisuuntauksen mestariin Chris Markeriin. Reichenbach työskenteli toisena kameramiehenä Markerin Herbert von Karajan - ja Pentagon -dokumenteissa.
Kuuletko koirien haukkuvan? oli François Reichenbachin uran täysosuma. Merkittävää elokuvassa on kuvan ja sanan saumaton yhteispeli. Käsikirjoituksen laatinut Carlos Fuentes (s. 1928) on Meksikon tunnetuimpia kirjailijoita, todellinen runollisen proosan mestari.
Carlos Fuentes tutustui eri maihin diplomaattivanhempiensa mukana. Fuentes on toiminut itsekin diplomaattina Lontoossa ja Pariisissa. Hän on opettanut eri yliopistoissa. Fuentesin romaaneja on myös suomennettu - kuten 1960-luvun Aura, 1970-luvun lopulla ilmestynyt Lohikäärmeen pää ja 1980-luvun Vanha gringo, joka siirrettiin myös elokuvaksi.
Carlos Fuentes on kirjoittanut Reichenbachin elokuvaan hämmästyttävän sointuvan tekstin. Jokainen sana on kuin ihmeellistä, taianomaista poesiaa. Fuentesin sanat saavat merkityksen isän ja pojan keskusteluissa, jotka liittyvät sopusuhtaisesti hengittäviin, sykkiviin Meksiko-kuviin.
Fuentesin proosalle ominaisesti Kuuletko koirien hakkuvan? on elokuva myyteistä ja maailman luomisesta. Ignacio-poika saa kuulla näistä asioista vaelluksen aikana intiaani-isä Juanilta. Ihmisen toivon ja rakkauden kaipuu vilahtaa Juanin kertomuksissa. Uskomattoman luontevasti François Reichenbach leikkaa väliin etuutumia, joissa Ignacio etsii nuorukaisena tytötä kaupungissa ja tavoittelee ensirakkauttaan.
=================================================================================
François Reichenbach ehti ohjata nelisenkymmentä elokuvaa. Reichenbach kuvasi myös paljon Pariisia eri näkökulmista ja ohjasi 1960-luvun lopulla dokumentin Meksikon alkuperäisintiaaneista. Carlos Fuentes kirjoitti selostustekstin tähän Soy Mexico -elokuvaan. Vuonna 1968 monipuolinen Reichenbach teki dokumentin Tretze Jours en France Ranskan talviolympialaisista, jossa legendaarinen laskija Jean-Claude Killy toi Ranskalle kultamitalin. Eikä pidä unohtaa Reichenbachin 1968 ohjaamaa dokumenttielokuvaa Orson Wellesistä. Viimeinen teos oli 1991 valmistunut dokumenttielokuva Visages Suisses, joka esitteli Sveitsiä 700-vuotispäivänä.
François Reichenbach kuoli unohdettuna 2.2. 1993.

 

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kun on ollut viimeaikoina uusinnoista puhe, niin kuten tässäkin mainitaan, eivät ne ohjelmat välttämättä kesällä niin yleisöä löydä. Jos vain uutta näyttäisi niin ne pitäisi sitten syksyllä uusia.

Itse tykkään vielä uusinnoista, kun ei kuitenkaan kaikki ehdi nähdä.