torstaina, kesäkuuta 11, 2009

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 5

Rio Bravo (USA 1959) ohjaus: Howard Hawks, käsikirjoitus: Jules Furhman, Leigh Brackett - B.H. McCampbellin tarinasta, kuvaus: Russell Harlan, musiikki: Dimitri Tiomkin, pääosissa: John Wayne (John T. Chance), Dean Martin (Dude), Ricky Nelson (Colorado), Angie Dickinson (Feather), Walter Brennan (Stumpy), Ward Bond (Pat Wheeler). Tuotanto:Warner Bros.

Howard Hawks ja John Wayne halusivat tuottaa vastineen Fred Zinnemannin akateemiselle westernille Sheriffille, joka julkaistiin 1952. Projekti toteutettiin lopulta kuusi vuotta myöhemmin. Elokuvan nimeksi tuli Rio Bravo.
Rio Bravo tapahtuu samannimisessä lännen kaupungissa. John Wayne esittää kaupungin sheriffiä Chancea, joka joutuu puolustamaan kaupunkilaisia muutamien vapaaehtoisen kanssa. Häikäilemätön maanomistaja Nathan Burdette uhkaa kaupunkia, koska sheriffi on pidättänyt hänen juopuneen veljensä Joen (Claude Akins). Chancen uskollinen avustaja, ikääntyvä ja kömpelö Stumpy vahtii putkaan teljettyä Joea sheriffin toimistossa. Nuori Colorado ja alkoholisti Dude avustavat sheriffiä.
Howard Hawksin westernissä kaupunki esitetään anonyyminä lännen paikkana, mutta talot, ihmisten tavat ja pukeutuminen, kieli ja kommunikointi viittaa traditionaaliseen länteen. Sheriffi Chance kantaa koko ajan kivääriä, Coloradolla on pistooli ja Dudekin tarttuu aseeseen tosin ensin hänen täytyy saada puhdistettua viinahöyryt päästään. Rio Bravo ilmentää hawksilaista ryhmätyötä ja ryhmän jäsenten lojaalisuutta. Hawks on rakentanut tarinan sisälle Chancen ja saluunatyttö Feathersin pidättyväisen rakkaustarinan.
===================================================================================================
Fred Zinnemannin Sheriffissä Gary Cooperin päähenkilö joutuu lähes yksin kamppailemaan kaupunkiin junalla saapuvia roistoja vastaan. Samaan aikaan hänen pitäisi lähteä nuorikkonsa (Grace Kelly) kanssa matkalle. Cooperin sheriffi etsii tukea yhteisöstä, mutta hänen avunpyyntönsä taitavat kaikua kuuroille korville. Hawksin westernissä sheriffi Chance on johtaja, kypsä aikuinen ja individualisti, mutta samalla hän uskoo lujasti ryhmätyöhön. Tätä uskoahan Howard Hawks levitti katsomoihin monia vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana.
====================================================================================================
Howard Hawks (1896-1977) aloitti jo mykällä kaudella, mutta varsinainen suuri läpimurto oli 1932 valmistunut, Paul Munin värisyttävästi näyttelemä äänielokuva Arpinaama/Scarface (Brian De Palma ohjasi 1983 tästä klassisesta gangsterielokuvasta Al Pacinon loistoroolin sisältävän uusintaversion).
Howard Hawksista kehittyi nopeasti Hollywoodin itsenäinen ohjaajapersoona, joka sai melko vapaat kädet toteuttaessaan projektejaan. Hän ohjasi aina 1970-luvun vaihteeseen - western Rio Lobo oli hänen testamenttinsa. Sitä ennen Hawks muistetaan monista mestarillisista elokuvista - kuten komedia Hätä ei lue lakia (1938), lentomelodraama Vain enkeleillä on siivet (1939), sukupuolten sotaa kuvastava Meidän vastaeronneitten kesken (1940), Hemingwayn romaaniin perustuva Bogart-elokuva Kirjava satama (1944), film noir -klassikko Syvä uni (1946), Rio Bravon esityö Punainen virta (1948), Marilyn-musiikkidraama Herrat pitävät vaaleaverisistä (1953), safari-seikkailu Hatari! (1962), komedia Miehen lempiurheilu (1963) ja John Waynen hallitsema mahtiwestern El Dorado 1966). Loistelias, kerronnan sykkivälle jatkuvuudelle perustuva Hatari! on ehkä paras oppitunti hawksilaisesta ryhmätyöstä.
Usein on sanottu, että Howard Hawks on ohjannut jokaisen filmilajin parhaan elokuvan. Kultakauden Hollywoodin persoonallisena ammattilaisena hän hallitsi gangsterifilmin, komedian, film noirin, westernin, historiallisen seikkailudraaman (Faaraoiden maa, 1955) ja tieteisfilmin (Christian Nubyn kanssa ohjattu The Thing, 1951). Hawksin elokuvien johtavana teemana olivat ihmisen ja ympäristön väliset suhteet ja ongelmat. Hawksin sankareissa ilmeni toiminnan ja ajattelun lujaa logiikkaa, suunnitelmallisuutta ja moraalista puhtautta. Englantilaiskriitikko Robin Woodin mukaan Hawksin seikkailutarinoissa ihmiset hallitsevat itseään ja ympäristöään, kun taas komedioissa kuvataan tilanteita, joissa ei ole suoranaista kontrollia. Hawksilaisen elokuvakäsityksen takaa paljastuu aina piilotettu tai hiljalleen esiin nouseva kompleksisuus.
Rio Bravo on olympolainen western. Hawks tekee harkittua, punnittua ja taloudellista elokuvaa. Hän pyrkii ajattomuuteen, vaikka westernin yksityiskohdat ilmentävät Hollywoodin tradioita. John Fordin westerneistä poiketen Hawks liikkuu yhteiskunnassa, jota ei ole villin lännen myyttisen kuvan mukaan. Rosvot ovat moderneja taloudellisen vallan edustajia, sheriffi ja hänen miehensä edustavat kaikessa erilaisuudessaan ja inhimillisessä raadollisuudessaankin sivilisaation parasta ainesta. Robin on oivaltanut asian: "Fordin sankareihin me suhtaudumme kuin menneisyyteen, Rio Bravon sankarit me tunnemme aikalaisiksemme".
=============================================================================================
Rio Bravo on tullut nähtyä 1960-ja 1970 -luvuilla useita, useita kertoja (muistakaamme että ennen videon tuloa 1980-luvun alussa etenkin kesäisin suomalaisissakin elokuvateattereissa uusittiin parhaita elokuvia). Rio Bravon ensimmäinen tv-esitys Suomessa tapahtui 10.1. 1981. Arvostelin sen innostuneesti Hesarissa. Kritiikki kirvoitti yleisönosastokirjoituksia. Sellaista tuskin enää näkee nykylehdissä. Juhani Hirvikoski Porvoosta väitti, että Rio Bravo ei ole klassikko muussa mielessä kuin osoittamassa lännenelokuvan melko täydellistä rappiota. Hirvikosken mukaan Hawksin kamerankäyttö on suunnilleen yhtä omaperäistä kuin tv-sarjassa Pieni talo preerialla.
Palautetaan lopuksi mieliin Rio Bravon nerokkaita kohtauksia: John Waynen ja Ricky Nelsonin aseakrobatia, Dean Martin kaataa tippaakaan hukkaamatta viinan takaisin pulloon, Dean Martin ja saluunan sylkykuppi, Ricky Nelsonin tunnelmallinen lauluesitys johon Martin ja Brennan yhtyvät, John Waynen kävely kaupungin raitilla, kahvihetki sheriffin toimistossa, Stumpyn kieli ja koomiset heitot, "Kurkunleikkaajan laulu", Waynen ja Dickinsonin kohtaaminen saluunan käytävällä, Waynen kookas, paternaalinen hahmo hymyineen ja tiukkine ilmeineen ja loppujakson välienselvittely, jota pidettiin aikanaan jopa liian väkivaltaisena.
Eikä pidä unohtaa Howard Hawksin mestarillista kykyä sovittaa näytteleminen, toiminta, miljöö, musiikki, lineaarinen kameratyö ja hauskuuksiakin sisältävät vuorosanat täydelliseksi elokuvalliseksi kokonaisuudeksi, jonka leikkaus täsmentää jälkituotannossa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jostain syystä en pidä Rio Bravon "asenteellisesta tematiikasta"...

Toinen ja vielä hirveämpi on "Mansikkapaikka". Näin sen ensi kertaa elokuvateatterissa Tampereella - takavuosina nääs - ja se on melkeinpä ainoa elokuva josta olen halunnut lähteä kesken näytöksen pois.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt ymmärrän miksi "Vaiteliaassa miehessä" katolisella papilla on aina poika mukanaan...

Pauska kirjoitti...

Yksi lempielokuvistani, etenkin ne laulut ovat ihanat :)