lauantaina, helmikuuta 27, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 35: METROPOLIS

Metropolis (Metropolis, Saksa 1927), ohjaus: Fritz Lang, käsikirjoitus: Lang, Thea vion Harbou, kuvaus: Karl Freund, Gunther Rittau, erikoistehosteet: Eugene Schufftan, lavastus: Otto Hunte, Erich Kettelhut, Karl Volbrecht, musikki: Gottfried Huppertz, pääosissa: Brigitte Helm (Maria), Alfred Abel (John Fredersen), Gustave Fröhhich (Freder Fredersen). Tuotanto: UFA.

Näimme saksalaisen elokuvan suuria klassikkoja 16 mm:n esityksinä 1960-luvun puolivälin jälkeen Goethe-Institutessa, Helsingin Mannerheimintiellä, vastapäätä Vanhaa Ylioppilastaloa. Noissa näytännöissä saimme tutustua niin Robert Wienen mykkään kauhuelokuvaan Tri. Caligarin testamenttiin (1917) kuin F.W. Murnaun traagiseen Viimeiseen mieheen (1924) tai Josef von Sternbergin legendaariseen Marlene Dietrich -elokuvaan Siniseen enkeliin (1930). Niin, ja tieteiselokuvan kaikkien aikojen suurimpaan teokseen Metropolikseen. Fritz Langin mykänelokuvan tasolle nousivat myöhemmin vain Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu (1968) ja Steven Spielbergin Kolmannen asteen yhteys (1978).
Fritz Lang syntyi Wienissä 1890 arkkitehti Anton Langin poikana. Fritz kuoli 1976 Kaliforniassa. Takana oli vaiherikas ura ja tuottelias elokuvarupeama niin Saksassa, Yhdysvalloissa kuin lopulta Länsi-Saksassa. Lang muutti Hitlerin valtaantulon hetkellä monen muun saksalaisen ja itävaltalaisen ohjaajan tavoin Hollywoodiin. Siellä syntyivät 1930-luvun lopulta 1950-luvun puoliväliin sellaiset mestariteokset kuin Karkuri, Myöskin pyövelit kuolevat, Nainen ikkunassa, Punainen katu, Villin lännen villikissa, Gangsterien kuningas ja Sähkötuoli odottaa.
Fritz Lang opiskeli nuorena Wienin Graafisen taiteen akatemiassa ja myöhemmin Münchenissä Julius Dietzin kuuluisassa taidekoulussa. Ensimmäinen maailmansota vei Langin sotilaspalvelukseen. Hän haavoittui rintamalla. Lang hyödynsi tapauksen ja kirjoitti Wienin sotasairaalassa ensimmäisen elokuvakäsikirjoituksensa.
Parannuttuaan Lang pääsi töihin Saksan UFA:n studioille. Ensimmäinen elokuvaohjaus valmistui viidessä päivässä vuonna 1919. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin Langin läpimurtofilmi, ekspressionistinen Väsynyt kuolema, jonka hän kirjoitti vaimonsa Thea von Harboun kanssa.
=====================================================================================================
"Revenge is a bitter and evil fruit. And Death hangs besides it on the bough,. These men who lived in code of hate Have nothing to live for now..." Lainaus on Langin Amerikan kauden hienosta westernistä Rancho Notorius eli Villin lännen villikissa vuodelta (1952). Kriitikko ja elokuvaohjaaja Peter Bognanovich otti lainauksen kuuluisaan Lang-haastattelukirjaansa, jossa käsitellään ohjaajan amerikkalaisia elokuvia. Mutta jo saksalaisissa töissä kohtalo, murha ja kosto olivat etusijalla - kuten muistamme elokuvakerhossa 1960-luvun alussa näkemästämme hypnoottisesta Tohtori Mabusen testamentista. Fritz Langin ohjauksen käynnistysaineksia olivat älykäs tekniikka, kameran valpas käyttö, symbolikieli, nopeatempoinen leikkaus ja tarinan kehittymistä jouduttava taloudellisuus. Langin teemaksi kehittyi ajatus "ihmisen taistelusta kohtaloaan vastaan". Tätä teemaa hän toisti elokuvasta toiseen. Häntä kiinnosti ihmisen sielu etiikan kannalta ja syyllisyys rikollisen teon kiirastulessa. Hän oli aina ihmisen selviämisen puolella, vaikka hänen elokuvissaan värisee syvä pessimismi.
Metropolis on tulevaisuusfantasia. Ensimmäistä ohjaustyötään, surrealistista Andalusialaista koiraa (1928) valmistellut Luis Buñuel sai katsoa tuoreeltaan Fritz Langin tieteisfilmin. Espanjalainen totesi: "Siinä kasvaa yhteen kaksi elokuvaa, molemmilla niillä on erilainen henkinen tehtävänsä." Buñuel puhui innostuneesti liikkeen sinfoniasta ja Langin tarinasta, joka on sosiaalinen ilmestyskirja, tosi rakkauden ja kristillisen pieteetin kyllästämä.
Metropoliksessa rakkaus - sana joka lausuttiin kuiskaten 1920-luvun saksalaisissa elokuvissa - nousee ihmeenomaisesti luokkavihan vastavoimaksi. Olen aikaisemmin todennut Langin huikaisevasta elokuvasta, että siinä "sydämestä tulee sovittelija, käsistä sovinnon välittäjä". Langilla työ ja pääoma tekevät sovinnon. Syntyy ihannevaltio, jossa ei ole ristiriitoja tai luokkavihaa.
Ruotsalaiset tutkijat Folke Isaksson ja Leif Furhammar tunnustavat Langin merkityksen demokraattisena ohjaajana, mutta huomauttavat sitten Metropoliksesta: "Joko tietoisesti tai tiedostamatta Lang loi mytologisen yhteiskuntavision fasistisesta korporaatioideologiasta". Elokuvan voi kokea näin - tai paremmin kriittisenä ennustuksena siitä, mitä Saksassa tapahtui kuusi vuotta myöhemmin.
Metropoliksessa avautuvat ovet johtavat salaisuuksien lähteille: Ihmisrobotti syntyy hämärissä huoneissa, jonne ei voi päästää ulkomaailman säteitä, mutta ratkaisevaksi muodostuu - kuten kirjoitin Moroderin entisöidyn version arvostelussa kesäkuussa 1985 - pystyykö Maria, tuo sovinnon enkeli avaaman lukot ja vapautumaan pahan pauloista.
Hitler ja Goebbels katsoivat ennen valtaantuloaan Metropoliksen pienessä saksalaisessa kaupungissa. He päättivät tehdä Fritz Langista hoviohjaajan, kun Kolmas valtakunta on perustettu. Näinhän ei käynyt, vaan Lang joutui pakenemaan Saksasta. Tasapuolisuuden nimissä kannattaa muistuttaa tässä vitsistä (totta vai tarua?), joka lausuttiin hirtehishumoristisesti Saksan keskitysleirillä. Uunia lähestyvästä rivistöstä kuuluu huudahdus: "Oletko nähnyt Langin Metropoliksen".
Goethe-instituutin legendaarisessa 1960-luvun erikoisesityksessä silmä ja mieli hakeutuivat ennen kaikkea teknisiin yksityiskohtiin. Hämmästelimme saksalaisen elokuvan kultakauden, 1920-luvun mykkäfilmin ekspressionistisen suuntauksen vireyttä ja rohkeutta. Myöhemmin, etenkin 1980-luvulla, Langin elokuvaan saattoi muodostaa toisen näkökulman (puhun nyt Giorgio Moroderin valmistamasta entisöidystä, discohenkisestä versiosta). Langin tieteisfilmi ennakoi maailmalla niihin aikoihin levinneen konsensus-politiikan hengen.
Fritz Lang oli näkijä, joka tarkkaili maailmaa ja elämää silmiensä kautta. Tällainen, hieman banaali huomio voidaan tehdä sen tähden, että siihen sisältyy ironiaa: Monokkelia pitäneen Langin ura katkesi näkökyvyn heikentymiseen. Saksaan 1950-luvun lopulla palattuaan hän ohjasi vielä raikkaat seikkailuvärifilmit Eschnapurin tiikeri ja Maharadjan kosto sekä testamenttinsa Tri Mabusen 1000 silmää. Jälkimmäisessä elokuvassa palataan Tri. Mabusen testamentin (1932) kauhumaailmaan.
====================================================================================================
Jotakin tapahtui vielä: ranskalaisen uuden aallon ohjaajaguru Jean-Luc Godard kiinnitti 1963 Fritz Langin näyttelijäksi värielokuvaansa Keskipäivän aave (aikaisemmin se tunnettiin nimellä Sen täytyi tapahtua). Vähitellen portit elokuvaan sulkeutuivat Langille, joka oli etsinyt yli viisikymmentä vuotta ovien takaa paljastuvia salaisuuden ja syyllisyyden säikeitä.

Ei kommentteja: