George Clooney jakaa potkuja Amerikassa * * * *





Ghostbusters-elokuvista tutun Ivan Reitmanin (s. 1946) poika Jason lyö itsensä lopullisesti läpi uudella ohjaustyöllään Up in the Air. Se on Jasonin kolmas elokuva. Hän näyttelee myös elokuvassa. Jason Reitman muistetaan kolmisen vuotta sitten valmistuneesta Juno-elokuvasta, joka on viehättävä kuvaus tavallisten ihmisetn elämän iloista ja murheista.
Up in the Air kertoo näistä tavallisista ihmisistä, uutterista puurtajista, jotka ovat antaneet ison osan elämästään firmalle. Nyt he saavat potkuja, koska taloudellinen taantuma ravistelee Amerikkaa. Firman johtajat ovat ulkoistaneet potkujen antamisen, joten todellinen alan mestari Ryan (George Clooney) lentää kaupungista toiseen ilmoittaen tietyille työntekijöille, että firma ei tarvitse enää heidän palveluitaan. Ryan nauttii matkustamisesta. Hän viettää työmatkoilla suurimman osan vuodesta. Ryan tavoittelee lentoyhtiön kultaista korttia, joka luovutetaan vain kaikkien parhaimmille asiakkaille.
Ryanin elämä järkkyy, koska irtisanomisfirman pomot aikovat lopettaa matkustelun. Uusi innokas ja nuori työntekijä Natalie (Anna Kendrick) saa läpi ideansa: Potkuja ryhdytään jakamaan Internetin videoneuvottelujen kautta. Irtisanojat eivät enää nouse ilmaan, vaan työskentelevät ruudun ääressä. Ryan saa vielä jatkoajan, koska hän haluaa näyttää Natalielle, miten potkusirkus toimii "vanhanaikaisesti" paikan päällä. Ryan on muuten vannoutunut poikamies, mutta eräällä työmatkalla hän tapaa samansieluisen Alexin (Vera Farmiga), joten ilmassa väreilee rakkautta.
Elokuvan aihe käsittelee vakavia ajankohtaisia asioita. Jason Reitman on virittänyt kerrontansa draamakomedian muotoon. Irtisanomisen ja työttömyyden tragiikka on jokapäiväistä todellisuutta kaikissa länsimaissa. Amerikkalaiset osaavat tarkastella vakavia yhteiskunnallisia asioita sortumatta synkkyyteen ja tosikkomaisuuteen. Siksi Jason Reitmanin elokuva on uskomattoman hauska, mutta nuori ohjaaja ei kadota koskaan yhteyttä perusteemaansa. Miten irtisanotut selviävät, minkälaisen muutosturvapaketin he saavat tuekseen.
==========================================================
George Clooney on fantastinen elokuvan pääosassa. Tämän ajan Cary Grant hurmaa vastustamattomasti yksinelävän ja ilmakuoppia rakastavan Ryanin kiitollisessa roolissa. Jason Reitman saa Ryanin yksilötarinaan myös kiperiä henkilökohtaisia väristyksiä, jotka liittyvät kumppanuuteen ja sitoutumisen mahdollisuuteen. Nyt on vain niin, että Ryankin joutuu huomaamaan, miten me emme ole aina rehellisiä, salaamme asioita, joiden esilletulo olisi meille epäkiitollista.

Ajankohtainen kommentti

Nuoren polven teatterintekijöiden huippuihin kuuluva Juha Jokela on tuonut uuden näytelmänsä Esitystalous Espoon Kaupunginteatteriin. Veli Rike Jokela näyttäytyy parhaillaan tv-draaman kiinnostavana tekijänä, kun Nelonen on ryhtynyt esittämään Kallio-sarjaa maanantain myöhäisillassa. Juha Jokela on antanut haastattelun maan valtalehdelle. Sen ydin löytyy Jokelan toteamuksesta: "Halusin pohtia yhteiskuntaa, sitä, mitä Suomessa tapahtuu (HS.10.2.)." Juha Jokelasta on tulossa yhteiskunnallinen teatterintekijä, mutta hän ei halua julistaa, tehdä näyttämölle pamfletteja - kuten hän totesi viime viikon keskiviikkona MTV3:n pirteän 45 minuuttia-ohjelman hyvässä haastattelussa..
Tätä viriävää yhteiskunnallisuutta näkyy ajoittain kotimaisessa kirjallisuudessa. Kari Hotakaisen ansaitusti Runeberg-palkittu Ihmisen osa on terävä, pisteliäs ja ytimekäs kirjallinen analyysi nyky-Suomen työoloista ja pelkälle puheelle perustuvasta liike-elämästä. Vastaavaa satiirista, huumorilla höystettyä tärkeää puheenvuoroa ei löydy uudesta kotimaisesta elokuvasta. Se katsoo joko menneisyyteen (Täällä Pohjantähden alla, Havukka-ahon ajattelija) tai typistyy kuvaamaan perheen sisäisiä tragedioita (Paha perhe).
Kari Hotakaisen romaani on syväluotaava, mutta uskomattoman hauska kuvaus tämän nykyisen irtisanomisten, kaatuvien tai kehitysmaihin halpojen kustannusten takia muuttavien firmojen Suomesta. Samalla tavalla Jason Reitmanin amerikkalainen nykyelokuva Up in the Air näyttäytyy hersyvänä komediana, mutta aivan kuin salakavalasti erittelee kapitalistista yhteiskuntaa, jossa firmoilla ei ole enää mitään muuta mieltä ja merkitystä kuin tehdä rahaa.

P.S. Torstai-iltapäivällä tulleen tiedon mukaan Ylen uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu Lauri Kivinen. Hän toimii nykyisin Nokia Siemens Networkin yhteiskuntasuhteiden hoitajana. Uudesta toimitusjohtajasta saadaan kuulla ja lukea varmasti paljon kevään aikana, joten Kivisen Yle-linjaukset tulevat myöhemmin julki. Eikä voi tietää, miksi nykyinen toimitusjohtaja Mikael Jungner ei saanut jatkaa eli siirtyä huhtikuussa uudelle viisvuotiskaudelle. Jotakin voi aina spekuloida.
Olen kritisoinut viime vuosina julkisen palvelun, meidän lupamaksajien kustantamaa Yleä kaupallistumisesta ja viihteellistymisestä. Olen myös kiinnittänyt vuosia huomiota Ylen ohjelmatuotannon liialliseen ulkoistamiseen. Se ei ole tuottanut laadukasta ohjelmaa draaman ja viihteen alueella. Ei tarvitse kuin katsoa Yle Teeman tv-arkisto -ohjelmia, kun tajuaa miten takavuosian Ylen oma tv-draama oli säihkyvää, uutta luovaa ja kiinnostavaa. Esimerkiksi juuri uusittu neliosainen tv-sarja Ilman kavaluutta sopii hyväksi vertailukohteeksi. Myös Yle Teeman tv-arkistosta napsitut vanhat sketsiohjelmat todistavat, että julkisen palvelun tuotannossa käsikirjoituksiin ja toteutuksiin panostettiin aikaa, vaivaa ja ehkä rahaakin. Nykyisin kaiken maailman "helppoheikit" voivat kiusata katsojia Ylen kanavilla.
Varmaankin digisiirtymän tempoileva hoito, tv-urheilun valtava määrä ja uutispalvelun laajentaminen kaupallisten toimijoiden alueelle on nakertanut nykyisen toimistusjohtajan asemaa (miksi Ylen täytyy lähettää Vancouverista kallista ohjelmaa kahdella tv-kanavalla, radiossa, netissä ja mobiilissa, eikö vähempi riittäisi). Eikä Lintilän komitean ehdottomasta mediamaksusta (lue: pakkovero) taida tulla mitään, vaikka sen piti turvata Ylen talous vuosiksi eteenpäin. Ylehän joutunee taas irtisanomaan väkeä ja luopumaan yhdestä tv-kanavasta, jotta talous saadaan kuriin.
Uudelta toimitusjohtajalta odottaisi enemmän sivistys- ja kulttuuritahtoa. Tosin Kivisen nykyinen toimi viittaa teknologiaan, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ylen tv-draama pitäisi nostaa uuteen kukoistukseen. Radioteatterin kuunnelmaperinne pitää elvyttää. Kotimaisen elokuvan tuotantoihin täytyy leikata rahaa vaikka tv-urheilun liiasta panostuksesta. Yleen täytyy palkata jälleen ohjaajia ja käsikirjoittajia, jotka voivat kehittää pitkäjänteisesti draamatuotantoa ja sketsiviihdettä. Nolottaa katsoa uudelleen esimerkiksi Iltalypsyn jaksoja, koska pakosta niitä vertaa ulkopuolisten firmojen nykyisiin tekeleisiin (esim. Ministerin tytär), jotka on kuin juosten kustu. Alkaa tuntua, että ulkopuoliset tv-firmat ratsastavat helppotuotannolla Ylen kustannuksella.