sunnuntaina, marraskuuta 21, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 68

Greed (Greed. USA 1924), ohjaus: Erich von Stroheim, käsikirjoitus: von Stroheim Frank Norrisin romaanista "McTeague: a Story of San Francisco" (1899), kuvaus: Ben Reynolds, William Daniels, pääosissa: Gibson Gowland (McTeague), ZaSu Pitts (Trina McTeague), Jean Hersholt (Marcus Shouler), tuottaja Carl Laemmle /Goldwyn.

Wiliam Holden, Gloria Swanson ja Erich von Stroheim näyttelevät keskeiset roolit Billy Wilderin kaikkein sykähdyttävimmässä ja uraauurtavimmassa elokuvassa Auringon laskun katu (1950). Holden on keskinkertainen Hollywood-käsikirjoittaja Joe Gillis, joka eksyy sattumoisin mykänkauden tähden Norma Desmondin (Swanson) taloon. Norma elää muistoissaan ison talon hämärissä huoneissa, ainoana ystävänään vanha palvelija Max von Meyerling (von Stroheim), mies jolla on menneisyys.
Tuo menneisyys voisi liittyä Holywoodin mykänkauden kultaisiin vuosiin. Tai Erich von Stroheimin saksalaisperäinen henkilöhahmo saattaisi viitata neljätoista vuotta aikaisemmin Ranskassa valmistuneeseen Jean Renoirin Suureen illuusioon. Se on kaikkien aikojen pasifistinen elokuvarunoelma, jonka pääosissa olivat ranskalaisen elokuvan eturivin tähtiin kuulunut Jean Gabin ja taitava luonnenäyttelijä Marcel Dalio.
Erich von Stroheim tulkitsi rauhantahtoa pursuavassa Suuressa illuusiossa saksalaista vankileirin komendanttia von Rauffensteinia, preussilaisen upseerin perikuvaa. Von Rauffensteinin rooli oli von Stroheimin täysosuma, monipiirteinen ja monisärmäinen henkilökuva sotilaasta, joka ymmärtää muutakin kuin vain kuria ja sotimista. Nya Pressenin kriitikkona ja elokuva-tarkastamon johtajana elämäntyönsä tehnyt Jerker A. Eriksson on todennut, miten Suuri illuusio tavallaan vahvistaa sitä masentavaa väittämää, jonka mukaan rauhan ja mielenmaltin puolesta on vedottava, kun taas sotaa aina voidaan vaatia.
Suuri illuusio ja Auringon laskun katu olivat itävaltalaissyntyisen Erich von Stroheimin näyttelijätyön puumerkkejä. Ne valmistuivat aikana, jolloin von Stroheimin ohjaajan ura oli takanapäin. Von Stroheim oli itseoikeutettu mykänfilmin ohjaaja, mutta hän oli kapinallinen ja perfektionisti, jonka aivoituksia Hollywood-tuottajat eivät aina voineet hyväksyä.
Von Stroheimin ohjaustöistä Greed on kivijalka, johon hänen merkityksensä kiinnittyy. Hän ohjasi ennen äänifilmin lopullista läpimurtoa vielä nerokkaan musiikillisen komediakolmikon Iloinen leski, Häämarssi ja Queen Kelly. Vuonna 1930 julkaistu Queen Kelly jäi kesken. Elokuvan tähtenä nähtiin, kukapas muu kuin itseoikeutetusti Gloria Swanson.
=====================================================================================================
Erich von Stroheim
Erich von Stroheim syntyi 22.9. 1885 Wienissä. Hän sai itävaltalaisen upseerikoulutuksen. Von Stroheim matkusti Yhdysvaltoihin "joskus vuosien 1906-09 välissä". Hän joutui 1914 elokuvatöihin. Von Stroheim näytteli muun muassa David W. Griffithin elokuvissa.
Erich Von Stroheim suostutteli Carl Laemmlen, josta tuli myöhemmin Universalin filmimoguli, tuottamaan samaa aihetta punovan "eroottisen ja tragikoomisen" trilogian: elokuvissa Blind Husbands (1919), The Devil´s Pass Key (1920) ja Turhamaisia naisia (1921) amerikkalainen aviovaimo seikkailee miesten piirittämänä Euroopassa. Ollaan muun muassa Italian Cortina d´Ampezzossa ja Ranskan Rivieralla.
Turhamaisia naisia oli Erich von Stroheimin ensimmäinen mestariteos. Juhlitun vastaanoton jälkeen ohjaaja oli valmis tarttumaan Frank Norrisin naturalistiseen romaaniin "McTeague". Von Stroheim oli ihastunut kerta kaikkiaan romaaniin. Von Stroheim aloitti kuvaustyöt vuonna 1923, ja mikä oli silloin radikaalia, sillä ohjaaja työskenteli aidoilla tapahtumapaikoilla. Tiedetään, että ohjaaja piinasi näyttelijöitä kuvausten aikana. Hän oli kuin tyranni, joka vaati ryhmältään lähes epäinhimillisiä suorituksia.
Greedin (tunnetaan meillä myös nimellä Ahneus) rohkea seksuaalisuus, paljastava realismi ja avoin ihmiskuvaus olivat jotakin ainutlaatuista Hollywoodissa 1920-luvun alkupuolella. Erich von Stroheim ei ollut suostunut mihinkään taiteelliseen kompromissiin, joten hän sai kasvavassa ja kehittyvässä filmikaupungissa ihailijoita ja vastustajia. Ohjaajan vaikea luonnekin aiheutti vastustusta.
Greed oli äärimmäisen pitkä elokuva, alkuperäiseltä kestoltaan 9 1/2 tuntia. Ohjaaja leikkasi sen 4 1/2: een tuntiin, mutta tuottaja Laemmle ei halunnut laittaa näin pitkää elokuvaa levitykseen. Ensin siitä leikattiin kakisosaisena esitettäväksi tarkoitettu kolmen tunnin versio ja lopulta se lyheni yhteen osaan. Siihen laadittiin välitekstit, jotka eivät noudatelleet von Stroheimin henkeä ja tyyliä.
Greed on julma ja suora kuvaus 1920-luvun amerikkalaisesta keskiluokasta myllerrysten keskellä. Erich von Stroheim analysoi, miten luonnollinen säästäväisyys kehittyy maniaksi, intohimoksi, psyykkiseksi sairaudeksi ja lopulta ahneudeksi, joka tuhoaa ympäriltä ihmissuhteita ja elämää.
Tapahtumat sijoittuvat Kaliforniaan, ja San Franciscon lisäksi von Stroheim kuvasi Iowa Hillissä ja Death Valleyssä, Kuoleman laaksossa. Elokuvan kuuluisimmassa jaksossa elämän toivo ja kuoleman ahdistus risteytyvät, kun häätalon avoimesta ikkunasta näkyy ohilipuva hautajaissaattue. On myös sanottu, että ohjaaja viittasi kahden samanaikaisen kohtauksen todistavan, että päähenkilöt solmivat virheellisesti avioliiton. Tutkija Andre Bazinin mukaan von Stroheim vastusti kuvaekspressionismia ja keinotekoista montaasia, mutta katsoi maailmaa niin läheltä ja hellittämättä, että sen rumuus ja julmuus tulevat ilmi.
=====================================================================================================
Greedin huikea, painostava ja uskomattoman autenttinen loppujakso jää lepattamaan mieleen. Se tapahtuu Kalifornian Kuoleman laaksossa, jossa kultaa etsimään saapunut päähenkilö McTeague ja hänen ystävänsä Marcus kamppailevat elämästään. Von Stroheim korostaa loppujaksossa ihmisen kyvyttömyyttä selättää kohtalonsa.
Ohjaaja käytti erilaisia elokuvallisia elementtejä, muun muassa yleiskuvaa, pitkiä kuvia tai hätkähdyttävää lähikuvaa toisiinsa sidotuista McTeaguesta ja Marcusista. Kuten useat elokuvatutkijat (mm. Herman G. Weinberg) ovat todenneet - päähenkilön typistyminen kaukaiseksi siluetiksi laakson häikäistyvään taustaan oli ohjaajan keino määritellä elokuvallisesti miesten kohtalo.
Greedin lyhennysoperaatioiden jälkeen Erich von Stroheim suuttui verisesti. Hän totesi, että elokuva oli pilattu täysin. Teos onkin elokuvahistorian kuuluisin torso. Paljon myöhemmin, Auringonlaskun kadun aikoihin von Stroheim muistutti, ettei ole myynyt koskaan itseään taiteilijana, vaan kertonut aina totuuden kuten sen on käsittänyt. "Ja palkintoni on puhdas omatunto."
Erich von Stroheim sai Auringonlaskun kadussa eräänlaisen fiktiivisen maineen noston: Elokuvan loppukohtauksissa Gloria Swanson laskeutuu portaita alas halliin, jossa von Stroheim seisoo kameran takana ja ohjaa jälleen. Kaksi vuotta myöhemmin von Stroheim sai uutta balsamia haavoihinsa, kun ajan arvostetuin elokuvalehti Sight and Sound oli äänestänyt Greedin seitsemänneksi "The Sight and Sound Top Ten 1952" -listalla. Hollywoodissa 1920-luvulla lannistetun, elokuvahistorian traagisimman hahmon ja loppuun ajetun ohjaajan elämä päättyi vaikean sairauden murtamana 12.5. 1957 Pariisissa.
=====================================================================================================
Suomessa Greed nähtiin ensimmäisen kerran 1926 Helsingin Piccadillyssä ja Punaisessa Myllyssä. Suomen elokuva-arkisto esitti mestarillisen elokuvan 1960-luvun puolivälissä ja 1970-luvun loppupuoliskolla. Pääsin näkemään sen arkiston ensimmäisessä esityksessä, mutta en osannut ymmärtää, että kysymys oli elokuvasta, joka ei ole ohjaajan lopullinen versio. MTV näytti Greedin 1974. Ylellä se on nähty ainakin 1984 ja 2008.
Kirjoitin Greedistä 1975 ilmestyneeseen, SEKL:n kustantamaan opintovihkoon "Maanosan elokuvat - Yhdysvallat". Se oli elokuvan opetusmateriaali-sarjan kahdeksas teos. Siihen tuli virheitä ja väärinkäsityksiä, joista pyydän vihdoinkin anteeksi. Erich von Stroheimin kohdalla etunimen viimeinen kirjain jäi pois.
Puolustukseksi mainitsen kaksi asiaa: olin SEKL:n kokopäiväinen toiminnajohtaja, kirjoitin edelleen ensi-ilta- arvosteluja ja tv-arvioita Sosiaalidemokraattiin ja kotonakin oli kiireitä, kun ensimmäinen poikamme oli syntynyt. Eikä minun alunperin pitänyt kirjoittaa vihkoja sarjaan, koska olimme palkanneet vuonna 1973 opetusministeriön tuella SEKL:iin opintosihteerin, jonka oli määrä toimittaa sarjaa. Hän ei henkilökohtaisista syistä koskaan ottanut tehtävää vastaan.
Kun nyt 35 vuoden jälkeen olen kaivanut esille arkistoistani näitä opetusmateriaali-sarjan vihkoja, niin päällimmäinen ihmetys kuuluu: Miten saimme kahdessa, kolmessa vuodessa tehtyä ja julkaistua kahdeksan elokuvakerhoille perusmateriaaliksi tarkoitettua vihkoa? Ehkä elimme kerholiikkeen kulta-aikaa ja innostus elokuvaan oli valtava.
Minun ohella - tein vielä vihkot "Elokuvan opinto-ohjelma" ja "Kunnallinen elokuvatoiminta" - opetusmateriaalia kirjoittivat Jukka Tainio ja Martti Soramäki (Elokuvan kuluttajapolitiikka), Tuula Ikonen ja Sirkka Minkkinen (Lapset ja joukkotiedotus), Reijo Noukka (Maanosien elokuvat - Länsi-Eurooppa), Ilkka Kalliomäki (Johdatus elokuvataiteen historiaan), Christian Olsson (Taisteleva dokumenttielokuva) ja Reijo Noukka (Maanosien elokuvat - Itä-Eurooppa). Emme varmaankaan tehneet mitään huippuluokan sarjaa, mutta jotakin sentään. Ja se oli alku opintomateriaalin kertyttämiselle kouluille ja kansalais-työväenopistoille. Oli niin vähän vielä suomenkielistä elokuvakirjallisuutta. Sitä paitsi elokuvakerhoilta tuli jatkuvasti pyyntöjä: Kirjoittakaa elokuvasta. Silloin elokuvapolitiikka oli melkein ainoa kirjoittamisen kohde maassamme.
Nöyrä kiitos tekijöille täältä vuosikymmenien takaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ensimmäiseksi, kiitos hyvästä blogista. Elämäni elokuvat on mielenkiintoinen sarja, jonka uutta elokuvaa odottaa aina mielenkiinnolla.

Greed on loistava elokuva, joskin valitettavan tuntematon ainakin nuorison keskuudessa. Itselleni se on numero 1: kuka muu kuin Stroheim olisi tehnyt elokuvan rahan mädäntävästä vaikutuksesta aikana, jolloin maailmansodasta palannut USA eli vahvaa nousukautta, vauhdikasta ja dollarinkuvien kirkastamaa 20-lukua? Kannattaa myös katsastaa TCM:n neljätuntinen rekonstruktio, mikäli mahdollisuus siihen ilmenee.