maanantaina, tammikuuta 18, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 30

Arabian Lawrence (Lawrence of Arabia, Britannia 1962), ohjaus: David Lean, käsikirjoitus: Robert Bolt ja Michael Wilson, kuvaus: Freddie Young, musiikki: Maurice Jarre, pääosissa: Peter O´Toole (Thomas Edward Lawrence), Alec Guinness (Prinssi Feisal), Anthony Quinn (Auda Abu Tayi), Jack Hawkins (kenraali Allenby), Omar Sharif (Sherif Ali Ibn El Karish). Tuotanto: Sam Spiegel/Columbia.


Talvi 1964-1965 Ylämyllyllä, AUK:ssa. Olen siirtynyt Kajaanin Hoikankankaalta Pohjois-Karjalan Kontiolahdelle, aliupseerikouluun. Karjalaisessa on juttua, että englantilainen ohjaaja David Lean ja näyttelijä Omar Sharif filmaavat suurelokuva Tohtori Zhivagoa Joensuun lähistön jäillä. Pääsen iltalomalle seuraavalla viikolla. Olen ottanut selvää, missä hotellissa Lean ja Sharif asuvat. Menen pokkana sotilasasussa hotellin ravintolaan. Siellä Sharif istuu yksin pöydässä. Tuskin kukaan paikallinen kiinnittää hänen huomiota. Lean ei ole paikalla, mutta kun yritän mennä haastattelemaan Sharifia, viereisestä pöydästä nousee turvamies ja estää aikeeni.
Olen nähnyt Omar Sharifin ennen armeijaan lähtöä David Leanin Arabian Lawrencessa. Peter O´Toolen suurenmoisesta läpimurtoroolista tunnettu elokuva oli saanut ensi-iltansa Suomessa 13.9. 1963, Kaisaniemenkadun Bostonissa. Valkokankaalla Leanin elokuva ei aiheuttanut minussa kovin suuria tuntemuksia - ehkä siitä syystä, että koin ohjaajan spektaakkelimiehenä (mm. Kwai-joen silta) ja olin enemmän kiinnostunut 1960-luvun alun englantilaisen uuden elokuvan arkirealistisesta suuntauksesta (mm. Karel Reizin Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun). Sitä paitsi arvostin enemmän Leanin 1940-luvun elokuvia Lyhyt onni ja Suuret toiveet. Vasta vuosia myöhemmin tajusin Arabian Lawrencen suuruuden elokuvana. Se tapahtui 23.12. 2003, kun Nelonen esitti pitkän elokuvan tv-kanavallaan.
===================================================================================================
Arabian Lawrence ajoittuu ensimmäisen maailmansodan Afrikkaan. Oxfordista valmistunut brittiläinen upseeri Thomas Edward Lawrence yrittää hieroa ystävyyttä beduiinien kanssa ja johtaa arabijoukot kapinaan valtaa pitäviä turkkilaisia vastaan. Lawrence on suuruudenhullu haaveilija, egoisti ja narsisti, ehkä homokin, jonka intohimona on erämaa. "Se on niin selkeä ja kirkas", Lawrence saattaa perustella kantaansa epäilijöille, jotka ihmettelevät, miksi brittimies rakastaa autiomaata.
Tämä erilainen, sääntöjä ja asenteita rikkova britti haluaa auttaa arabeja itsenäisyyteen. Siksi brittiläisen kolonialistisen hallinnon edustajat eivät luota häneen. Elokuvassa muun muassa Claude Rainsin esittämä brittihallinnon mies Dryen lausuu Lawrencesta: "Hän kertoo puolittaisia valheita." Taas arabien puolelta aristokraattinen Sherif Ali, jota Omar Sharif näyttelee tuloroolissaan, haluaa uskoa Lawrenceen ja ystävystyä britin kanssa.
Arabian Lawrencessa on mestarillista ainakin kaksi asiaa. Yksi on näyttelijätyö, henkilöhahmojen tarkka ja syvällinen rakentaminen sivuosia myöten. Irlantilainen Peter O´Toole oli esiintynyt ennen vuotta 1962 pienissä elokuvarooleissa, mutta pääosa David Leanin elokuvassa nosti 29-vuotiaan näyttelijän yhdessä yössä kansainväliseksi tähdeksi.
Amerikkalaisen mahtituottajan Sam Spiegelin epäonneksi Arabian Lawrence ei saavuttanut odotettua vastakaikua teattereiden kassoilla. Syynä saattoi olla elokuvan 222 minuutin pituus, ja Leanin tapa antaa kerronnalle aikaa. Mutta Oscareita elokuva saavutti roppakaupalla: Paras elokuva, paras ohjaus, paras kuvaus, paras leikkaus, paras lavastus, paras ääni. Jostain syystä Peter O´Toole jäi ilman Oscaria. Eivätkä Anthony Quinn tai Alec Guinness saaneet sivuosan pystejä loistavista roolitulkinnoistaan.
Peter O´Toole on oikeastaan koko eeppisen suurelokuvan moottori, magneettinen keskus. Suorituksessa näkyy Lawrencen henkilöhahmon eri piirteet - kuten monet elokuvatutkijat -, muun muassa berliiniläinen Lars Penning -, ovat todenneet: nöyrä vakavuus, halpa teatraalisuus, hyväntahtoinen ylevyys, raastava itse-epäily, kunnian etsintä, jonkinlainen tyttömäinen psyykkinen heikkous, kelttiläinen nokkeluus, huumorintajuinen egoismi ja kyky sietää tuskaa ja nauttia kivusta.
David Leanin elokuvan toinen merkittävä asia on Freddie Youngin Technicolor-, Super-Panavision 70 -kuvaustyö. Sen huikeat ominaispiirteet tukevat esille jopa tv-esityksissä. Ehkä juuri siitä syystä, että kuvaus ei ole irrallinen asia. Elokuvan visuaalinen kuvasto on henkeäsalpaavan kaunis, mutta se tukee koko ajan sisältöä ja T.E. Lawrencen monimuotoista henkilökuvaa.
Elokuvan taistelujaksot ovat dynamiittia, kuin viite Sergei Eisensteinin 1930-luvun Aleksanteri Nevskiin. Freddie Youngin maisemakuvaus on ehtymättömän arvokasta: harva on saanut säälimättömän autiomaan elämään samalla intensiteetilla. Eikä monessa spektaakkelissa ole kuvattu samalla panoraamalla kuumaa aurinkoa, hiekkamyrskyjä ja tuota horisonttia, joka ei tahdo loppua koskaan.
==================================================================================================
Royal Shakespeare Companyssa esiintynyt Peter O´Toole jäi elokuvanäyttelijänä Arabian Lawrencen "ansaan". Hän näytteli 1960-luvulla useissa muissakin elokuvissa, joista mieleen jäivät vuonna 1965 Clive Donnerin Hei Pussycat ja 1966 William Wylerin Kuinka miljoona varastetaan. 1960-luvun lopulla O´Toole loisti Herbert Rossin eriskummallisessa kouludraamassa Goodbye Mr. Chips. O´Toole ei voittanut Oscaria tästäkään elokuvasta, eikä mistään muustakaan, vaikka hänet asetettiin useasti ehdokkaaksi.
Kuningas alkoholista muodostui 1970-luvulla Peter O´Toolen ongelma. Hänet nähtiin harvemmin tulevina vuosina kameroiden edessä. O´Toolen eräänlainen paluurooli tapahtui 2002 The Final Curtainissa, jossa hän tulkitsi ikääntyvää viihdyttäjää. O´Toolelle luovutettiin 2003 kunnia-Oscar elämäntyöstään.
Entä Omar Sharif, jonka näin nuorena miehenä metrin etäisyydeltä joensuulaisessa ravintolassa. Aleksandriassa 1932 syntynyt Sharif näytteli pääroolin, sen uraansa kuuluisimman, romanttisessa historiallisessa Venäjä-elokuvassa Tohtori Zhivagossa (1965), Elokuva perustui melko väärennetysti Boris Pasternakin romaaniin. Uran jatko on ollut epätasainen, jopa kehno - erottuvia ovat roolit musikaaleissa Funny Girl ja Funny Lady sekä Che Guevaran henkilökuva vuoden 1968 Che!-elokuvassa.
==================================================================================================
Sir David Lean (1908-1991) jatkoi Tohtori Zhivagon jälkeen suurten aiheiden parissa. Niistä Matka Intiaan (1984) oli vaikuttava. Ennen kuolemaansa Lean suunnitteli elokuvaa Joseph Conradin romaanista "Pimeyden sydän". Francis Ford Coppola oli hakenut inspiraation samasta romaanista Ilmestyskirja. Nyt! -sotaelokuvaansa. Conrad-elokuvan takuumieheksi ja Leanin "varaohjaajaksi" oli lupautunut amerikkalainen Arthur Penn, mutta projekti ei toteutunut koskaan.

Ei kommentteja: