sunnuntaina, kesäkuuta 27, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 49

Tarkoin vartioidut junat (Ostre Sledované Vlaky, Tshekkoslovakia 1966), ohjaus Jiri Menzel, käsikirjoitus: Menzel ja Bohumil Hrabal - jälkimmäisen romaanista, kuvaus: Jeromir Sofr, musiikki: Jiri Pavlik, pääosissa Vaclav Neckár, Jitka Bendova, Libuse Havelkova, Josef Somr, Jiri Menzel. Tuotanto: Ceskoslovensky Film.


Tshekkiläisen elokuvan uusi aalto oli vahvimmillaan 1960-luvun puolivälissä ja pari vuotta sen jälkeen. Juhlituimpia teoksia olivat tietenkin Milos Formanin Musta Pekka ja Vaaleaverikön rakkaus, mutta muun muassa Vera Chytilovan, Jiri Menzelin, Jan Kadarin, Elmar Klosin, Ewald Schormin, Ivan Passerin ja Jan Nemecin elokuvia ylistettiin ympäri Eurooppaa. Niin meillä Suomessakin.
Ihmiskasvoista sosialismia ja suurempia vapauksia ajaneen puoluejohtaja Dubceckin uusi hallinto murskautui elokuun lopulla vuonna 1968 - kuten tiedetään - Tshekkoslovakian miehitykseen. Varsovan liiton (lue Neuvostoliiton) panssarikolonnat työntyivät maahan ja päätyivät lopulta Vitavajoen eli Moldovan rannalla sijaitsevan Prahan, "Kultaisen kaupungin" kaduille. Seurasimme henkeä pidätellen uutiskuvia Franz Kafkan kaupungista, jota Goethe kutsui aikanaan "Euroopan hienoimmaksi jalokiveksi." Prahan kohtalo ylitti jopa vihan tunteemme Vietnamissa sotivia amerikkalaisia kohtaan.
Vastarintaakin nähtiin Vaclavin aukiolla, uhrejakin tuli, mutta oli selvää, että neuvostomiehitys oli fakta, jolle ei voitu mitään. Tiesimme rauhallisessa Helsingissä, että tshekkiläiset toisinajattelijat olivat vaarassa (SKP:n Aarne Saarinen ja SKDL:n Ele Alenius taisivat olla ainoita poliitikkoja, jotka protestoivat miehitystä vastaan). Osa toisinajattelijoista pakeni maasta, niin myös useat uuden aallon elokuvohjaajat. Oli myös selvää, että tshekkiläisen elokuvan uusi aalto murskautui miehitykseen. Silti muutamat merkittävät tshekkiohjaajat jäivät maahan - niin kuin Jiri Menzel ja Vera Chytilova. Heille omistan sarjani kaksi seuraavaa osaa.
Ensin puhun Jiri Menzelin ohjaamasta Tarkoin vartioidut junat -tragikomediasta, joka on 1960-luvun elokuvaklassikoita. Suomeen Menzelin elokuva saapui syyskuun puolivälissä 1967. Esityspaikka oli Eerikinkadun Orionin kulman takana sijainnut pieni Regia. Maahantuoja oli Bulevardilla majaa pitänyt Suomi-Filmi, jonka koeteatterin lehdistönäytöksissa elettiin elokuvataiteen juhlahetkiä - niin 1960-luvun toisella puoliskolla kuin vielä 1970- sekä 1980-luvuilla.
Aikaisemmin on tullut todettua, että Suomi-Filmin tasokas maahantuonti oli suurelta osin markkinointipäällikkö Jussi Kohosen ansiota. Hän siirtyi 1970-luvulla hoitamaan neuvosto-omistuksessa olleen Kosmos-Filmin esitys- ja vuokraustoimintaa. Kohonen toi itsekin elokuvia maahan muun muassa pienen Lunaris-yhtiön kautta - vieläpä Menzeliä ja Chytilovaa.
=====================================================================================================
Tarkoin vartioidut junat (mikä loistava elokuvan nimi) sijoittuu saksalaismiehityksen aikaiseen Tshekkoslovakiaan. Elokuvan perusvire on komediallinen ja eroottinen. Jiri Menzelin filosofiassa näkyvät kuuluisan tshekkikirjailijan Jaroslav Hasekin (1883-1923) vaikutteet. Kirjailijan legendaarinen romaani "Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailman sodassa" on tshekkiläisille kuin humoristisen elämänasenteen Raamattu. Se on on mustan huumorin verraton peilikuva. Menzelin elokuvan käsikirjoittaja Hrabal jatkoikin omalla tavallaan Hasekin henkistä perintöä.
Tarkoin vartioitujen junien päähenkilö on seitsentoistavuotias harjoitteleva junanlähettäjä (Vaclav Neckar), joka työskentelee pienellä asemalla. Natsit määräävät nuorukaisen tarkkailemaan ohi kulkevia tai asemalle pysähtyviä junia. Nuorukaisen täytyisi paljastaa vakoojat ja vastarintamiehet, mutta hän kiinnostuu rautatieaseman sisäisistä tapahtumista.
Asemalla kaikki ovat kiinnostuneet seksistä. Nuoren junlanlähettäjän oppi-isänä toimii vanhempi rautatieläinen, joka tunnetaan kovana naistenmiehenä (Josef Somr). Nuorukainen uskoo karistavansa poikuutensa soman konduktööritytön (Jitka Bendova) kanssa. Se ei ole yhtä helppoa kuin vartioida junia.
Jiri Menzelin elokuvan eroottisuus on viitteellistä, kutkuttavan vihjailevaa. Hän käyttää oivallisia seksuaalisia symboleja - kuten esimerkiksi hetekan revenneen päällyksen läpi töröttävä olkitupsu. Samalla elokuva on surumielinen kuvaus nuoruuden unelmista ja viattomuuden menetyksestä ajankohtana, jolloin Eurooppa oli sodassa.
Sodan tykkituli tuskin jylisee aseman lähettyvillä. Vain saksalaisten vierailut ja tarkastukset osoittavat rautatieläisille ja kylän asukkaille, että nyt eletään miehittäjän saappaan alla. Se ei estä tshekkiläisiä toteuttamasta pieniä inhimillisiä askareitaan ja vähän isompia kujeitaan. Menzelin elokuvan pilakoodisto on kuin suoraan amerikkalaisen mykänfilmin komedioista.
Tarkoin vartioidut junat oli Jiri Menzelin (s. 1938) ensimmäinen oma ohjaustyö. Elokuvan pysyviä arvoja ovat huumorin, ajankuvan, paikallisvärin ja rikkaiden henkilökuvien ohella täydellinen tasapaino koomisen ja traagisen välillä. Tähän liittyy Menzelin ilmaisullinen voima, synnynnäinen kyky luoda kuvia ja kehittää kerrontaa sekä lämmin inhimillisyys ja lähes sarkastinen käsitys elämästä, joka antaa ja ottaa.
Tarkoin vartioidut junat päättyy traagisesti. Ikään kuin mentäisiin syvälle murhenäytelmän satiiriin. Lopetuksen tärisyttäviin jännitteisiin liittyvät nuori junanlähettäjä, saksalainen ammusjuna ja rautatieaseman vesitorni. Jiri Menzel ei olisi halunnut elokuvan päättyvän tällä tavalla, mutta kirjailija Bohumil Hrabal oli toista mieltä. Hän vaati ohjaajaa pysymään romaaninsa puitteissa. Kun katsoo Tarkoin vartioidut junat uudelleen ja uudelleen, täytyy onnitella Hrabalia. Traagisuudestaan huolimatta juuri elokuvan lopetus nostaa sen unohtumattomien mestariteosten joukkoon.
=====================================================================================================
Jiri Menzel on jakanut aikansa elokuvalle ja teatterille. Hän on käynyt usein Suomessakin, ohjannut 1983 William Shakespearen "Kesäyön unelman" Pyynikin kesäteatterille. Näyttämötaide on ollut varaventtiili aktiiville ohjaajalle, sillä Menzelillä oli vaikeuksia saada aiheitaan tuotantoon 1970-luvulla. Hän ehti ohjata ennen uuden aallon murentumista ekologisen komedian Hassu kesä, mutta 1969 valmistunut Kuin leivoset langalla juuttui sensuuriin.
Onneksi Jiri Menzel pääsi 1980-luvulla entistä enemmän toteuttamaan elokuvasuunnitelmiaan. Tämän vuosikymmenen elokuvista mainittavia ovat Tyttö kaljassa, Minun kyläni ja Vanhojen hyvien aikojen päätös. Etenkin aistilllinen ja hauska böömiläistarina Tyttö kaljassa tavoittaa jotakin 1960-luvun uuden aallon pyrkimyksistä. Se osoittaa, että mikään järjestelmä ei ole pystynyt tuhoamaan Menzelin persoonallista ohjaustyyliä.
Jiri Menzelin myöhäiskauden suuri hetki koitti 1990 Berliinin elokuvajuhlilla. Pannassa pari vuosikymmentä virunut Kuin leivoset langalla sai innostuneen vastaanoton. Suomessa uutta aaltoa henkivä elokuva esitettiin ensimmäisen kerran 24.5. 1991 Nordia 3:.ssa, helsinkiläisteatterissa, jota ei enää ole kuin muistoissa. Menzelin viimeisistä hienoista ohjaustöistä mainittakoon Sotamies Chonkinin elämä ja ainutkertaiset seikkailut (1994). Viime vuosina humoristi Menzeliä on ryhdytty pitämään Tshekinmaan Woody Allenina.

Ei kommentteja: