sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 45

Flaming Creatures (USA 1963, ohjaus: Jack Smith, tuotanto: D.F.G.)







Suomen elokuva-arkisto järjesti keväällä 1968 amerikkalaisen undergroundelokuvan sarjan Helsingissä ja Espoon Dipolissa. Suomessa undergroundelokuvista tiedettiin hyvin vähän. Aikaisemmin oikeastaan vain John Cassavetesin Varjoja (Shadows 1959) oli mielletty, ei niinkään undergroundelokuvaksi, vaan riippumattomaksi amerikkalaiseksi elokuvatyöksi. Se sai meillä ensi-iltansa lokakuussa 1961 Helsingin Astrassa. Myös Shirley Clarken nimi tunnettiin. Lopulta saimme tutustua Clarken tuotantoon, kun elokuva-arkisto toi sarjaan naisohjaajan merkittävän The Connection -elokuvan, joka oli valmistunut 1961. Elokuva perustuu Jack Gelberin heroinisteistä kertovaan näytelmään, josta meillä on käytetty nimeä "Heittäjä".
Minun nimenikin yhdistettiin alkukeväästä 1968 Shirley Clarkeen. Olin kirjoittanut 20.1. kriittisen arvostelun Suomen Sosiaalidemokraattiin Jaakko Pakkasvirran Vihreästä leskestä. Arvio käännettiin ilmeisesti englanniksi arkiston vieraaksi tulleelle Clarkelle. Pian lehdessä julkaistiin Pakkasvirran elokuvan kipakka puolustuspuhe, jonka kirjoittajaksi oli merkitty Shirley Clarke. Katsottuani muutaman kerran myöhemmin Vihreän lesken olen edelleen samaa mieltä kuin tammikuun 1968 arvioinnissani: Eija Pokkisen esittämä lähiörouva on kiinnostava, hyvin motivoitu henkilötutkielma, mutta aviomiestä näyttelemä Fredi ei sovellu rooliin. Ja Pakkasvirran ohjaus oli ajoittain kömpelöä.
=====================================================================================================
Suomen elokuva-arkiston underground-sarjan parhaat palat nähtiin Dipolissa. Siellähän toimi teekkarien maineikas elokuvakerho Montaasi, jossa muuten nuori Risto Jarva vaikutti opiskellessaan insinööriksi Teknillisessä korkeakoulussa. Arkiston sarjan todellinen mestariteos oli Jack Smithin ohjaama Flaming Creatures, josta käytettiin myös suomennettua nimeä "Liekehtivät olennot". Vaikuttava oli myös Kenneth Angerin lyhyt Scorpio Rising (1962-64), joka päättyy kuuluisaan väkivaltaiseen kohtaukseen motoristin kuolemasta.
=====================================================================================================
Jack Smith oli 1960-luvun amerikkalaisen undergoundelokuvan keskeisiä tekijöitä. Hän ei ollut suinkaan ainoa, sillä 1950-luvun ja 1960-luvun liikkeen ohjaajista voidaan mainita Angerin ohella kuvataiteilija ja monilahjakkuus Andy Warhol, mutta myös Stan Vanderbeek, Bruce Conner, Ron Rice, George ja Mike Kuchar, Stan Brakhage, Harry Smith ja Robert Kramer.
Liikkeen pääpaikka sijaitsi New Yorkissa. Sinne kerääntyi 1950-luvulla elokuvasta innostuneita nuoria, jotka halusivat ohjata omilla ehdoillaan. Tämä oli mahdollista toisen maailmansodan jälkeen jo siitä syystä, että elokuvakameroiden hinnat alenivat, ja filmimateriaalia sai aikaisempaa halvemmalla. Elokuvakalusto vapautui jäykkyydestä, kun kuka tahansa saattoi kuvata kaitafilmikameroilla, 16 millin kameroilla ja superkaseilla. Undergroundfilmistä tuli mainosmiesten ja median luoma tavaramerkki, mutta varsinaisesti tekijät puhuivat The New American Cinema Groupista. Sen piirissä työskentelevät ohjaajat olivat täysin erillään Hollywodista.
Liikkeen keskeinen hahmo oli Jonas Mekas. Hän oli ohjaaja, mutta samalla organisaattori ja kirjoittaja. Hänen maineensa kesti aina 1960-luvun loppupuolelle. Niin sanottu taisteleva poliittinen elokuva vahvistui etenkin toukokuun 1968 Pariisin tapahtumien jälkeen, mutta Mekas ei halunnut hyväksyä suuntausta. Mekas oli kuitenkin liikkeen suuria pioneerja. Hän toimitti Film Culture -elokuvalehteä, joka levitti tietoa undergroundelokuvista ja liikkeen ohjaajista.
Amerikkalaisella undergroundfilmillä oli lukuisia juuria. Yhdysvalloissa tehtiin jo 1920-luvulla avantgardefilmejä. Maya Deren (1917-1961) oli riippumattoman amerikkalaisen elokuvan kärkihahmo 1940-luvulla. Hän esitteli elokuviaan yliopistoissa. Hän puhui elokuvasta persoonallisena ilmaisukeinona. Fil.tohtori Jarmo Valkola on analysoinut kiinnostavasti Derenin 14 minuuttia kestävää fantasiaa Meshes of Afternoon (1943): "Elokuvan poikkeuksellinen vaikuttavuus perustuu voimalliseen symbolismiin, äkillisiin, yllättäviin ja shokeraaviin siirtymiin, graafisiin, arkkitehtoniseen rajauksiin, unimaiseen tunnelmaan ja Maya Derenin esittelemien hahmojen sensuelleihin olemuksiin, jakautuneisiin persoonallisuuksiin, jotka vaeltavat avaruudellisissa sfääreissä" (Katseen visiot/1992). Syystäkin
Maya Dereniä pidettiin amerikkalaisen undergroundliikkeen äitihahmona.
Undergroundliikkeen merkitys alkoi laantua tultaessa 1970-luvulle, mutta jotakin tavattoman kaunista ja idealistista oli liikkeen vuonna 1965 julkaistussa mainifestissa, jossa korostettiin rakkauden, lämmön ja viisauden etsintää. "Elokuvassa tämä etsintä ilmenee siten, että hylkäämme kaikki olemassolevat ammatilliset, kaupalliset arvot, säännöt, aiheet, tekniikat, ennakkoluulot. Me sanomme: Emme tiedä mikä ihminen on, emme tiedä, mitä elokuva on. Olkaamme siis täysin avoimia. Menkäämme mihin tahansa suuntaan."
=====================================================================================================
Flaming Creatures on tunnin kestävä mustavalkoinen 16 mm:n elokuvatyö. Elokuva on anarkistinen, se rikkoo kaikki säännöt. Se on vulgaari ja kaunis samalla kertaa. Smith käytti kuvaamistaan ihmisistä nimeä "olennot". Hän kuvasi ihmisiä, jotka häilyvät yhteiskunnan pimeissä kulmissa. Hänen ilmaisunsa on hermostunutta, kiihkeän etsivää, mutta silti hän on suunnitellut tarkasti jokaisen komposition, jokaisen liikkeen, jokaisen oton.
Jack Smith syntyi 1932 Columbuksessa, Ohiossa. Hän matkusti koulun jälkeen vuonna 1950 New Yorkiin. Smith alkoi pyöriä teatteriryhmien ympärillä. Hän opiskeli tanssia kuuluisan Ruth St. Denisin johdolla. Myöhemmin hän sai ohjauksen oppitunteja Lee Strasbergilta, joka muistetaan aina newyorkilaisen Actor´s Studion perustajana ja metodinäyttelemisen uranuurtajana.
Jack Smithin ensimmäinen elokuvatyö Bazzards over Baghdad (1951-1956) ei valmistunut koskaan lopullisesti. Hän näytteli sen jälkeen Ken Jacobsin elokuvissa. Kerran Jacobs ja Smith panivat toimeen yökerhoshown Provincetownissa, mutta poliisi tuli paikalle ja sulki esityksen. Smithin kolmas ohjaustyö Scotch Tape (1961) näytti usetta newjerseyläisiä ihmisiä puolipitkinä otoksina.
Flaming Creatures täydellisti Smithin kaikki pyrkimykset. Elokuvan sisältämää seksiä kauhisteltiin. Elokuva sai "Riippumattoman filmituotannon" palkinnon, mutta se kiellettiin New Yorkin valtiossa.
Flaming Creatures avaa julman, kaihoisan, lämpimän, perverssin ja ruman maailman. Sen on sanottu olevan sukua itävaltalais-amerikkalaisen Josef von Sternbergin 1930-luvun Paholainen on nainen -elokuvalle, joka päättii nerokkaan ohjaajan ja Marlene Dietrichin yhteistyön.
=====================================================================================================
Jack Smith kuvaa Flaming Creatures´issa huimin kuvin elämän ja kuoleman maisemat. Elokuvan näyt valtasivat arkiston esityksessä täydellisesti nuoren katsojan mielen. Eikä meillä elokuvatarkastamo kieltänyt elokuvaa, vaikka sen huipennuksissa yhdistetään maanjäritys ja orgiat. Mutta alle 18-vuotiaille tarkastamo ei antanut esittää elokuvaa.

Ei kommentteja: