lauantaina, tammikuuta 28, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 120

Pelle valloittaja (Pelle Ekobrere, Pelle the Gonqueror, Tanska 1988), ohjaus: Bille August, käsikirjoitus: Stine Monty - perustuu Martin Andersen Naxosin romaniin, kuvaus: Jörgen Persson, lavastus: Anna Asp, musiikki: Stefan Nilsson, pääosissa: Pelle Hvenegaard, Max von Sydow, Erik Paaske, Morten Jorgensen. Tuotanto: Lars Kolvig.

Finnkino toi 5.4. 1989 ensi-iltaan Dianaan tanskalaisen Bille Augustin lyyrisen ja sosiaalieeppisen elokuvan Pelle valloittajan, joka tapahtuu viime vuosisadan alkupuolen maaseutuympäristössä. Elokuva perustuu proletaarikirjailija Martin Andersen Nexosin neliosaiseen jättiromaaniin, etenkin sen ensimmäiseen osaan. Augustin läpimurtofilmi voitti ulkomaisen elokuvan Oscarin.
Elokuvan kaksi erottuvaa näyttelijää ovat Pelle Hvenegaard ja Max von Sydow, jotka esittävät Tanskaan muuttavia ruotsalaisia Pelle-poikaa ja Lasse-isää. Pertti Lumirae kirjoitti 1989 Suomen elokuvasäätiön kortistokokoelman esitekorttiin Pelle valloittajasta: "...Augustin ohjaus yhdessä Jörgen Perssonin upean kameratyöskentelyn kanssa luo intiimien suvantojaksojen ja laveampien eeppisten kohtausten väliselle dialektiikaalle suvereenia ilmaisua, joissa ei ole mitään kuivakkaasti ja ulkokohtaisesti laatukuvamaista."
Elokuvan isä ja poika joutuvat lähtemään työnhakuun Tanskaan. Äiti on kuollut. Pelle ja Lasse saavat työtä tanskalaisen maanomistajan tilalta. Täällä vallitsee ajan hengen mukaan tarkka järjestys ja luokkajako. Pelle unelmoi renkiystävänsä kanssa lähdöstä Amerikkaan. Lasse-isä tuntee voimiensa hupenevan ja muistinsa pätkivän, neljän profeetan nimet tuottavat vaikeuksia. Eikä Lasse rohkene vastustaa tilanomistajan pakkovaltaa.
Bille August liikkuu herkästi romaanin kuvaamalla tanskalaisella maatilalla. Ohjaaja eräällä tavalla juhlistaa karhein ja kaunein kuvin maatyöläisten arkisen aherruksen ja pitkien työpäivien jälkeiset pienet ilot. Augustin näkökulma on tinkimättömästi Pelle-pojan, isän ja maatyöläisten puolella. August näyttää myös maanomistajaluokan ja heidän käskyläisten tavan elää ja toimia.
Erilaiset ihmistyypit ja -kohtalot risteilevät eeppisessä kerronnassa, jonka sisältö ja muoto ovat harmoniassa. Ei tällaista pohjoismaalaista elokuvaa ole tehty sitten Jan Troellin 1960-luvun Tässä on elämäsi -mestariteoksen, joka perustuu Eyvind Johnsonin työläisromaaniin "Romanen of Olof". Troellin elokuvassa itseään etsivä nuori Olof harhailee viime vuosisadan alun ruotsalaisessa luokkayhteiskunnassa - siis samoihin aikoihin kun Pelle valloittajan henkilöt.
Pelle valloittajassa väreilee hartaus ja ymmärrys, melkein uskonnollinen sävytys, joka odottaa purkautumistaan. Se saattaa liittyä yöllä "ihmissutena" kiljuvan maanomistajan rouvan tekoon tai maatyöläisten, maan hiljaisten kapinaan. Tätä kaikkea ulkoista kuhinaa Lasse ja Pelle seuraavat aivan kuin sivulta, navetan näkökulmasta, kunnes tulee aika tehdä johtopäätökset. Sen voi estää maaseudun ihmisten yllä leijuva fatalismi.
Huomattavaa elokuvassa on myös vuodenaikojen kierto. Tapahtumat etenevät rauhallisesti, ajoittain jopa viipyillen vuodenaikojen vaihtuvassa rytmissä. August ei korosta tai liioittele luokkateemaa, vaan hän luottaa Ermanno Olmin Puukenkäpuun (1978) tavoin merkityksellisten asioiden ja ilmiöiden nousevan kuin itsestään arkisista tilanteista ja hetkistä. August näyttää rehellisesti, että feodalismin kurimuksessa eläville talonpojille Raamattu on läheisempi kuin solidaarisuus.
Totesin arvostelussani 15.4. 1989, että Pelle valloittajan monikerroksisuus on ansio, vaikkakakaan Bille August ei vielä päässyt aivan Puukenkäpuun vangitsevan noerealismin tasolle. Mutta Augustin teos on niin rikas, niin ylevä ja teemoiltaan ja visuaaliselta ilmaisultaan niin kantava kokonaisteos, että sitä on lupa pitää Ingmar Bergmanin tuotannon jälkeisenä ehdottomana pohjoismaalaisena voittona (maestron viimeinen teatterielokuva Fanny & Alexander julkaistiin vuonna 1983).
Edellä mainittujen Tässä on elämäsi -elokuvan ja Puukenkäpuun lisäksi Bille Augustin (Zappa, Busterin maailma) hallitun elokuvan realismi viittaa myös neuvosto-ohjaaja Mark Donskoin 1930-luvun Gorki-trilogiaan. Augustin elokuvaa voisi verrata niin muodoin aikaisemmin tässä sarjassa esiteltyyn, Mario Camusin 1980-luvun espanjalaiseen Maan hiljaisiin.
=====================================================================================================
Pelle valloittajan julkaisemisen aikoihin Bille August (s. 1948) oli uransa huippuvaiheessa. Hän oli aloittanut mainosvalokuvaajana. Hän oli käyyt Tanskan filmikoulun. Sieltä 1971 valmistuttuaan August oli toiminut elokuvaajana kunnes elokuvaohjaajan työ alkoi 1970-luvun lopulla.
Viiltävä, julmakin nuorisoelokuva Zappa nosti Augustin 1983 Tanskan lupaavimmaksi ohjaajatulokkaaksi. Elokuva perustui tanskalaiskirjailija Bjarne Reuterin kohuttuun romaaniin. Zappan jatko-osa Twist and Sound (1985) syvensi nuorisoaiheista ja osin ohjaajan omakohtaista teemaa. Pelle valloittaja oli täysin aikuinen ja kypsä ohjaustyö. Ja turvallista klassista kertovaa elokuvaa - aivan toista maata kuin neljä vuotta aikaisemmin valmistunut Lars von Trierin The Element of Crime.
Pelle valloittajan jälkeen Bille August ohjasi 1991 Ingmar Bergmanin käsikirjoituksesta elokuvan Hyvä tahto, joka kertoo maestron vanhemmista. Jos tämän hetken kansainvälisesti arvostetuin tanskalainen "näkijä-ohjaaja" von Trier oli 1990-luvulla luomassa radikaalia, jonkin aikaa elänyttä dogma-koukukuntaan (korostetaan tarinaa, pyritään tekniseen minimalismiin, ei ohjata studiossa), niin August suuntasi kansainväliselle uralle.
Valitettavasti Isabelle Allenden romaaniin perustuva Henkien talo (1993) osoittautui aika ulkokohtaiseksi. Sitä seuranneet Jerusalem (1996) ja
Peter Höegin menestysromaanin filmatisointi Lumen taju (1997) jäivät puolitiehen. Yhteistuotanto ei sittenkään ollut tanskalaistekijän luontevin tapa ohjata. Taas Lars von Trierin Breaking the Waves palkittiin samoihin aikoihin Cannesin filmijuhlilla ja tanskalaiskollegan kansainvälinen menestys alkoi. Eikä sille ole näkynyt loppua, kun ajatellaan sellaisia von Trierin merkkiteoksia kuin Dancer in the Dark (2000), Dogville (2003), Antichrist (2009) ja Melancholia (2011). Von Trier on luonut viime vuosien persoonallisinta ja hätkähdyttävintä eurooppalaista elokuvaa.
Kulmikas ja jäykkä oli taas klassikkokirjaan perustuva Bille Augustin suurelokuva Les Miserables - Kurjat (1999), jossa näyttelivät muun muassa Liam Neeson ja Uma Thurman. Muutama vuosi sitten August toteutti yhteistuotantoelokuvan Hyvästi Bafanan, jonka pääosan esitti Joseph Fiennes. Tänä vuonna August ohjaa elokuvan The Passion of Marie, jonka aihe on täysin tanskalainen.
Elokuvassa kuvataan kahden taiteilijan myrskyisää suhdetta 1900-luvulla Skagenissa. Sinne muodostui oma Skagenin kuvataiteilijoiden ryhmä. Ruotsalaisen 1960-luvun elokuvan hienosta saavutuksesta Hugosta ja Josefinista tuttu Kjell Grede ohjasi 1987 Skagenin ryhmän taiteilijoista elokuvan Hip, Hip Hurra! Stellan Skarsgård näytteli Krøyeria, jonka on sanottu kehittyneen yhä paremmaksi kuvantekijäksi opittuaan asioita ryhmän muilta taiteilijoilta. Krøyeria vaimon nimi oli Marie, jota pidettiin kerran Tanskan kauniimpana naisena.
Marie on nyt keskiössä Bille Augustin tulevassa elokuvassa. Se perustuu Anastassia Arnoldin vuonna 1999 julkaistuun romaaniin "Balladen om Marie".
Birgitte Hjort Sørensen näyttelee pääosan, suuren taiteilijan Krøyerin vaimon roolin. Marie joutui jakamaan arkipäivän vaimon, äidin ja taiteilijan kesken. Aviomiehen pahentuva mielisairaus mursi unelman yhteisestä onnesta. Elokuva on todellakin Augustin ensimmäinen tanskalainen ohjaustyö sitten Pelle Valloittajan. Olisiko lupa odottaa mestariteosta, joka päättää Bille Augustin harharetket "maailmalla".
 

Ei kommentteja: