sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 12

Poikamiesboksi (The Apartment, USA 1960) ohjaus: Billy Wilder, käsikirjoitus: Wilder ja I.A.I. Diamond, kuvaus: Joseph LaShelle, musiikki: Adolph Deutsch, pääosissa: Jack Lemmon (C.C. Baxter), Shirley MacLaine (Fran Kubelick), Fred MacMurray (J.D. Sheldrake), tuotanto: Billy Wilder/United Artists.



Itävaltalais-amerikkalainen käsikirjoittaja-ohjaaja Billy Wilder (1906-2002) oli parhaimmillaan 1950-luvulla. Jokainen muistaa Wilderin suuret työt Auringon laskun katu (1950), Tuhansien silmien edessä (1951), Kaunis Sabrina (1954), Kesäleski (1957) ja Piukat paikat (1959) - jälkimmäisissä elokuvissa näytteli kuolemattomasti Marilyn Monroe.
Wilder oli aloittanut tanssijana ja lehtimiehenä, mutta siirtynyt 1920-luvun puolivälissä Berliiniin kirjoittamaan käsikirjoituksia legendaariselle UFA-yhtiölle. Juutalainen Wilder oli pakotettu lähtemään helmikuussa 1933 Hitleriä pakoon Pariisiin. Sieltä matka jatkui 1934 Yhdysvaltoihin ja Hollywoodiin.
Hollywoodissa Wilder aloitti luontevasti käsikirjoittajana. Hän muodosti Charles Brackettin kanssa pistämättömän käsikirjoittajaduon Paramount-yhtiössä. He kirjoittivat muun muassa Ernst Lubitschin ohjaaman, Neuvostoliittoa herjaavan railakkaan Greta Garbo -klassikon Ninotchkan (1939). Elokuva kiellettiin aikanaan meillä ulkopoliittisista syistä.
Billy Wilder siirtyi ohjaajaksi 1940-luvun alussa. Hän työskenteli edelleen Paramountissa, oli uskollinen studiolle aina 1950-luvun puoliväliin. Film noir -täysosuma Nainen ilman omaatuntoa (1944) oli Wilderin ensimmäinen mestariteos. Alkoholistikuvaus Tuhlattuja päiviä (1945) vavahdutti. Auringonlaskun kadusta tuli yhdessä yössä klassikko, Hollywood-kuvauksena, myös mykän elokuvan isojen nimien, ohjaaja Erich von Stroheimin ja näyttelijä Gloria Swansonin huikean yhteistyön johdosta. Swanson esitti eilisen loistossa elävää Hollywood-tähteä. Von Stroheim, tuo 1920-luvun Ahneuden ohjaajamestari, näytteli tähden palvelijaa, joka saa luvan astua vielä kerran kameran taakse, kun Swanson lipuu portaita alas.
============================================================================
Valitsen Poikamiesboksin ensimmäiseksi Wilder-suosikikseni. Yhdestä syystä: Elokuva tuli Kajaaniin vuonna 1962, kirjoitin siitä muistini mukaan ensimmäisen elokuva-arvosteluni Kainuun Sanomiin. Elokuva vakuutti sosiaalisena komediana, sosiaalisen käyttäytymisen ja toimistoarkirutiinien lähes absurdina erittelynä.
Poikamiesboksi vaikutti sentimentaalisena ja moraalisena kolmiodraamana, johon osallistuvat poikamies C.C. Baxter, hänen pomonsa J.D. Sheldrake ja hissityttö Fran Kubelik. Jack Lemmonin kaikkien aikojen paras rooli C.C. Baxter on hyvä esimerkki Wilderin ja Diamondin kyvystä kirjoittaa moniulotteisia ihmishahmoja, joissa vaihtelevat vilkkaus, ujous, alakulo kuin huumori. Wilderin ohjauksen taito oli tae hauskasta ja surullisestakin sofiskoidusta komediasta, joka kasvaa vahvaksi bisneselämän satiiriksi.
C.C. Baxter on keksinyt tavan päteä vapaa-aikana, tavan tulla suosituksi ja kadehdituksi. Hän vuokraa asuntoaan keksi-ikäisille toimistusjohtajille syrjähyppyjä varten. Kun pomo Sheldrake vaatii miekkosta rauhoittamaan asunnon ainoastaan itseään varten, Baxter joutuu vakaviin tunnontuskiin. Hän on rakastunut salaa raikkaaseen ja iloiseen hissityttöön, mutta tämä ihana Fran onkin pomon rakastajatar. C.C. Baxter putoaa masennukseen, harkitsee jo itsemurhaa.
========================================================================
Jack Lemmon oli pitkään arvokkaista taidekokoelmistaan tunnetun Billy Wilderin vakionäyttelijä. Lievistä maneereistaan huolimatta Lemmon on mahtava suloisen Marilynin ja hauskan Tony Curtisin kanssa Piukoissa paikoissa. Poikamiesboksin jälkeen Lemmon oli mukana Wilderin Pariisi-aiheisessa Irma la Doucessa (1963), parittomista kaveruksista kertovassa Onnenonkijoissa (1966), Välimerelle raikastuvassa Avantissa! (1972) ja Hecht-McArthur -lehdistösatiirin uudessa versiossa Etusivu uusiks´ (1974).
Lemmonin partnerina esiintyi monesti muikea Walter Matthau, niin kuin Wilderin jäähyväistyössä Buddy Buddyssä (1981).
Warren Beattyn sisar Shirley MacLaine herätti huomiota 1956 pirteällä suorituksellaan Alfred Hitchcockin jännityskomediassa Mutta kuka murhasi Harryn?. Suloisen Franin roolityö Poikamiesboksissa todisti lopulta hänen kykynsä ja lahjakkuutensa. Hänet nimettiin Oscar-ehdokkaaksi, mutta naispääosan pystin veikin Elizabeth Taylor mitättömästä elokuvasta Ei rahasta.
Kirjoitin silloin 47 vuotta sitten Poikamiesboksista: "Kun Shirley MacLainen hissityttö tajuaa rakastavansa mielettömästi Jack Lemmonin esittämää toimistotyöntekijää, terävän ironikon Billy Wilderin mieli muuttuu ja siinä juoksukohtauksessa katsomoon siirretään tunteiden pakahduttava virta. Se kohtaus on tunteiden älynväläys, pisto sydämeen, pisto mieleen. Eikä siksi olisi yhtään ihme, jos herkkien katsojien kyynelkanavat eivät avautuisi ammolleen.“
Luonnehdinta pätee edelleen.
==============================================================
Billy Wilder kuoli 28.3. 2002 Los Angelesissa, 95 vuoden ikäisenä. Hänen moraaliseksi testamentiksi jäi osittain saksalaisella rahoituksella ohjattu Fedora (1978), jossa soi Sibeliuksen "Valse Triste". Billy Wilder oli Hollywoodin kultakauden suuri ohjaajapersoona, mutta yllättävän pitkään hän sinnitteli tuotannossa, vaikka nuoret tulokkaat olivat ottaneet aikoja sitten vallan. Fedoraan laitettiin toteamus, joka kuvastaa murrosta ja sukupolvivaihdosta 1970-luvun lopun Hollywoodissa: "He eivät tarvitse käsikirjoituksia, riittävät käsikamerat ja zoom-linssit".

Ei kommentteja: