sunnuntaina, elokuuta 08, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 55

Zabriskie Point (Zabriskie Point, USA-Italia 1969) ohjaus: Michelangelo Antonioni, käsikirjoitus: Antonioni, Fred Gardner, Sam Shepard, Tonino Guerra, Clare Peploe, kuvaus: Alfio Contini, musiikki: Pink Floyd, Kaleidoscope, Jerry Garcia, pääosissa: Mark Frechette (Mark), Daria Halprin (Daria), Rod Taylor (Lee Allan) ja Open Theatre of Joe Chaikin, tuotanto: M-G-M/Carlo Ponti.



Italialainen Michelangelo Antonioni (1912-2007) ohjasi 1960-luvun puolivälin jälkeen Englannissa hohdokkaan elokuvansa Blow-Up - Erään suudelman jälkeen. Elokuva on maineikas valokuvaajan työn esittely, ja todistus syvällisen näkemisen arvokkuudesta: Mitä jos kuvaajan sattumalta ottama kuva paljastaa suurennettaessa murhan? Blow-Upin jälkeen Antonioni matkusti Yhdysvaltoihin.
Samoihin aikoihin muitakin 1960-luvun kuuluisia eurooppalaisia ohjaajia aloitti työt Yhdysvalloissa. Tshekki Milos Forman loikkasi uuteen maailmaan ja on luonut vahvan tuotannon amerikkalaisessa elokuvassa. Ranskalainen Jacques Demy ohjasi viehättävän bagatellin Valokuvamallin Los Angelesissa. Britti John Schlesinger häikäisi Keskiyön cowboylla, jonka kuvat ja äänet henkivät 1960-luvun lopun ilmapiiriä New Yorkissa. Demy ja Antonioni palasivat Eurooppaan, mutta Schlesinger jäi maahan.
Zabriskie Point on poikkeuksellinen visio 1960-luvun lopun Amerikasta. Sen kuvat osuvat täydellisesti aikaan, jolloin Vietnamin sota raivosi, sotaa vastaan järjestettiin mielenosoituksia, ylioppilaat liikehtivät campuksilla ja mustat vaativat oikeuksiaan. Italialainen Antonioni tajusi tuoreeltaan muutoksen pulssin. Hänen elokuvansa päähenkilöt ovat Mark ja Daria, kaksi nuorta kapinoimassa vanhempien arvoja vastaan ja etsimässä paikkaansa murroksessa olevassa yhteiskunnassa.
Zabriskie Point alkaa opiskelijalakosta. Pidetään kokousta, suunnitellaan toiminnan suuntaviivoja. Pian poliisit ja opiskelijat kohtaavat yliopistoalueella: Ampumista, väkivaltaa. Samaan aikaan suuryhtiön toimitusjohtajan (Rod Taylor) sihteeri Daria pakenee autolla Los Angelesista kohti kuuluisaa Kuoleman laaksoa. Pian tämän jälkeen opiskelija Mark varastaa lentokoneen ja lentää kohti samaa laaksoa. Mark ja Daria löytävät toisensa laakson "Zabriskie Pointissa", jossa sijaitsee Yhdysvaltojen korkein ja matalin kohta.
Michelangelo Antonion Zabriskie Point sai ensi-iltansa Suomessa 15.4. 1970. Kirjoitin siitä ihastuneen arvioinnin Suomen Sosiaalidemokraattiin. Pitää muistaa, että meilläkin elettiin poliittisen tiedostamisen ja vasemmistolaisuuden kuumaa aikaa. Uskottiin vielä muutoksen ja vapautumisen jäävän pysyväksi, kamppailtiin konservatiivisia arvoja ja tabuja vastaan. Seksuaalinen vallankumous oli totta, mutta ei kulunut pitkää aikaa, kun vapauden aatteet murtuivat taistolaisuuden ottaessa vallan suomalaisesta nuorisosta ja opiskelijapiireistä. Virhe oli suuri.
Asuimme noihin aikoihin Mannerheimintien ja Sallinkadun risteyksessä sijaitsevassa kivitalossa. Kävelin kerran Sallinkatua Urheilukadulle mennäkseni seuraamaan Pallokentälle Suomi-sarjan jalkapallo-ottelua. Oikealla häämöttävä näky oli uskomaton, sillä Stadionille marssi sinipaitojen (lue: taistolaiset/stalinistit) mahtava ja mahdottoman pitkä rivistö - määrä saattoi olla samaa luokkaa kuin TUL:n Liittojuhlan marsseissa.
=====================================================================================================
Michelangelo Antonioni
Michelangelo Antonio ei ohjannut Zabriskie Pointia vaikeuksitta Yhdysvalloissa. Hänen tavoitteitaan pelättiin, jos hän esittää Amerikka-kritiikin ja suuntaa säilänsä kapitalistista yhteiskuntaa vastaan. Totta on, että italialaisohjaaja oli elokuvan yhteydessä läheisessä yhteistyössä demokraattisten oikeuksien puolesta taistelevan opiskelijajärjestö SDS:n kanssa.
SDS ja Antonioni herättivät epäilyjä. Elokuvan alkuperäistä versiota yritettiin myöhemmin laimentaa leikkauksilla. Ja kun elokuva tuli ensi-iltaan, monet amerikkalaiset loukkaantuivat italialaisohjaajan kipunoivasta Amerikka-vastaisuudesta. Eikä ihme, sillä Antonionin elokuvassa Amerikka esitetään materialismin, kapitalismin ja teknologian tuhon maana.
Tätä taustaa vasten Antonioni kuvaa kahden nuoren ihmisen tietoista vieraantumisprosessia. He eivät halua enää elää yhteiskunnassa, joka voi pahoin. Antonioni menee kritiikissään jopa niin pitkälle, että esittää Amerikan luisuvan fasismin kynsiin. Harva ohjaaja rohkeni kaupallisessa elokuvassa vastaavaan kannanottoon.
Itse asiassa italialaisohjaaja ei ollut aivan väärässä, kun ajatellaan Richard Nixonin 1970-luvun alun presidenttikautta, joka mureni lopulta Watergateen. Muistettakoon vielä, että Kalifornian entinen kuvernööri Brown puhui "fasismin löyhkästä". Antonionin elokuvan vastaanoton aikana Kalifornian kuvernöörinä toimi Ronald Reagan, b-luokan filmitähti, jota pidettiin fasismin hiljaisena lähettiläänä.
Zabriskie Pointissa muuan opiskelija heittää ilmoille ajatuksen Amerikasta, joka on kulkemassa kohti fasismia. Ja nelisen vuotta ennen elokuvan valmistumista kirjailija, vasemmistolainen toimittaja ja radikaali intellektuelli Eldridge Cleaver (1935-1998) kirjoitti: "Nykyisen maailman tärkein kysymys on kääntyykö Amerikka ratkaisevasti oikealle vai vasemmalle." Cleaverista tuli Mustien panttereiden johtohahmo. Cleaverin tuotannosta tunnetuin on suomeksikin julkaistu "Sielu jäissä", joka ilmestyi 1968.
Zabriskie Pointin loppu tuo mieleen Antonionin italialaisen elokuvan Kuumetta/Auringonpimennys. Se päättyi hyvin pessimistiseen kommenttiin tulevaisuudesta. Viimeisessä kuvassa voi nähdä profetian nykyisestä ilmastonmuutoksesta. Zabriskie Pointissa ennuste on viety vielä pitemmälle: Maailmanloppu on käsillä, suuri pamaus tulee. Muistuu mieleen Alfred Hitchcockin 1960-luvun alun ekologinen trilleri Linnut, jossa juoppolallin suuhun kirjoitettiin toteamus: "Maailmanloppu tulee."
Michelangelo Antonioni on todennut: "Kuva on vasta silloin olennainen, jos tuon kuvan jokainen neliösenttimetri on merkitsevä." Vaatimus toteutuu täydellisesti Zabriskie Pointissa, joka Amerikka-kritiikin ja maailmanloppuvision lisäksi on esteettinen ja emotionaalinen elokuvateos. Todellinen taiteilijan työ, jossa politiikka ei pääse kahlitsemaan elokuvallista ilmaisua.
=====================================================================================================
Zabriskie Pointin Suomen ensi-illan aikoihin en tiennyt mitään käsikirjoittajaryhmään kuuluneesta Sam Shepardista. Vasta myöhemmin selvisi, että monilahjakas Shepard ei ole vain oiva luonnenäyttelijä, vaan merkittävä, marginaaliamerikkalaisuutta luotaava näytelmäkirjailija ja Jessica Langen tuleva aviomies. Shepard loisti näytelmillään etenkin 1970-luvulla.
Jessican kanssa Sam näytteli 1980-luvun alussa 1930-luvun kapinallisesta Hollywood-näyttelijättärestä kertovassa Francesissa. Saman vuosikymmenen puolivälissä valmistui Robert Altmanin sykähdyttävä elokuva Hulluna sinuun, joka perustuu Shepardin ovelaan, oidipaaliseen näytelmään. Kirjailija näytteli elokuvassa myös miespääosan.
Michelangelo Antonioni palasi Zabriskie Pointin jälkeen Eurooppaan. Vuonna 1975 valmistui Jack Nicholsonin näyttelemä Ammatti: Reportteri, joka on muuan hienoimpia kuvauksista identiteetin vaihtamisesta, Afrikan ja Euroopan eroista, välimerellisen maiseman hehkusta.

Ei kommentteja: