perjantaina, marraskuuta 21, 2008

Nuoruuden ystävät kohtaavat jouluaattona








Kolme viisasta miestä on Mika Kaurismäen paras elokuva kahteenkymmeneen vuoteen.
========================================================
Kolme miestä, kolme nuoruuden ystävää: Poliisi (Pertti Sveholm) opastaa raskaana olevaa venäläisvaimoa suomalaisen joulun tavoille; eronnut ammattivalokuvaaja (Kari Heiskanen) aikoo päättää elämänsä, sillä syöpähoidot on lopetettu; Ranskassa työskentelevä näyttelijä (Timo Torikka), joka yrittää parantaa välit poikaansa (Tommi Eronen), mutta kuuleekin ex-vaimonsa joutuneen sairaalaan.
Kolme viisasta miestä kokoaa nämä eräällä tavalla onnettomat, elämässään ja ihmissuhteissaan ja avioliitoissaan pettyneet viisikymppiset kaverit jouluaattona karaokeyökerhoon. Se on suljettu, mutta isäntä (Aake Kalliala) armahtaa miehiä ja avaa heille oven. Juodaan, kerrotaan miten elämä on mennyt, yritetään olla kerrankin avoimia ja rehellisiä.
Niin, yritetään kovasti, mutta eri asia on sitten pystytäänkö. Ehkä vain poliisi ja valokuvaaja pystyvät, mutta hekin vain yökerhon miestenhuoneessa. Siellä vilahtaa asekin, jotta totuus synnytyslaitokselle viedyn venäläisvaimon lapsen isästä selviäisi.
Entä miten suhtautua, kun näyttelijän kännykkään soittaa ranskalaismies, "cherie", josta muut ystävät heittävät herjaa. Ja saako näyttelijä yhteyden poikaansa vai jatkuuko vuosien viha. Eikä tässä kaikki: karaokekappaleet kertovat jotakin pakahduttavaa miehen menetetystä elämästä, siitä tosiasiasta, että elämä ei useinkaan mene niin kuin oli ajateltu tai suunniteltu.
========================================================
Kolme viisasta miestä on Mika Kaurismäen paras ohjaustyö lähes kahteen vuosikymmeneen. Mika (s. 1955) on jäänyt aina Aki-veljensä varjoon. Mikan ensimmäisiin kuuluvat suomalaiset omat elokuvat Armottomat (1982), Rosso (1985) ja Zombie ja kummitusjuna (1991) lupasivat paljon. Väliin mahtui epäonnistumisia kuten Klaani (1984), Paperitähti (1989) ja Cha Cha Cha (1989).
Mika Kaurismäellä oli tarve kokeilla eri tyylilajeja. Hän ei tyytynyt toistamaan samaa teema, vaan hän liikkui mielellään roadmoviesta komediaan, rikoselokuvasta dokumenttiin. Alkutuotannon perusteella Mika pyrki selvästi 1950-luvun Matti Kassilan kaltaiseksi elokuvan ja ohjauksen ammattimieheksi. Mika halusi myös päteä kansainvälisissä tuotannoissa, liikkua joustavasti Saksassa, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa.
Kansainväliset liikkeet ja tuotannot juoksuttivat Mika Kaurismäkeä 1990-luvun vaihteesta aina 2000-luvulle. Syntyi epätasaisia elokuvayritelmiä, visuaalisesti kiehtoviakin ohjaustöitä, jotka jäivät sisällöllisesti epämääräisiksi. Käsikirjoituksen onttous tai raakilemaisuus paljastui sellaisissa kansainvälisissä tuotannoissa kuin Amazon (1990), The Last Border - viimeisellä rajalla (1993), Condition Red (1995), L.A. Without Map (1998) ja Highway Society (1999).
Kolme viisasta miestä on hyvin kirjoitettu, mestarillisesti ohjattu elokuvatyö, maailmalla liikkuneen "tuhlaajapojan" komea paluu kotiin. Käsikirjoitusta on ollut kirjoittamassa lahjakas Petri Karra, jonka esikoisromaani Haarautuvan rakkauden talo (2008) on pöydälläni. Se on osuva satiiri ja inhimillinen komedia eroavista kolmevitosista, hyvintoimeentulevista koulutetuista ja varakkaista nuorista aikuisista koston, kiusaamisen ja pornon katveissa.
Kolmea viisasta miestä tehtäessä Petri Karra todistaa kykynsä elävään dialogiin. Mutta elokuvassa on paneuduttu myös improvisaatioon ja näyttelijöiden mahdollisuuteen luoda vuorosanoja kuvausvaiheessa. On syntynyt kaiken umpioitumisen välttävä aito ja autenttinen, raikas ja rehellinen elokuvatyö. Miesnäyttelijöidemme valioihin kuuluvat Heiskanen ja Sveholm ovat fantastisia, mutta vähemmän tunnettu Timo Torikka melkein varastaa koko elokuvan. Torikka on elämänsä roolissa näyttelijänä, jolla on vaikeuksia puhua totta.
Rauno Ronkaisen hallitusti fokusoitu taitavasti asemoitu kameratyö viehättää silmää.
==========================================================
Kolme viisasta miestä on sovinnon, armon ja toivon elokuva. Siinä syntymä viittaa elämän ihmeeseen samalla kuin kuolema antaa ihmiselle lupauksen vapaudesta. Elokuvan loppupuolen huikea totuuden hetki on jotakin ainutlaatuista uudessa kotimaisessa elokuvassa: Irina Björklundin esittämän masennuslääkkeitä syövä ja minuutensa kadottanut nainen ilmestyy kuin tyhjästä karaokeyökerhoon ja saa kolme miestä ymmälle.
Enkä unohtaisi Aake Kallialaa karaokeisäntänä: pieni sivuosa on vaatetusta ja replikointia myöten täysosuma.
Ajankohtainen kommentti
Suomalaisen elokuvakulttuurin surkea tilaa näkyy niin elokuvatarjonnassa kuin teattereiden ohjelmapolitiikassa. Väki ryntää sakeana uuteen Bond-seikkailuun, kun samaan aikaan keskiviikon klo 18.15 näytännössä Kino Palatsissa meitä on viisi-kuusi katsomassa Kolmea viisasta miestä. Sitä alkaa pakostakin ajatella, että kannattaako Suomessa enää tuottaa ajatuksia herättäviä, ihmisyyden tilasta ja ihmisen osasta kertovia, elokuvallisesti haasteellisia elokuvia, kun kritiikki on nuivaa eikä yleisö tule.
Yritetään nyt kuitenkin olla positiivisia ja onnitella elokuvalehti Filmihullua, joka viettää tänään 40-vuotisjuhliaan. Laajat teemanumerot, taju elokuvan historiasta ja perinteestä, todellisten elokuvaohjaajien, elokuvataiteilijoiden esittely ja nykymenon kriittinen erittely ovat olleet aina lehden suola. Tämä kaikki tapahtuu suomalaisen elokuvakulttuurin viimeisessä suojasatamassa samaan aikaan kun valtamediassa - niin lehdet kuin Yle - löytyy enää melkein pelkästään megaelokuvien ja populaarikulttuurin esittelyä.
Onneksi elokuvataide on edelleen Filmihullun tekijöiden sitkeä kiinnostuksen ja innostuksen kohde.

keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

Ainutkertainen draama Salamasodasta





Viime vuosina tv-draaman ovat tuottaneet Ylen kanaville ulkopuoliset yhtiöt. Ylen oma tv-draama on ajettu melkein alas - Kotikatua lukuun ottamatta. Esimerkiksi viime aikojen paras tv-draamasarja Kymenlaakson laulu oli Pirkka-Pekka Peteliuksen yhtiön tuottama.
Maanantaina Yle yllätti. Yle-draama oli tuottanut kaksiosaisen draamasarjan Katso ihmistä. Kari Paljakan upeasti ohjaama draama dokumentoi uskottavasti ja faktaperäisesti niin sanotun Salamasodan. Vanhoilliset piirit iskivät nuoreen, aloittelevaan kirjailijaan Hannu Salamaan (Juho Milonoff), joka oli mennyt juuri naimisiin ja perustanut kodin Hyvinkäälle. Hannu vaimo, kirjallisuutta opiskeleva Eija (Kreeta Salminen) odottaa lasta, kun mekkala alkaa.
Nuori kirjailija vedetään surutta kirkollisten ja poliittisten piirien myrskyn silmään. Otava on julkaissut 1964 Salaman hienon, suomalaisen suven traagisen kuvauksen Juhannustanssit. Romaanissa on huomattu Jumalan pilkkaa. Pilkka oli tuolloin kriminalisoitu rikoslaissa. Otavaa konsultotiin, poistoja vaadittiin mahdollisesta uudesta painoksesta. Osa kokoomuksen kansanedustajista närkästyi. Hannu Salama sai haasteen Jumalan pilkasta käräjille.
=================================================================
Kari Paljakka (s. 1958) lienee aika tuntematon suomalaiselle elokuva- ja tv-yleisölle. Hän opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa vuodesta 1979. Jos muistatte 1990-luvun alusta sellaisen kotimaisen elokuvan kuin Veturimiehet heiluttaa, niin alkaa polttaa. Elokuvassa kerrotaan koskettavasti kahden kouluajan kaverin vaiheista: toinen muuttaa Helsinkiin, toinen jää kotikaupunkiin; toiselle käy hyvin, toiselle huonosti. Hiukan mustavalkoiselta asetelma vaikuttaa, mutta Paljakan elokuvan voima on läheltä koettu todenmakuisus, kerronnan tunteenomainen vimma ja tuloroolinsa tekevien Santeri Kinnusen ja Samuli Edelmannin hienot nuorukaishenkilökuvat.
Paljakan muusta tuotannosta kannattaa mainita raikas musikaali Sadetanssi (1983) ja rikosfantasia Enkelipeli (1986) sekä kolmisen vuotta sitten valmistunut, tavallisen lähiöperheen surusta kertova Eläville ja kuolleille. Paljakka on ohjannut paljon tv-sarjojen episodeja.
==================================================================
Katso ihmistä on harvinaisen täyteläistä tv-draamaa. Paljakan ohjaus perustuu ihmiskuvauksen monisyiseen poltteeseen. Teos elää ja hengittää erinomasesti luodun epookin ja loistavien näyttelijöiden avulla. Paljakan ohjaus imaisee mukaansa ainakin ne katsojat, jotka ovat kokeneet läheltä Hannu Salaman oikeudenkäynnin ja sitä seuranneet vaiheet. Nuorempi katsoja saattaa ihmetellä, miten tällaista on voinut tapahtua.
Siitä tuskin on epäselvyyttä, että Kari Paljakka rakentaa elävää suomalaista ja kirjallista lähihistoriaa tarkan tekstin, ajankohdan ilmapiirin vangitseman dialogin, oikean vaatetuksen, oivallisten miljöövalintojen ja onnistuneen rooituksen avulla. Ajatellaanpa vaikka Heidi Krohnin jakkupukuista kansanedustaja Margit Borg-Sundmania, joka jätti nimensä historiaan Salaman ja sananvapauden pahana kieltäjänä. Se on täysosumasuoritus, samoin Antti Litjaa arkkipiispa Simojoki.
Juho Milonoff on täydellinen valinta Juhannustanssien aikaiseksi Hannu Salamaksi. Muistettakoon, että Salama kirjoitti vähän myöhemmin sellaiset mestariteokset kuin Minä, Olli ja Orvokki ja Siinä näkijä, missä tekijä.
==================================================================
Vielä yksi huomio: Eijaa näyttelevä Kreeta Salminen on suurenmoinen. Hän henkilöi ajankohdan hengen mukaisesti koulutetun ja seksuaalista vapauttava etsivän suomalaisen nuoren naisen, joka on valmis tukemaan miestään ja luomaan perheen, mutta puolustamaan myös omaa arvoaan ja täysivaltaisuuttaan.
==================================================================
MTV3 esitti samana maanantai-iltana Aku Louhimiehen käsittämättömästi aliarvioidun, kriitikkomurhan kokeneen elokuvan Riisuttu mies. Siinä sivuttiin tämän ajan kirkon miesten toimia ja moraalisia valintoja. Sykähdyttävä, järkyttävä, huumoriakin välittävä elokuva riisui asenteista, joita vielä liittyy miehen ja naisen rooleihin. Miksei perinteiseen parisuhteeseen.
Elää voi toisellakin tavalla, riidan ja koston sijasta voi löytää sovinnollisia ratkaisuja, pitää ovea auki niille, joilla on kanttia luopua liian itsekeskeisistä elämänvalinnoista ja ottaa lähipiiriin kuuluvien ihmisten kokonaisetu huomioon. Louhimiehen elokuvan sanoma kuuljui: Tulkaa tänne, täällä on tilaa. Siksi mieksin voi elää kahden naisen ja kahden eri naisesta syntyneen lapsen kanssa.

Ajankohtainen kommentti

Yleisradion rahoitusta pitkällä tähtäimellä pohtiva komitea ei ole vielä saanut työtään päätökseen. Ilmeisesti nykyinen tv-lupamaksumalli tulee jatkumaan, tosin joitakin parannuksia ja täsmennyksiä on odotettavissa. Julkisuudessa vilauteltu lupamaksujen perimisen siirtäminen yksityiseltä tv-katsojalta taloyhtiölle tuskin menee läpi. Se vaikuttaa liian monimutkaiselta.
Remonttia lupamaksukäytäntöön tarvitaan. Samomalehdet ovat nykyisin joutuneet lupaamaan erikoistarjouksia tilaajille. Vuoden pituinen, tiettyyn samaan hintaan pohjaava tilausmaksu ei ole enää nykyaikaa. Kiristyvässä mediakilpailussa lehdet on pakotettu tarjouksiin.
Ylen kohdalla voisi ajatella tv-lupamaksuun 50 % alennusta opiskelijoille, eläkeläisille, työttömille ja vammaisille. Nyt esimerkiksi VR, teatterit, uimahallit yms. antavat alennuksia esimerkiksi eläkeläisille. Tv-lupamaksun alennus opiskelijoilla johtaisi varmasti lupamaksuttoman katselun vähentymiseen.
=================================================================
Toivottavasti komiteassa mietitään myös Ylen television ja radion rakennetta ja ohjelmistopolitiikkaa. Ylen TV2 alkaa olla kuin mikä tahansa kaupallinen tv-kanava, massoille sanomaansa rukkaava TV1 tuo ruutuun ohjelmia (mm. Hymyä pyllyyn, Strada) ja ulkomaisia sarjoja (esim. Sopranos) , jotka ovat olleet ennen kaupallisten kanavien tyypillistä tarjontaa. Ylen television massiivinen urheilutarjonta korostuu suurta enemmistöä kiinnostavien lajien välittämisestä. On selvää, että urheilun ja viihteellisten sarjojen yhteyteen voidaan myydä mainoksia. Vaikuttaa naurettavalta, että Yle on joutunut leikkamaaan sponsoriviestit Mestareiden liigan tv-pelien alussa näytettävästä alkuiskusta. Ei tuollainen "peittely" ole enää nykyaikaa.
Ylen Radio 1:n kulttuuritarjontaa, Ylen Teeman laatuohjelmistoa, RSO:n toimintaa ja jopa mahdollisesti uudelleen herätettävää tv-draamatuotantoa voisi tukea yhteiskunnan vero- tai veikkausvoittovaroista. Tämä Yle-tarjonta kiinnostaa valitettavasti vain pientä murto-osaa suomalaisista, koska sivistys on rappeutumassa maassamme. Eli tuota vähemmistöjen palvelua ja tarjontaa pitäisi verrata kirjastojen, teattereiden, oopperan ja museoiden toimintaan. Ne pysyvät pystyssä yhteiskunnan tuella.
FST:n tv-kanava 5 puhuttelee supistuvaa ruotsinkielistä väestöä. Suomenruotsalainen pääoma ja varakkaat säätiöt voisivat aivan hyvin kustantaa kanavan toiminnan.
=================================================================
Sananvapauden kannalta on tärkeää, että Ylen laaja uutis- ja ajankohtaisohjelmisto pysyy koskemattomana. Sinne ei mitään tukea tai mainoksia. Ylen julkisen palvelun tehtävät on keskusteltava uudelleen: miten vahvana amerikkalainen toiminta- ja väkivaltatarjonta, tosi-tv -ohjelmat, kaiken maailman juosten hutaistut viihdeohjelmat voidaan perustella Ylen tarjonnaksi?