perjantaina, toukokuuta 15, 2009

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 1

VERTIGO- PUNAINEN KYYNEL
(Vertigo, USA 1958). Ohjaus: Alfred Hitchcock, käsikirjoitus: Alec Coppel ja Samuel Taylor - Pierre Boileaun ja Thomas Narcejacin romaanista D´Entre Les Morts, kuvaus: Robert Burks. Musiikki: Bernard Herrmann, alkutekstit: Saul Bass, pääosissa: James Stewart (John "Scottie" Ferguson, Kim Novak (Madeleine Eslter/Jody Barton, Barbara Bel Geddes (Madge Wood). Tuotanto: Paramount.

Englantilainen Alfred Hitchcock (1899-1980) tuli elokuvaan vuonna 1920 Wardour Streetille, Lontoon silloiseen elokuvakeskukseen. Hitchcock ohjasi ensimmäisen elokuvansa The Pleasure Gardenin viisi vuotta myöhemmin, tosin UFA:n Münchenin studiolla. Vuosi sen jälkeen Lontoossa ohjattu The Lodger oli Hitchcockin läpimurtoelokuva, vieläkin 1920-luvun kuuluisia mykkäfilmejä. Se aloitti samalla Hitchcockin jännityselokuvien tuotannon. 1920- ja 1930-luvuilla syntyi Englannissa joukko mainioita teoksia - kuten Sabotage, Mies joka tiesi liikaa, 39 askelta. Hitchcock siirtyi Yhdysvaltoihin ja saavutti vuodesta 1940 keskeisen trillerimestarin aseman maailman elokuvassa.
========================================================================
Alfred Hitchcock oli niin sanottu myyvä ohjaaja. Hänen nimensä jo sinänsä takasi kassatulot aina 1970-luvulle. Hitchcock loi myös vaalean naistähden myytin: Grace Kelly, Doris Day, Eva Marie Saint, Kim Novak, Janet Leigh ja Tippi Hedren ovat heistä kuuluisimpia.
Hitchcock opittiin tuntemaan nerokkaana elokuvatekniikan uudistajana, jopa keksijänä ja etenkin näkökulmatekniikan mestarillisena käyttäjänä. Hänen elokuvissaan tarkkaillaan lähitodellisuutta kuin varkain eteen tulvahtavana ilmiönä, jonka ympärille punotaan jännityksellisiä ja unenomaisia elementtejä.
Alfred Hitchcock yllätti aina katsojansa, loi hetkiä, joiden jännityskaava saattaa olla samanlainen, mutta vaikutukseltaan aina erilainen. Hitchcock kehitti liikkuvan kameran käyttöä. Monet portaita ylös nousevat kamera-ajot ovat syystä ohjaajan tavaramerkki.
Hitchcockin kuten monen muunkin Hollywoodin kulta-ajan mestarin elokuvan tekemisen lähtökohta oli kyky osata kertoa tarina. Hän korosti: "Tarinan pitää olla todenmukainen, mutta ei banaali. Sen tulee olla dramaattinen, mutta sen täytyy muistuttaa elävää elämää."
=================================================================
Valitsemani ensimmäinen Hitchcock-elokuva Vertigo - Punainen kyynel kuuluu vuosikymmenelle, jolloin mestari ei ohjannut yhtään mitätöntä teosta. 1950-luvun muita Hitchcockin mestarillisia elokuvia olivat Muukalainen junassa, Täydellinen rikos, Takaikkuna, Mies joka tiesi liikaa (uusi väriversio), Vaarallinen romanssi ja Psyko. Jopa kaavasta poikkeava Väärä mies on kiehtova. Siinä pohditaan syyllisyyden ja syyttömyyden ongelmia yhteiskunnalliseen ja osin uskonnolliseen sävyyn.
Vertigossa ohjaajaa kiinnosti eniten ponnistukset, joita päähenkilö, entinen poliisi ja putoamisen dramatiikan kokenut Scottie tekee luodakseen kuolleen naisen esikuvan mukaisen naisen. Scottie palkataan seuraamaan hyvän ystävänsä kaunista Madeleine- vaimoa. Scottie pelastaa naisen muutaman kerran kuolemalta kunnes kiipeäminen menneisyydestä nousevan muiston paikan kellotapuliin ratkaisee Madeleinen kohtalon. Korkeuskammoa poteva Scottie saa huomata, miten Madeleinen kaksoisolento kävelee kerran häntä vastaan ja sillä hetkellä mikään ei ole enää kuin ennen.
================================================================
Vertigo - Punainen kyynel on puhdas jännitysfilmi, "konstruktioita" - kuten tuleva tanskalainen ohjaaja Eric Rohmer totesi 1959 Cahiers du Cineman arvostelussa. Rohmerin mukaan elokuvan avaintulkinta on sen suunta kohti menneisyyttä, muistumien aikaan. Elokuvassa on filosofisesta näkökulmasta katsoen kysymys ihmisen kypsymisestä epätavallisiin ponnistuksiin samalla kun ihminen etsii vastausta oman minänsä, identiteettinsä haluihin ja kuvitelmiin. Elokuvan jatkumon takaa liike, spiraali, joka sävähtää joissakin ohikiitävissä tuokioissa. Kerronnan täydellinen muotokieli ja sisällön horjahtamaton logiikka luovat intensiivisen elokuvallisen kokonaisuuden, johon musiikki luo oman lähes metafyysisen tunnelmalatauksen.

Ei kommentteja: