sunnuntaina, kesäkuuta 20, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 48

Vaaleaverikön rakkaus ( Lásky jedné plavovlásky, Tshekkoslovakia 1965). Ohjaus: Milos Forman, käsikirjoitus: Jaroslav Papusek, Ivan Passer, Forman, kuvaus: Miroslav Ondricek, pääosissa. Hana Brejchova, Vladimir Pucholt, Joseph Sebánek. Tuotanto: Barrandow Studios.






Tshekkoslovakian elokuva on maailman vanhimpia. Prahan kuuluisat Barrandow-studiot olivat 1930-luvulla saksalaisten elokuvantekijöiden käytössä. Kun Tshekkoslovakian elokuva kansallistettiin toisen maailmansodan jälkeen, päätettiin tuotannossa kiinnittää ensisijaisesti huomio taiteellisiin näkökohtiin. 1950-luvulla tshekkiläinen elokuva tunnettiin oikeastaan vain animaatio-, trikki-, ja nukkefilmeistä. Jiri Trinkan nimi oli maailmankuulu.
Vuoden 1962 tienoilla uudet elokuvalliset aatteet ja ilmaisupyrkimykset alkoivat levitä Tshekkoslovakiaan. Syntyi tshekkiläisen elokuvan uusi aalto, jonka kärkinimiä olivat Milos Formanin ohella Ivan Passer, Karel Kachyna, Ewald Schorm, Vera Chytilova, Jiri Menzel. Formanin ohella tunnetuimman tshekkiohjaajan Menzelin tragikoominen ja aistillinen nuoren rakkauden kuvaus Tarkoin vartioidut junat (1966) kuuluu maailman elokuvataiteen eliittiin.
Suomessa uutta tshekkiläistä elokuvaa nähtiin runsaasti 1960-luvun puolivälin jälkeen. Saamme kiittää Suomi-Filmin Jussi Kohosta, joka järjesti Helsingissä ja tärkeimmissä maaseutukaupungeissa tshekkiläisen elokuvan viikkoja. Milos Formanin ohella naisohjaaja Vera Chytilova oli erittäin kohuttu ja kehuttu lännessä. Chytilovan anarkistinen, Kafka-vaikutteinen Tuhatkaunokit (1966) kertoo kahdesta naiivista tytöstä, Marie I ja Marie II, jotka toteuttavat elämässään täydellistä vapautta. (Viime vuosina 1960-luvun tshekkituotannosta on löydetty ja entisöity merkittäviksi sanottuja elokuvia, joista emme tienneet aikanana mitään. Minun sarjani liittyy vain työrupeaman yms. aikana näkemiin filmeihin, joten löydetyistä kertovat uuden polven kriitikot).
=====================================================================================================
Neuvostopanssarit vyöryivät 20.-21.8.1968 Tshekkoslovakiaan. Muistikuvani mukaan olimme menossa Mannerheimintiellä, silloisen elokuvateatteri Coronan vieressä, sijaitsevaan 69-ravintolaan, kun Ylen Prahan kirjeenvaihtaja Lieko Zachovalova kertoi televisiossa kohtalokkaalla äänellä miehityksestä, joka lopetti Dubcekin ajaman ihmiskasvoisen sosialismin. Samalla miehitys tuhosi uuden tshekkiläisen elokuvan. Monet elokuvataiteilijat poistuivat maasta.
Milos Forman (s. 1932) on 1960-luvun modernin eurooppalaisen elokuvan ohjaajapersoona. Tämän väitteen oikeuttavat elokuvat Musta Pekka, Vaalaverikön rakkaus ja osittain italialaisten rahoittama Palaa, palaa!. Forman siirtyi heti elokuun 1968 miehityksen jälkeen Yhdysvaltoihin. jota tshekkiohjaaja oli ihaillut jo nuorena. Siellä syntyivät 1970- ja 1980-luvuilla monet vaikuttavat elokuvat - kuten Taking Off - otetaan hatkat, Jack Nicholsonin bravuuriroolin häikäistävä mielisairaalakuvaus Yksi lensi yli käenpesän, Ragtime, Amadeus, Valmont. Forman jatkaa edelleen amerikkalaisen elokuvan ohjaajana, mutta ei hän ole enää entisenlaisessa vedossa.
Vaikka Formanin amerikkalainen Yksi lensi yli käenpesän on 1970-luvun suuria elokuvateoksia, niin silti mieltymykseni ykköskohde on tshekkiläinen Vaalaverikön rakkaus. Se on se ikuisesti muistoihin jäävä nuoruuden elokuva, joka levitti Prahan hymyn ympäri maailmaa.
=====================================================================================================
"Vaalaverikön rakkaus on sikäli erikoinen elokuva, että siinä todellisuus synnytti taidetta ja taide puolestaan todellisuutta", Milos Forman on todennut. Ohjaaja kertoo tavanneensa 1950-luvun lopulla, juuri kun hänen avioliittonsa oli päättynyt, Prahan keskustassa nuoren, kauniin tytön. Hän raahasi mukanaan kauhtunutta matkalaukkua. Tytöllä ei ollut kiire mihinkään. Hän näytti olevan eksyksissä.
Milos Forman halusi kuulla tytön tarinan. Paljastui, että tyttö oli kotoisin pohjoisböömiläisestä kutomokaupungista. Kaupungin tehtaassa oli enimmäkseen naispuolisia työntekijöitä. Kerran prahalainen insinööri vieraili kaupungissa. Tyttö antautui rakkaussuhteeseen. Hän sai miehen osoitteen ja matkusti parin viikon päästä tapaamaan häntä Prahaan.
Tuon todellisen tarinan pohjalta Milos Forman lähti kutomaan elokuvaansa - niin kuin hän kertoo kirjassaan "Otetaan hatkat - elokuvaohjaajan muistelmat". Forman tiesi, että elokuvasta tulee vallankumouksellinen. Hän sai salakuljetettua elokuvaan kohtauksia, jotka jäivät sensuurilta huomaamatta.
Myöhemmin Milos Formania syytettiin kutomoteollisuuden mustamaalauksesta. Todellisuudessa kommunistit halusivat rakentaa tehtaita, joissa tehtiin kenkiä ja sukkahousuja. Syntyi pienehköjä teollisuuskaupunkeja, joiden asukkaista 90 % oli naisia, nuoria tyttöjä. Miehiä ei juuri ollut, joten tytöillä oli vaikeuksia löytää poikaystäviä. Se johti kauheisiin tragedioihin ja sosiaalisiin ongelmiin. Tämä taustottaa Vaaleaverikön rakkauden rakkaustarinan.
Martti Puukon hyvässä tv-dokumentissa Milos Forman - vägen till hem (1998) kuihtuneen matkalaukun kanssa Prahaan matkustavaa vaaleaverikköä esittävä Hana Brejchova totesi, että ei tiennyt joutuvansa olemaan alasti kameroiden edessä. Ennen kuvausten alkua Milos sanoi Hanalle: "Vaatteet pois. " Kyyneleet nousivat näyttelijättären silmille. Milos jatkoi: "Kaikki pois." Hana ryhtyi itkemään ja laittoi kädet rintojensa päälle. Milos jätti sen valmiiseen elokuvaan.
Vaaleaverikön rakkauden loistava eroottinen kohtaus syntyi ohjaaja Formanin, kuvaaja Ondricekin ja näyttelijätär Brejchovan sähköistävästä yhteistyöstä. Kun Vladimir Pucholtin esittämä pianonsoittaja-mies makaa alastoman vaaleaverikön sylissä ja puhuu Picassosta, kamera on hinattu ylös. Siellä kameran vieressä olivat kuvaaja, ohjaaja ja scripta. Muita ei tarvittu. Siinä kameran suristessa syntyi ilmeisen tahattomasti kappale elokuvan historiaa.
=====================================================================================================
Vaaleaverikön rakkauden jälkeen Milos Forman ohjasi italialaiselle mahtituottajalle ja Sophia Lorenin aviomiehelle Carlo Pontille hersyvän hauskan palokuntalaiselokuvan Palaa, palaa! (1967). Tuotanto sujui mallikkaasti, mutta elokuvan valmistuttua Ponti pillastui ja hylkäsi syvästi tsekkiläisen komedian. Tshekkoslovakian valtion elokuvahallinto maksoi elokuvaan sijoitetut rahat takaisin Pontille.
Puolue odotti paljon Palaa, palaa! -elokuvasta Tshekkoslovakiassa, mutta ensiesityksen jälkeen maan palokuntalaisten liitto suuttui ja uhkasi lopettaa sammutustyöt, jos elokuvaa ei vedetä pois elokuvateattereista. Puolue pelästyi ja julisti elokuvan 1967 pannaan "ikuisiksi ajoiksi". Tämä kuvasti osuvasti taiteilijan asemaa silloisessa sosialistisessa, puoluekeskeisessä valtiossa.
Milos Forman totesi myöhemmin, että "ikuiset ajat" eivät koskaan kestä ikuisesti. "Pannaanjulistajan onnesta riippuu, kuinka kauan ne kulloinkin kestävät." Kun Alexander Dubcek astui valtaan tamikuussa 1968 ja ihmiskasvoinen, demokraattisempi sosialismi levisi maahan, Palaa, palaa! tuli teattereihin kesällä. "Sain siis vihdoinkin katsoa sitä tavallisen katuyleisön joukossa", Forman kiitteli. Hän huomasi, että katsojat pitivät elokuvasta. "Olin siitä onnellinen ja ylpeä."
Neuvostotankkien vyöryminen Tshekkoslovakiaan muutti kaiken. Forman on kertonut, että Palaa, palaa! esitettiin Tshekkoslovakiassa seuraavan kerran kahdenkymmen vuoden päästä. Silloin Itä-Eurooppa oli muutoksessa ja Tshekkoslovakiakin vapautui neuvostoikeestä muiden kansandemokratioiden tavoin.
Palaa, palaa! murtautui kuitenkin 1960-luvun lopulla maailmalle, sillä ranskalainen Claude Berri otti elokuvan laajaan levitykseen. Se oli ehdolla Oscareita jaettaessa. Vain kolme tshekkielokuvaa ohjannut Milos Forman on sanonut: "Palaa, palaa! oli minun laivalippuni Amerikkaan." Eikä mennyt aikaa, kun Mustan Pekan ja Vaaleaverikön rakkauden välittömästä ja tuoreesta arkielämän havainnoinnista tuli käsite. Nämä elokuvat olivat monen suomalaisen elokuvaentusiastin kiihoke matkustaa Tshekkoslovakiaan ja nähdä Prahan hymy.
Ja muistettakoon, että Vaaleaverikön rakkauskin oli ehdolla Oscar-voittajaksi 1966 ulkomaisten elokuvien sarjassa, mutta hävisi pystin ranskalaisen Claude Lelouchin imelälle elokuvalle Mies ja nainen. Ja saipa Milos Forman matkustaa haistelemaan vapauden tuulia Yhdysvaltoihin, sillä Vaaleaverikön rakkaus oli valittu avamaan New Yorkin vuoden 1966 filmijuhlat.

Ei kommentteja: