sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 33

Läpi myrskyn (Way Down East, USA 1920), ohjaus: D.W. Griffith, käsikirjoitus: Anthony Paul Kelly - Lottie Blair Parkerin näytelmästä, kuvaus: G.W. Bitzer, Hendrick Sartov, pääosissa: Lillian Gish (Anna Moore), Mrs. David Landau (Annan äiti), Josephine Bernard (Mrs. Tremont), Lowell Sherman (Lennox Sanderson). Tuotanto: United Artists.



Alfred HItchcock totesi kerran: "Muistakaa Griffith. Joka kerran mennessänne elokuviin nautitte jostakin epäsuorassa, mutta ilmeisen huomattavissa olevassa muodossa hänen töittensä hedelmistä."
Kaikki 1960-luvun elokuvaentusiastit tunsivat Griffithin elokuvat kirjoista. Näkemään mestarin elokuvia pääsimme loppusyksyllä 1965, kun Suomen elokuva-arkistossa esitettiin Gitffithin-sarja. Itselleni avautuivat ovet niin kaikkein arvostetuimpien Giffithin-elokuvien Kansakunnan synnyn (1915) ja Suvaitsemattomuuden (1916) kuvamaailmoihin. Näistä kahdesta Griffithin perusteoksesta Suvaitsemattomuus oli vielä 1952 englantilaisen Sight and Sound -elokuvalehden äänestyksessä kymmenen maailman parhaan elokuvan listalla. Myöhemmin sitä ei enää tavattu listalta, joka on laadittu joka kymmenes vuosi aina näihin aikoihin. (Mainittakoon, että Läpi myrskyn sai ensi-iltansa Suomessa 9.9. 1923 Helsingin Punaisessa Lyhdyssä).
Todellisen elämyksen koin yliopiston kansantieteen ja kotimaisen kirjallisuuden luentojen välissä katsoessani syksyllä 1965 elokuva-arkiston näytännössä kaunista, pateettista ja runollista Läpi myrskyn -elokuvaa. Toki jotkut elokuvahistorioitsijat - kuten Lewis Jacobs - ovat pitäneet elokuvaa suttuisesti toteutettuna ja vanhahtavana. Pitää kuitenkin muistaa, että elokuvakerronnallisesti ja muotonsa puolesta Läpi myrskyn on ehdoton mestarityö. Elokuva on kuvallisesti Griffithin ekonoomisimpia elokuvia. Ihmeellistä siinä on Griffithin kyky kuljettaa rinnakkaisia tarinoita. Vaikka elokuvataide oli tuskin neljännesvuosisadan ikäinen.
===================================================================================================
D.W. Griffith (1875-1948) oli elokuvaohjauksen isä. Hän kasvoi Kentuckyssä vahvasti etelätietoisessa perheessä. Isä oli sisällissodan sankareita. Syystä Griffith oli vastaanottavainen etelän myyteille. Giffith peri romantikon luonteensa Etelästä. Etelä näkyi Griffithin elokuvissa, vaikka hän oli ensisijaisesti kiinnostunut elokuvan ilmaisusta, elokuvakerronnan kehittämisestä.
D.W. Griffithin varhaisen mykän elokuvan Corner in Wheatin (1909) esipuheessa todetaan muun muassa: "Vasta vuosien 1908-1918 välisenä aikana alettiin ymmärtää tämän uuden median syntymästään saakka sisältämä estetiikka. Uudelle kentälle astuu kolme nerokasta amerikkalaista - D.W. Griffith, Thomas H. Ince ja Mack Sennet. Nämä kolme vaistonvaraista taiteilijaa keksivät kuinka käytetään kameraa, rakennetaan ja leikataan visuaalisia kuvia Suuren junaryöstön (1903) viitoittamaan tapaan. Kaikki kolme, mutta ennen muita kuitenkin Griffith, toivat elokuvaan liikkuvuutta, ilmaisukykyä ja emotionaalista voimaa."
D.W. Griffith työskenteli nuorena paikallislehdessä. Hän matkusti erään teatteriseurueen kanssa New Yorkiin. Hän kirjoitti runoja, näytelmiä ja kirjoja. Teatteriura ei lähtenyt vauhtiin, joten hän pyrki vuonna 1907 elokuvaan. Aikaisemmin mainitun Suuren junaryöstön ohjaaja Edwin S. Porter antoi hänelle lyhyitä näyttelijäosia. Nuori Griffith näki, miten elokuvaa tehdään.
Griffith sai ohjata esikoiselokuvansa Adventures of Dollie vuonna 1908. Tässä yhdeksän minuutin pituisessa toiminnallisessa elokuvassa alkoi Griffithin yhteistyö mestarikuvaaja G.E. Bitzerin kanssa. Bitzer kuvasi kaikki Griffithin mykän kauden elokuvat.
Ennen läpimurtoteosta Kansakunnan syntyä D.W. Griffith ohjasi yli 200 elokuvaa. Lukumäärä on uskomaton, mutta on muistettava, että elokuvateoksen pituus oli 1900-luvun alkuvuosina muutamia minuutteja.
Griffith loi kypsyyskaudellaan uuden filmitekniikan, keksi kamera-ajon, löysi lähikuvan merkityksen ja loihti valaistuksella tunnelmaa. Ennen kaikkea Griffith "löysi" leikkauksen. Kuva on elokuvan peruselementti, sen kivijalka. Griffith uskoi yksityisen kuvan ilmaisuvoimaan, tehoon ja ulottuvuuteen. Griffithille aika- ja tilakäsitys olivat tärkeitä. Kuvan tempo ja dramatiikka syntyivät toiminnasta, liikkeestä. Hyvä esimerkki Griffithin metodeista on Suvaitsemattomuuden huikaiseva jakso, jossa kamera ajaa läpi Babylonin valtavien lavastusrakennelmien. Bitzer toteutti jakson asettamalla kameran ilmapalloon.
=====================================================================================================
Läpi myrskyn kertoo yksinäisestä Anna Mooresta, viattomasta ja orvosta maalaistytöstä, jota suku ei halua tuntea. Häntä vieroksutaan, koska Anna on kaunotar, joka valloittaa miehet ihmeelliseksi sanotulla katseellaan. Tällainen mies on seurapiireissä viihtyvä Lennox Sanderson, joka hallitsee viettelyn tematiikan.
Griffithin melodramaattinen, liikuttava elokuva on täynnä yllätyksellisiä käänteitä. Griffith kertoo miehen valheista ja petoksesta, naisen surusta ja haaveista, valeavioliitosta ja valehääyöstä. Kun Lennox katoaa omille poluilleen, helvetin kirousta pelkäävä Anna joutuu kastamaan lapsensa nuhruisessa vuokra-asunnossa. Griffithin leikkausoivalluksista kertoo kohtaus, jossa sormus tipahtaa lattialle, ja seuraavassa kuvassa jossain kauempana maalaispoika ikään kuin telepaattisesti ymmärtää, mitä Annan hääyön aikana tapahtuu.
Läpi myrskyn muistetaan aina psykologisesti ja sosiologisesti olennaisena pidetystä loppuselvittelystä, jossa maalaispoika pöräyttää raivonsa Lennoxia kohtaan samalla kun epätoivoinen Anna juoksee ulos myrskyyn. Hurja toiminnallinen takaa-ajo jäälautoilla ja putouksella on Griffith-tutkijoiden mukaan yhteenveto ja metafora Annan kokemista vaikeuksista ja ongelmista, Annan kohtaamista sosiaalisista ennakkoluuloista ja rakkauden hauraudesta.

Ei kommentteja: