sunnuntaina, heinäkuuta 04, 2010

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 50

Tuhatkaunokit (Sedmikrasky, Tshekkoslovakia 1966) ohjaus: Vera Chytilova. kuvaus: Jaroslva Kucera, musiikki: Jiri Sust, pääosissa: Jitka Cerhová, Marie Cesková, Jan Klusák., tuotanto: Filmové Studio Barrandow, Ceskoslovensky státni film..





Valitsen tsehekkiläisen uuden elokuvan kolmanneksi mestariteokseksi Vera Chytilovan anarkistisen ilottelun, josta Jean-Luc Godard voisi olla ylpeä jos nyt joskus olisi antanut tunnustusta ulkolaisille kollegoilleen. Tuhatkaunokit sai ensi-iltansa 1.3. 1968 Suomi-Filmin Lapinlahdenkadun Regiassa. Elettiin siis vielä Prahan innostavaa kevättä, jonka uskottiin muuttavan kaiken Tshekkoslovakiassa - ehkä muuallakin kansandemokratioissa. Se oli harhaa vain.
Vera Chytilova (s. 1929) halusi tarkastella elokuvissaan kriittisesti ja sydämellä naisen olosuhteita nykytodellisuudessa. Chytilovan esikoiselokuva Jostakin muusta (1963) oli tshekkiläinen vastine Ranskan uuden aallon totuuselokuvan lajityypille. Chytilova rinnasti herkullisesti suurkilpailuihin valmistuvan voimistelijatytön ja aviomiestään pettävän perheenäidin valheellisesta arjesta. Urheiluelokuvana se on kaikkien aikojen parhaimpia. Muutenkin elokuva on Chytilovan hallituimpia suorituksia, pieni helmi 1960-luvun eurooppalaisessa elokuvakartassa.
Tuhatkaunokit rävähti suoraan silmille. Sitä mietti, miten tällaisia anarkistisia ilotulituksia voi syntyä valtiollisessa elokuvatuotannossa. Chytilova oli punonut runollisen seikkailun nuorten naisten elämästä. Satu ja todellisuus yhtyvät elokuvassa huikaisevalla tavalla. Chytilova käyttää niin mustavalkoista kuin värillistä kuvaa. Ohjaajan hinku kauneuden lähteille toteutuu Jaroslav Kuceran kuvaustyössä.
Tuhatkaunokkien keskeisiä henkilöitä ovat kaksi naiivia tyttölasta, Marie I ja Marie II. Tytöt haluavat toteuttaa elämässään täydellistä vapauttta. Eero Tuomikoski kirjoitti elokuvan ensi-illan jälkeen: "Nämä tytöt eivät tyydy tahrimaan vain käytöksen kultaisen kirjan sivuja. He mellastavat kumoon ikävyyden, epäitsenäisyyden säännöstöä, niitä näkymättömiä yhteisöllisiä kuolaimia, jotka meitä päivittäin nuhteessa pitävät, ja joita tuskin muistamme helistellä."
Vera Chytilova analysoi elokuvaansa vuonna 1968: "Uskon, että on välttämätöntä puhua siitä, miten hävityksessä piilee vaara, erikoisesti itsetuhossa ja vielä enemmän, jos se on tiedostamatonta. Tuhatkaunokit on taistelukuvaus, ja kaikessa taistelussa on hivenen toivoa. Minusta on parempi että pessimismin sijasta puhutaan epäilyksestä."
=====================================================================================================
Kuusikymmenluvun kolmikko Vaaleaverikön rakkaus, Tarkoin vartioidut junat ja Tuhatkaunokit ovat parasta, mitä uutta vapauden toivoa liputtanut 1960-luvun tshekkielokuva saattoi tarjota. Oli muitakin: jotkut pitävät hersyvän hauskasta westernparodiasta Limonadi Joesta, itse arvostin paljon Ewald Schormin elokuvaa Arkipäivän rohkeutta ja Jan Nemecin viiltävää Yön timantteja, miksen myös Ivan Passerin kafkamaista moraliteettia Kasvoista kasvoihin.
Tshekkiläisen uuden aallon ilo tukehtui - kuten on tullut usein todettua - elokuun 1968 tapahtumiin. Suurista ohjaajista Milos Forman loikkasi, niin moni muukin tshekkiohjaaja - muun muassa Jan Nemec, joka avusti 1988 amerikkalaista Philip Kaufmania tämän ohjatessa Milan Kunderan romaanista muokattua elokuvaa Olemisen sietämätön keveys.
Jiri Menzel ja Vera Chytilova jäivät kotimaahansa. He pystyivät jatkamaan työtään elokuvassa, mutta heillä oli vaikeuksia saada aiheitaan tuotantoon. Tshekkiläisen elokuva melkein suistiin hengiltä. Vain vahvat persoonat säilyivät, tosin heidän piti suostua kompromisseihin.
Milos Forman kertoo kirjassaan "Otetaan hatkat" (1994) Jiri Pursista, joka oli ollut aikanaan kulttuuriministeriön pikkuvirkamies. Tshekkoslovakian normalisoinnin jälkeen hänestä oli tullut elokuvan johtohahmo. Purs oli avustanut KGB:tä Tshekkoslovakian miehityksen valmisteluissa. "Purs oli tukehduttanut Tshekkoslovakian uuden aallon lähes kokonaan. Maan elokuvateollisuus polki hänen aikanaan lähes paikoillaan, ja kun hän vihdoin salli sellaisten ohjaajien kuin Chytilova ja Menzel työskennellä jälleen, kuusikymmentäluvun hedelmällinen vapaus oli eittämättä jäänyt taakse."
Milos Forman oli oikeassa. Tosin Jiri Menzel ja Vera Chytilova eivät olleet menettäneet kokonaan luovuttaan päästessään taas mukaan tuotantoon. Ajatellaanpa vaikka sellaisia elokuvia kuin Menzelin Nuo mainiot miehet elokuvakameroineen (1978) ja Tyttö kaljassa (1980) tai Chytilovan Omenaleikki (1976) ja Faunin iltapäivä (1983).
Omenaleikki oli Vera Chytilovan riemastuttava paluu. Saimme nähdä elokuvan meillä 22.2. 1980, kun Kasetti-TV Oy toi sen ensi-iltaan Studion 2-saliin (elokuvateatteria ja maahantuojaa ei enää ole olemassa). Chytilova kertoo komediallisesti suuren synnytyssairaalan apuhoitajattaresta. Hän joutuu elämän kiihottavien leikkien ja pelien pyörteisiin. Samalla Chytilova analysoi rohkeasti byrokratiaa ja tshekkiyhteiskunnan moraalia.
=====================================================================================================
Ainutlaatuinen luovan ohjaamisen taidonnäyte Tuhatkaunokit jää Vera Chytilovan tuotannosta elokuvan historiaan. Harvassa 1960-luvun elokuvassa fantasia ja todellisuus vaihtelevat ja vuorottelevat näin hersyvällä tavalla. Muuan vertailukohta kyllä löytyy: Chytilovan huikea elokuvatyö muistuttaa ranskalaisen Agnes Vardan uuden aallon täysosumaa Cleo viihdestä seitsemään.

Ei kommentteja: