RIKOSMYSTEERI BUENOS AIRESISSA * * * *

Juan José Campanella tuskin kertoo paljoa elokuvan harrastajille. Hän on argentiinalaissyntyinen ohjaaja, jonka maine on kohoamassa myös Euroopassa. Campanellan uusin ohjaustyö, hallittu rikosdraama Katseeseen kätketty palkittiin jopa Oscarilla.
Juan José Campanella (s. 1959) on buenosairesilainen elokuvaintoilija, joka opiskeli ensin insinööriksi. Neljän vuoden opintojen jälkeen hän irrottautui yliopistosta ja ryhtyi opiskelemaan elokuvaa. Campanellan on kerrottu katsoneen kerta toisensa jälkeen Bob Fossen tanssiaiheisen elokuvan Syke ei sammu (1979).
Campanella opiskeli myös Yhdysvalloissa ja ohjasi lyhytfilmejä. Campanella ja käsikirjoittaja Fernando Castets toteuttivat 1984 yhdessä elokuvan Victoria 392. Vasta 1999 valmistunut argentiinalainen, Castetsin kirjoittama El Mismo Amor, el misma lluvia teki Campanellasta varteenotettavan ohjaajan. Campanella sai 2006 Espanjan kansalaisuuden. Hän ohjaa nykyisin muun muassa tv-sarjoja amerikkalaiselle latinokatsojakunnalle.

Katseeseen kätketty (Eel secreto de sus ojos) on viipynyt keväästä pääkaupungin elokuvaohjelmistossa. Juan José Campanellan neljäs ohjaustyö on pieni helmi, jollaisia saamme nähdä harvoin Helsingin popcorn-huuruisissa elokuvateattereissa. Campanellan elokuva on mennyt Maxim 2:ssa. Viime viikon arki-illan esityksessä oli mukavasti katsojia - vanhempaa väkeä tietenkin, mutta nuoria naisiakin.
Katseeseen kätketty vaihtelee kahta aikaa. Ollaan nykyajassa, ja liittovaltion rikostarkastajana toiminut Benjamin Esposito (Ricardo Darin) aikoo kirjoittaa romaanin siirryttyän eläkkeelle. Hän ei pääse millään alkuun, sillä hän pelkää valkoisen paperin taikaa, joten luiska toisensa jälkeen lentää roskakoriin.
Benjamin Esposito päättää vierailla vanhalla työpaikallaan, Buenos Airesin poliisilaitoksella. Hän kohtaa entisen esimiehensä, lakimies Irene Menéndez-Hastingsin (Soledad Villamil), joka on elänyt vuosia "tyhjässä avioliitossa". Aletaan miettiä vuosien takaisia rikostapauksia, joista voisi saada idean romaaniin. Kahdenkymmenviiden vuoden takaa löytyy nuoren Liliana Colotton raaka raiskausmurha, jota ei koskaan selvitetty oikealla tavalla.
Katseeseen kätketyn nimi viittaa murhatun Lilianan aviomiehen, pankkivirkailija Ricardo Moralesin (Pablo Rago) valokuva-albumiin. Vasta eläkkeellä Esposito huomaa sivulla seisovan nuoren miehen ihailevan katseen ryhmäkuvassa: se on suuntautunut Lilianaan. Albumin nuori mies paljastuu myöhemmin Isidoro Gómeziksi (Javier Godino), joka on tuntenut Lilianan kotikylässä, mutta nuori kaunotar on valinnut kumppanikseen Ricardo Moralesin.

Juan José Campanellan aikatasot toimivat hyvin. Jokainen keskeinen henkilö on saatu "vanhenemaan" luotettavasti. Henkilöistä tärkeäksi kohoaa Esposition entinen työtoveri, rapajuoppo Pablo Sandoval (Guillermo Francella), joka luuhaa työpäivän jälkeen ja usein myös aikana läheisessä kapakassa. Sandovalin merkitys rikostutkimuksessa on suuri, sillä hänen kapakkatuttunsa ratkaisee tiettyjen nimien ja vuosilukujen arvoitukset. Ne liittyvät jalkapalloon, ja Campanella onkin liittänyt tapahtumiin jännittävän jakson, jossa mahdollista murhaajaa etsitään täyden jalkapallostadionin kastomosta.
=====================================================================================================
Katseeseen kätkettyä on luonnehdittu hitchcockilaisen trillerin ja almodovarilaisen melodraaman risteytykseksi. Mikäs siinä. Trillerijännitystä on elokuvassa vähemmän, mutta melodraama toimii Benjaminin ja Irenen hukatun rakkauden kohdalla. Muutenkin Campanella korostaa intohimon merkitystä ihmisen elämässä - oli se sitten viina, rakkaus tai jalkapallo, niin jotakin arkea suurempaa ihmisen elämään täytyy sisältyä.
Juan José Campanella ei tyydy helppoihin juonellisiin ratkaisuihin. Juuri kun katsoja alkaa uskoa, että rikosmysteeri on selvitetty, tapahtuu jälleen uusi käänne. Campanella sivuaa myös Argentiinan valtapolitiikkaa 1980-luvulla. Poliisijohdon toiminta ei aina kestänyt päivänvaloa ja kidutuksen käytöstä ei oltu päästy eroon. Toisaalta Campanella viittaa eriarvoiseen yhteiskuntaan, jossa valtaeliitin edustajia tai heidän jälkeläisiäään suojellaan.

Ajankohtainen kommentti

Jostain jäi mieleeni tieto, jonka mukaan Etelä-Afrikan MM-kisojen eli Fifa World Cupin otteluita seuraa kentällä 120 kameraa. Jos tämä pitää paikkaansa, niin ei ole ihme, että ottelujen televisiointi on ollut herkullisempaa kuin monet pelit sinänsä. Ei ole ihme, että näimme heti kotikatsomossa tilanteen, jota tuomarit eivät huomanneet - eli Englannin hylätyn tasoitusmaalin, jossa pallo käväisi selvästi maaliviivan toisella puolella.
Tv-kamerat ovat armottomia, mutta voisiko myös ajatella, että MM-kisatkin järjestetään liiaksi television ehdoilla. Onneksi Fifan johto ei ainakaan vielä ole suostunut tuomaan videokameroita maalialueelle.Fifa haluaa pitää kiinni jalkapallon puhtaudesta. Jalkapallon suureen draamaan kuuluvat myös tuomarien tai avustavien lippumiesten inhimilliset erehdykset. Puolustan kantaa, jonka mukaan jalkapallon pelisääntöjä ei pidä muuttaa, koska ne ovat samanlaiset joka puolella maapalloa. Isoimmissa turnauksissa - MM- ja EM -kisat sekä Mestareiden liigan loppuottelu - voitaisiin kokeilla maalien takana seisovia tuomareita. Jos teknologia alkaa määrätä jalkapalloa, niin maailman kaunein ja ihmiskeskeisin urheilumuoto kadottaa vähitellen suuren perinteensä.
MM-pelien seuraaminen kotikatsomossa on ollut uuvuttavaa toimintaa. Jostain syystä vuoden 2002 kisoja katsoi paljon keveimmin mielin, ehkä kysymys on ikääntymisestä. Viimeisimmissä MM- ja EM -peleissä hehkutetut tähdet ovat pettäneet. Se näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus- myös Etelä-Afrikan kisoissa. Onko niin, että Messi, Ronaldo, Kaka, Torres, Rooney ja kumppanit antavat kauden aikana seurajoukkueelleen niin tavattoman paljon itsestään, että takki on tyhjä suuressa turnauksessa?
=====================================================================================================
Suomessa MM-pelejä on seurattu aika paljon, ei kuitenkaan samalla volyymillä kuin jääkiekon MM-kisoja. Kiekossa yhden ottelun tv-katselu saattoi ylittää miljoonan katsojan rajan. Ensi sunnuntaina loppuotteluun huipentuvia jalkapallon MM-kisoja katsottiin seuraavasti: Viikolla 24 Brasilia-Pojois-Korea 628 000, Italia-Paraguay 490 000, Saksa-Australia 471 000, Brasilia-Norsunluurannikko 464 000, Espanja-Honduras 446 000, Englanti-Algeria 430 000, Italia-Uusi-Seelanti 324 000. Lista osoittaa, että suomalaiset seuraavat suosikkimaiden joukkueiden pelejä, vähän niin kuin me täytimme takavuosina Olympiastadionin, jos Italia, Saksa tai Hollanti saapui vieraaksi. Nykyisin tulemme stadionille Suomen maajoukkueen takia.
Muutos on hieno asia.
Viikolla 25 Yle TV2:n, joka on ollut Etelä-Afrikan kisojen pääkanava, kymmenen katsotuimman ohjelman listalle mahtui viisi peliä MM-kisoista. Katsojamäärät asettuivat 400 000 ja 600 000 väliin. Argentiinan, Saksan, Espanjan ja Tanskan ottelut kiinnostivat eniten suomalaisia.

P.S. Tulin äskettäin kirjoittaneeksi, että Yle-Urheilun päällikkö Kari Mänty lähti kaikessa hiljaisuudessa eläkkeelle. Eipä lähtenyt vielä, vaan neuvotteli Palloliiton kanssa vihdoinkin ison tv-näkyvyyden Suomen jalkapallomaajoukkue Huuhkajille. Yle näyttää kahden vuoden sopimuksella syyskuussa alkavien EM-karsintojen kotiottelut. Vieraspeleistä vielä neuvotellaan. Ehkä Yle tulee näihinkin vahvasti mukaan. Yle-sopimus on lottovoitto Suomi-futikselle. Toivottavasti Ylen jalkapalloselostukset saadaan vaadittavalle laatutasolle.