lauantaina, huhtikuuta 02, 2011

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 85

Kauriinmetsästäjä (The Deer Hunter, USA 1978), ohjaus: Michael Cimino, käsikirjoitus: Deric Wasburn - Ciminon, Wasburnin, Louis Garfinklen ja Quinn K. Redekerin aiheesta, kuvaus: Vilmos Zsigmond, musiikki: Stabley Myers, pääosissa: Robert De Niro (Michael Vronsky), John Gazale (Stan), John Savage (Steven), Christopher Walken (Nick), Meryl Streep (Linda), Georhe Dzundza (John). Tuotanto: Emi Films.

Kauriinmetsästäjä oli ensimmäinen suuri arvosteluni Helsingin Sanomissa. HS:n Ajankohtaistoimituksen esimies V-P Koljonen soitti minulle pääsiäisen jälkeen Jämsänkoskelle. Hän kysyi: Olisinko halukas tulemaan töihin lehteen, alueena tv-elokuvat ja HS-elokuvatoimittajan tuuraaminen. Olihan se uskomaton tarjous. Pyysin muutaman päivän miettimisajan.
Meillä meni perheellä hyvin Jämsänkoskella, kolmas lapsemme, tyttö, oli vuoden ikäinen. Äidillä oli hyvä työpaikka Jämsän lukiossa. Minä johdin kunnankino Kino-Otavaa, ja yhteistyökumppanini, Jämsänkosken koulutoimenjohtaja Jaakko Saares oli etsimässä meille omakotitalon paikkaa. Silti makea vei mielen. Vastasin myöntävästi HS-tarjoukseen.
Kirjoitin todellakin syksyllä 1979 tv:ssä esitettävistä elokuvista - eikä niitä ollut viikossa kuin viisi-kuusi. Oli aikaa istua teatterielokuvien lehdistönäytännöissä. Ja silloin tällöin sain tilaisuuden kirjoittaa kritiikkiä Helsingin valkokankaille tulevista uusista elokuvista. Michael Ciminon Vietnam-elokuva Kauriinmetsästäjä on jäänyt mieleeni, koska sain laatia siitä ison arvostelun lehteen. Ja silloin elokuva-arvostelut saivat palstatilaa lehden ajankohtaisosastossa. Ne taitettiin hyvin. Jokainen lehden lukija huomasi elokuva-arvostelut
(kulttuuriosastoon niitä ei oltu kelpuuteettu, ei myöhemminkään).
Kauriinmetsästäjä oli saanut Suomen ensi-illan 28.9. 1979 Jyväskylän Fantasiassa. Helsingissä se tuli ohjelmistoon lokakuussa. Minulla ei ole säilynyttä HS-arvosteluani, mutta muistan edelleen pääkohdat.
Kirjoitin, että Michael Cimino on sittenkin tehnyt lopullisen elokuvan Vietnamin sodasta. Hän osaa kertoa eeppisesti lukuisten henkilöiden tarinan. Hän osaa heittäytyä amerikkalaisen terästeollisuuskaupungin arkeen, nostaa sieltä esille työläisiä, joilla on unelmia, joilla on perhe, jotka tavoittelevat rakkautta, joilla on halua menestyä, ehkä halu puolustaa isänmaataan.
=====================================================================================================
Kauriinmetsästäjän prologissa työläiskaverukset ovat metsällä. Saamme tietää, että kauriin tappamiseen hyväksytään vain yksi laukaus. "One shot is what it´s all about. A deer has to be taken with one shot." Kuka pystyy siihen, saa tietenkin porukan arvonannon.
Tunnelmiltaan pakahduttavassa elokuvassa Vietnamiin lähtevät terästyöläiset, "kauriinmetsästäjät", kokoontuvat railakkaaseen illanviettoon. Cimino osoittaa heti elokuvan alkupuolella, miten kuvata ryhmää, yhdessäoloa, tanssia, juhlaa, rakkautta. Hän kuvaa miehiä, jotka vannovat ystävyyttä ja solidaarisuutta. Siinä on Michael, joka rakastaa Lindaa. Siinä ovat Stan ja Steven, siinä hoippuu vielä Nick, josta Michaelin ohella on tuleva elokuvan toinen päähenkilö.
Harvassa elokuvassa tapahtuu samanlaista shokkisiirtymää kuin Kauriinmetsästäjässä. Se on leikkaus amerikkalaisesta terästeollisuuskaupungista Vietnamin viidakkoon, helikopteriin, sotaan, kamppailuun säilymisestä hengissä. Michael Cimino osoittaa realistisesti, mitä Vienamin viidakoissa tapahtuu. Hän näyttää, mitä Michaelille ja Nickille tapahtuu. Hän näyttää sodan kaaoksen ja väkivallan, ja ennen kaikkea yksilölle aiheutuvat negatiiviset vaikutukset. Mitä Michaelista ja Nickistä tulee? Häviääkö moraali? Miten alas ihminen voi vaipua sodan hirveyksien turruttamana? Elokuvan ehkä kuuluisimmassa kohtauksessa pelataan venäläistä rulettia ihmishengillä. Tuo piinaava jakso todistaa lopulta ihmisen moraalin täydellisen kuoleman.
Kauriinmetsästäjä on Michael Ciminon magnum opus. En voi olla ihailematta elokuvan sisällöllistä kaarta, joka on syklinen: Alun terästeollisuuskaupungin pojista osa palaa kotiin, mutta Nickiä täytyy lähteä etsimään. Se on Michaelin tehtävä, sillä ystävää ei jätetä. Tässä mielessä Cimino osoittaa olevansa humanisti, joka ei päästä pahaa valloilleen. Se, että Nick on päästänyt pahan sisällään valloilleen, lienee maailman historian tarpeettomimman sodan syytä.
Michael Cimino sai elokuvaansa uskomattoman hyvän näyttelijäjoukon. Kaikki he, De Niro, Walken, Savage, Gazale, Streep, olivat tuohon aikaan huippukunnossa, jos sallitaan urheilutermi. Heidän näyttelemisestään, heidän kasvoistaan, heidän replikoinnistaan, kaikesta heistä paistoi usko elokuvaan, josta tulee elämää suurempi. Ja tämä tapahtui aikana, jolloin Francis Ford Coppola oli hämmästyttänyt Ilmestyskirja.Nyt. -sotaeepoksellaan maailman elokuvakatsojia.
Michael Cimino sai Kauriinmetsästäjän kuvaajaksi mestari Vilmis Zsigmondin, jonka nimi on vilahdellut aikaisemmin tämän sarjan artikkeleissa. Zsigmond hallitsee niin eeppiset kohtaukset kuin lähikuvien intensiteettin. Monesti Zsigmondin kamera hurjistuu liikkumaan maisemassa kuin se seuraisi helikopterien jylinää ja rytinää. Kauriinmetsästäjän ansio on siinä, että Michael Cimino ei ryhdy kommentoimaan poliittisesti Vietnamin sotaa, vaan toimii toisella tasolla. Hän kertoo miehistä, jotka eivät tiedä lähtiessään, mihin joutuvat. Alun juhlien - kysymys on venäläisortodoksisesta yhteisöstä - jälkeen miesten into laantuu, kun heistä tulee sotilaita ja viidakko avautuu. Siinä käy samalla tavalla kuin monissa edeltävissä sodissa. Miehet lähtevät torvet soiden ja mieli korkealla kunnian kentille, mutta ei kestä aikaakaan, kun kaikki muuttuu. Sota laannuttaa innostuneen mielen.
Jos muistaisin syksyn 1977 arvosteluni, niin haluaisin tarkistaa olinko kehunut teknisesti ja visuaalisesti erittäin erinomaista ohjausta. Olinko muistanut mainita elokuvan uskomattoman koskettavasta tunnelmasta,
kerronnan liekehtivästä jatkumoista, jossa vaihtelevat niin runolliset kuin realistiset tasot sekä sodan julmat kuoleman hetket. Jollain käsittämättömän maagisella tavalla Michael Ciminon elokuvan kuvat vetävät puoleensa alusta loppuun. Eikä voi unohtaa musiikkia, joka tukee pennsylvanialaisen kaupungin terästeollisuustyöntekijöiden matkaa manalaan ja sieltä pois.
Olen edelleen vakuuttunut, että nuorena arkkitehtuuria ja maalaustaidetta opiskellut, käsikirjoittajana aloittanut Michael Cimino (s. 1943) olisi nykyisin lähes Martin Scorsen tasoinen amerikkalaisohjaaja, jos kohtalo ei olisi määrännyt toisin. Cimino teki Kauriinmetsästäjän jälkeen United Artistisille hienon eeppisen westernin Portti ikuisuuteen, mutta elokuvan tuotanto oli niin kallis, että se kaatoi Charles Chaplinin, Douglas Fairbanksin ja Mary Pickfordin 1920-luvulla perustaman filmiyhtiön. Elokuvaan tehtiin jatkuvasti lisäkuvauksia. Cimino halusi kohtauksista toiseen täydellistä jälkeä.
=====================================================================================================
Kauriinmetsästäjän arvostelu oli rohkea 1970-luvun lopulla, jolloin poliittiset höyryt eivät olleet vielä kokonaan sammuneet. Vasta myöhemmin kuulin, että lehden ulkomaanosaston tomittajat olivat suunnitelleet vastinetta arvioinnilleni.
Miksi?
Olin ylistänyt poliittisesti epäkorrektisti elokuvaa, jossa näytetään ra´asti pohjoisvietnamilaisten suorittamat kidutukset. Eiväthän kommunistit voineet olla julmia. Silloin ei saanut sanoa, että eivät vain amerikkalaiset olleet epäinhimillisiä, vaan vastapuoli pystyi samanlaisiin tekoihin.

3 kommenttia:

Juha kirjoitti...

Olen kaikesta muuten samaa mieltä, minusta yksi parhaimpia elokuvia, mutta tuossa kun kirjoittaja mainitsee näyttelijöiden huippukunnon, mainitsisin, että John Cazale sairasti kuvausten aikana jo parantumattomasti syöpää. Kyllähän Cazale selviytyi roolistaan hyvin, mutta tämän tiedon jälkeen olen nähnyt elokuvan kerran pari vuotta sitten (yhteensä ole katsonut ehkä 4 kertaa) ja pistin merkille Cazalen olevan kalpea. Jostain luin, että kaikki kohtaukset, joissa oli John Cazale, kuvattiin ensimmäiseksi. Varmuuden vuoksi. Lehti taisi olla Empire, josta tämän luin.

Deekoo kirjoitti...

Loistava arvostelu loistavasta filmistä.
Streep ja De Niro ovat tässä näyttelijöitä ei tähtiä ja myös Walken. Ja pinnan alla kupliva tunnelma ja jännitteet ja ortodoksisuus ja hääkohtaus ja viinin läikkyminen morsiuspuvulle enneustaa tulevan tragedian, ja kontrollifriikki Michael hakee kaikki kokoon melkein jopa Nickinkin. Sodan traumatisoiva vaikutus Nickiin ja kyynistävä vaikutus Michaeliin ....

joe kirjoitti...

Todella hieno elokuva mielestäni. Joissain amerikkalaisissa lehdissä olen tosin lukenut kritiikkiä, että tapahtumat eivät välttämättä vastaa historiallista todellisuuta. Mene ja tiedä.