maanantaina, toukokuuta 23, 2011

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 92

Angi Vera - Nuoren naisen kasvatus (Angi Vera, Unkari 1978) ohjaus: Pál Gábor, käsikirjoitus: Gábor - Endre Veszin romaanista, kuvaus: Lajos Koltai (Eastmancolor), musiikki: György Selmeczi, lavastus: Andras Györky, pääosissa: Veronika Pap (Vera Angi), Erzsi Pasztor (Anna Trajan), Eva Szabo (Maria Muskat), Tamas Dunai (Istvan Andre). Tuotanto: Mafilm/Objektiv Filmstudio.

Työväen Aketemian kurssisihteeri soittaa. Kesäakatemiassa alkaa kesäkuun alussa elokuvaan liittyvä osuus. Hän kutsuu minut luennoimaan "Elokuvasta ja kritiikistä". Tietysti suostun. Hän kertoo, että luentopäivä on 9. 6. 1981. Minua ennen esitetään Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdnon ohjaama Tulipää. Tekijät puhuvat elokuvasta. Perjantaina Airi Vilhunen käsittelee aihetta "Elokuva sosiaalisena ilmiönä". Viikonloppu on vapaa, mutta Vilhunen jatkaa maanantaina käsittelemällä elokuva-analyysiä, kohde-elokuvana on Jean Renoirin 1951 Intiassa ohjaama Virta. Sitten tiistaina on vuorossa minun osuuteni, esimerkkielokuvaksi olen valinnut unkarilaisen Pál Gáborin hienon Angi Veran, jonka alanimike "Nuoren tytön kasvatus" viittaa ajan sosialistiseen ilmapiirin tässä kansandemokraattisessa maassa.
Angi Vera
sai Suomen ensi-illan 30.1. 1981. Melko tuntematon yritys Filmari toi elokuvan maahan. Esityspaikkana oli kuuluisa Pohjoismaiden elokuvan näyttämö Nordia, jota ei tietenkään enää ole olemassa. Nordian esitys hullaannutti. Ei sille mitään voi.
Akatemian kurssihteeri antoi minulle tarkat ohjeet, miten Kauniaisissa sijaitsevaan Työväen Akatemiaan pääsee helpoiten. Asuimme silloin Leppävaarassa. Joku kohtalo tähänkin Työväen Akatemian luentoon liittyi, sillä vuodenvaihteessa 1981-1982 muutimme Kauniaisiin.
Pääsin hyvin pyörällä saamieni ohjeiden mukaan Turuntietä Kuusiniemen kohdalle, josta nousin mäkeä ylös tielle, jonka varrella sosiaalidemokraattien kurssipaikka sijaitsi.
Opetustila oli täynnä kesäkurssilaisia. Katsoimme ensin Pál Gáborin elokuvan, sen jälkeen keskustelimme siitä ja lopulta kerroin, miten kritiikki kirjoitetaan. Vastaanotto oli suotuisa, mutta kiperiä kysymyksiäkin tehtiin. Pitää muistaa, että elimme poliittisen tiedostamisen ajan jälkimainingeissa, mutta vasemmistolaiset aatteet kiinnostivat vielä akatemiaan tulleita nuoria. Kukapa heistä ja meistä luennoitsijoista osasi ennustaa, että
vuosikymmenen lopulla Berliinin muuri murtuu ja Itä-Eurooppa vapautuu -puhumattakaan, että Neuvostoliitto romahtaa 1990-luvun alussa.
=====================================================================================================
Pál Gábor (s. 1932) toimi lehtimiehnä ja opettajana. Hän kävi Unkarin elokuvakoulun ja oli perustamassa kuuluisaa Béla Bálazs -studiota. Gábor toimi ensin apulaisohjaajana. Oma ohjaustyö Kielletty alue valmistui 1968. Hän käsitteli siinä yhteiskunnallista aihetta, kumitehtaan tulipalon seuraumuksia. Gáborista tuli uuden unkarilaisen elokuvan yhteiskuntakriitikko.
Toinen elokuva Taivaanranta (1972) pureutui nuorison ongelmiin. Miksi nuoret eivät viihdy sosialistisessa Unkarissa? Kiinnostavasti Gábor oli saanut vaikutteita englantilaisen Lindsay Andersonin anarkistisesta elokuvasta If/...jos (1968), jossa nuoriso kapinoi. Unkarin elokuvasta vuonna 1977 kirjan "Hiljaisuus ja huuto" julkaissut Markku Tuuli totesi, että Taivaanrannan jälkeen Gaborin ura tuntui varjostuneen. Gábor sai ohjata ilman suurempia painostuksia kolmennenkin elokuvan Matka Jakobin kanssa, jossa pureuduttiin ihmisen sosiaalisen vastuun kysymyksiin. Vaikeaa 1800-luvun koleraepidemiaa selvitellyt Já arvá ny valmistui 1975.
Angi Vera - nuoren naisen kasvatus
on Pál Gáborin mestariteos. Se oli todiste ohjaajan selkeästä ryhdistäytymisestä. Gáborin ura kirkastui hetkessä. Gábor palaa 1940-luvun lopulle, Unkarin Kansantasavallan perustamishetkiin. Gáborin elokuva on Miklos Jancsón Euroopan hulluna vuotena 1968 ohjaaman Vapauden tuulien rinnakkaisteos.
Jos Jancsó käsitteli maansa lähihistorian solmukohtia musikaalin ja kahden ideologisen nuorisjoukon yhteentörmäyksen kautta, niin Pál Gábor iskee suorasti stalisminin ytimeen. Voi vain ihmetellä, miten hän sai elokuvansa julkisuuteen, sillä se ei missään muodoin korosta kollektivismin periaatetta, vaan puhuu yksilön omien tarpeiden puolesta.
Angi Veran
päähenkilö on sairaalasta aikuiskoulutukseen passitettu nuori ja herkkä tyttö (Veronika Pap), jota ryhdytään kasvattamaan kommunistisen puolueen tehtäviin. Angi Vera on kokematon ja viaton, hänen itsetuntonsa ei ole vahva, mutta aikuiskoulutuksen säännönmukaisuus ja yksiulotteinen ideologia herättää hänet toimimaan. Angi Verasta kasvaa vähitellen rohkea ja rehellinen yksilö. Koulun istunnoissa ja opetustilaisuuksissa Vera on valmis ajattelemaan omilla aivoillaan ja esittämään kritiikkinsä, joka kohdistuu järjestelmään.
Angi Vera - nuoren naisen kasvatus
on niitä entisen kansandemokraattisen Unkarin elokuvia, jotka eivät sanomaltaan ja ilmaisultaan puhuttele vain valmistusmaan katsojia. Suuri elokuva syntyy vasta sitten, kun sen sanoma voidaan määritellä yleisinhimilliseksi ja -maailmalliseksi. Toisaalta kuten ranskalaisella Flaubertilla myös Gáborilla päähenkilön tapauksessa tunteet leimahtavat paloon. Aikuiskoulutuslaitos on yksinäiselle Angille yhteisyyden kehto, mutta rakastuttuaan kouluttajaansa, perheelliseen Istvániin, hän pystyy vihdoinkin liikkumaan yksityisyyden kokemuspiirissä. Gábor ei tyydy helppoon rakkausepisodiin, vaan Angin ja Istvánin erilaiset mielipiteet muodostavat tulenaran jännitekentän.
Angi Vera
- nuoren naisen kasvatus oli siinä mielessä uskomattoman tärkeä "sosialistien" elokuva, että Pál Gábor uskalsi katsoa rehellisesti ja suorasti yksilöä. Ja repiä rikki stalinismin pakkopaitaa. Gáborin mukaan on kunnioitettava yksilön yksityisyyttä ja omia valintoja. Elokuva oli poliittisena kannanottona erittäin arka 1970-luvun lopun Unkarissa. Ehkä Gábor vältti sensuurin hampaat, koska hän ei heijastanut kankaalle räikeitä sensaatioita, vaan pysytteli hienovaraisessa ilmaisussa. Elokuvan sanoma ja kritiikki nousevat ihmissuhteiden ja rajattujen ristiriitatilanteiden rihmastosta.
=====================================================================================================
Miten Unkarin elokuvalle kävi Itä-Euroopan vapauduttua stalinistisesta neuvostoikeestä ja siirryttyä markkinatalouteen?
Täällä Suomessa on täysin mahdotonta luoda kokonaiskäsitystä unkarilaisen elokuvan tilanteesta 1990-luvulla ja myöhemmin. Muuan kiinnostava tapaus on Istvan Szabo (s. 1938), joka ohjasi sosialistisessa Unkarissa sellaiset varteenotettavat elokuvat kuin Elämme unelmien aikaa (1964), Elokuva rakkaudesta (1970) ja Palomiehenkatu 25 (1973). Näissä elokuvissa hän tilitti sodanjälkeisen sukupolven tuntoja ja keskittyi vuoden 1956 kansannousuun jälkitraumoihin.
Istvan Szabo ohjasi läntisella rahalla ja itävaltalaisen näyttelijän Klaus Maria Brandauerin tähdittämänä 1980-luvulla monikasvoisista ihmisistä kertovan trilogian Mefisto, Eversti Redl ja Hanussen. Kansainvälistä huomiota saaneen trilogian henkilöt kytkeytyivät keskieurooppalaiseen katastrofiin, jonka on sanottu tuhonneen kokonaisen kulttuurin kahdessa maailmansodassa. Vapautumisen jälkeisistä Szabo-elokuvista on kiinnostava on englanninkielinen Meeting Venus (1991). Szabo ohjasi vuonna 1994 Annette Beningin näyttelemän Being Julia -elokuvan, joka nimettiin jopa Oscar-ehdokkaaksi.
Haastattelin lokakuussa 1989 Hanussenin Helsingin ensi-illan kynnyksellä Istvan Szaboa, joka korosti kansallista elokuvaa kulttuuritekijänä aikana, jolloin "kaiken voi kohta nähdä satelliittien kautta". Szabo puhui myös valtioiden välisen yhteistyön puolesta, "koska se on pienelle elokuvamaalle sekä ongelma että mahdollisuus". Nyt voidaan sanoa, että Szabon ennustus on totta.
Entä Angi Veran ohjaaja Pál Gáborin jatko Unkarin vapautumisen jälkeen? Hän ei ehtinyt nähdä muutosta, koska kuoli 12.10. 1987. Gábor ehti ohjata neljännesvuosisadan kestäneen uransa aikana parikymmentä elokuvaa. Gábor toteutti 1980-luvulla vielä kolme elokuvaa, joista viimeiseksi jäänyt unkarilais-italialainen La spoza Era Bellissima (1986) alkaa Sisiliassa.
Pál Gábor kertoo viimeisessä elokuvassan Marian aviomiehestä, joka päättää lähteä työn perään Saksaan. Vuodet kuluvat, mutta aviomies ei enää palaa Sisiliaan. Marian aikuistunut poika päättää lähteä Saksaan - aikomuksenaan surmata isä. Gáborin elokuva on romanttiseksi ja traagiseksi draamaksi luonnehdittu kuvaus sisilialaisesta köyhyydestä ja niin sanotuista "valkoisista leskistä".

P.S. Nyt kesälomalle. Palaan asiaan heti heinäkuun alussa..

Ei kommentteja: