lauantaina, elokuuta 27, 2011

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 101

Kolme veljestä (Tre fratelli, Italia 1981) ohjaus: Francesco Rosi, käsikirjoitus: Rosi - perustuu A. Platonovin novelliin, kuvaus: Pasqualino de Santis, musiikki: Piero Piccioni, pääosissa: Philippe Noiret (Raffaele), Charles Vanel (Donato), Michele Placido (Nicola), Vittorio Mezzogioerno (Rocco/nuori Donato). Tuotanto: Iter Film (Italia)/Gaumont (Ranska)/Georgio Nocella ja Antonio Macri.

Puhelin soi kotona kymmentä vailla kymmen. Aika on 23.9. 1980. Kino-Filmin aina valpas ja laatutietoinen johtaja Aili Kannel soittaa. "Kymmeneltä alkaa elokuvan Kristus pysähtyi Eboliin lehdistönäytäntö. Oletko unohtanut?" Huh. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan. Pöpperöisenä sanon nukkuneeni pommiin. Aili ei hermostu, vaan haluaa näyttää elokuvan minulle myöhemmin päivällä. Yleensä olen työskennellyt toimituksessa jo pari-kolme tuntia, mutta illalla oli mennyt myöhään, joten missasin lehdistönäytännön sen yhden ja ainoan kerran työurani aikana.
Kristus pysähtyi Eboliin (1979) oli italialaisen suosikkiohjaajani Francesco Rosin (s. 1922) tv-sarja Carlo Levin neorealistisesta klassikkoromaanista, jossa kuvataan maanpakoon lähehetyn vasemmistolaisen ajattelijan elämää köyhässä eteläitalialaisessa kylässä. Mussolinin fasistinen hallinto pitää valtaa Italiassa. Tv-sarjasta otettiin 2 1/2 tunnin teatteriversio, joten se saatettiin tuoda Suomeen.
Filosofisen ja poliittisen, mutta hyvin maanläheisen ja karun runollisen elokuvan ensi-ilta oli 26.9. 1980 Liisankadun Aulassa, Kino-Filmin pikkuteatterissa. Kun sitten sain katsoa elokuvan, ihastuin siihen lähtemättömästi. Niin kuin olin ihastunut aikaisemmin, aina 1960-luvun vaihteesta, Francesco Rosin elokuviin Rättikauppiaat (1960), Rosvopäällikkö Salvatore Giualiano (1962), Kädet kaupungin yllä (1963), Verta hiekassa (1964), Susilauma (1973) ja Arvokkaita ruumiita (1977). Ja Ebolin jälkeen tuli vielä "kaikkien aikojen" Rosi-elokuva Kolme veljestä, jonka Suomen ensi-ilta oli 31.1.0. 1984 Nordiassa.
=====================================================================================================
Francesco Rosi
Francesco Rosin (s. 1922) tuotannosta ja linjauksista sisältyy analyysi Michalzykin teokseen "The Italian Political Filmmakers". Kirjan nimi viittaa "poliittisuuteen", joka Rosin kohdalla tarkoitti vasemmistolaisuutta. Kuten aikaisemmin tähän sarjaan kuuluvan Rosvopäällikkö Salvatore Giualianon esittelyssä tuli todettua, Rosin tapa tehdä elokuvia ei ollut dokumentaarinen, vaan dokumentoitu tosiasioiden tulkitseminen. Rosi halusi ohjata elokuvia, joissa tutkitaan menneiden tapahtumien ja nykytodellisuuden välisiä analogioita.
Rosin elokuvat ovat olleet vallitsevan virallisen poliittisen suuntauksen vastaisia. Rosi on penkonut analyyttisesti yhteiskunnallisia ja taloudellisia epäkohtia. Rosi-tutkijat ovat aina muistuttaneet, että vaikka ohjaaja tutustui neorealismin periaatteisiin toimimalla apulaisohjaajana 1940-luvun lopulla Luchino Viscontin Maa järisee -elokuvassa, niin hän hylkäsi yksinkertaisen juonen ja amatöörinäyttelijät.
Kolme veljestä piirtää isoa kuvaa Italiasta valmistusajankohtana. Francesco Rosi liikkuu arjessa, sivuaa ajankohdalle ominaisia ilmiöitä, niin kuin terrorismi, äärimmäisyysasenteet ja poliittinen sekasorto. Rosi tutkii jälleen vallankäytön ristiriitoja ja peilaa yhteiskuntaan pesiytynyttä korruptiota. Rosin kertojan ote on intensiivinen ja suora, vähän samalla tavalla kuin 1960-luvun grynderitoimintaa sivunnut Kädet kaupungin yllä, mutta jotain uutta on tullut mukaan. Kuviin sikiää runollista melankoliaa ja - kuten 1980-luvun alkupuolella kirjoitin - niissä ilmenee fellinimäistä unimaailmaa ja jopa apokalyptisiä tulevaisuusnäkyjä.
Elokuvan alussa kylässä asuva 80-vuotias Donato kävelee maatilaltaan kylään ja lähettää sähkeet kolmelle pojalleen. He asuvat eri polilla Italiaa. Pojat on kutsuttu hautajaisiin. He saapuvat yksi toisensa jälkeen pohjoisitalialaiseen kylään. Rocco on nelikymppinen napolilainen opettaja, perheen vanhimmalla pojalla Raffaelellä on yhteyksiä terroristeihin ja nuorin Nicola on turinilainen työläiskapinallinen, jonka avioliitto on hajonnut. Hän tuo mukanaan tyttärensä Martan. Hautajaisten aikana kolme veljestä tilittää elämäänsä ja erittelee mielipiteitään. Keskiluokkaisessa yhteisössä jokin murtuu ja muuttuu. Raffaelen ajatukset kohoavat keskeisiksi.
Kolme veljestä ei ole vain rikas kuva 1980-luvulle kääntyvästä Italiasta, vaan Rosin elokuvan monikerroksiseen muotoon liittyy teemoja, jotka peilaavat kuin spektirin värit nykyisyyttä ja menneisyyttä. Rosi kertoo muistosta, korostaa samalla muistin merkitystä. Rosi jäsentää tietenkin italialaisuutta, muutoksessa olevaa elämänmuotoa, jossa erilaiset ihmiset, perheet ja yhteisöt voisivat löytää konseksuksen vihan ja terrorin vuosien jälkeen.
Uutta elokuvassa on Rosin rakkauden osoitus maalle, mullalle ja pelloille. Henkevästi loimuavassa, hetkittäin kiihtyvässä ja kohta viipyilevässä elokuvassa on lukuisia hätkähdyttäviä hetkiä. Esimerkiksi Raffaele pannaan uneksimaan kuolemansa.
=====================================================================================================
Kolme veljestä tuli ensi-iltaan Helsingissä aikana, jolloin elokuvateattereita toimi siroteltuina joka puolella kaupunkia. Elokuussa 1984 laatu oli vielä valttia Helsingin elokuvateatterikartalla. Vai mitä sanotte seuraavista elokuvista: Kauriinmetsästäjä (Arena 1), Pähkähullujen paratiisi (Aula), Puhallus (Bristol 2), Takaikkuna (Charlie 2), Taivas ja helvetti (Cinema), Scarface (Elysee, Merano), 2001: Avaruusseikkailu (Corona), Veren häät (Diana), Vertigo - Punainen kyynel (Formia 4), Nuori kapinallinen (Illusion), Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen (Kosmos 1), Psyko (Sininen kuu), Chinatown (Maxim 1), Reds (Maxim 2), Bergman-sarja (Nordia), Sikolätti (Rigoletto), Myrsky (Rigoletto), Garpin maailma (Ritz), Parhaat vuotemme (Studio 1), Kohtalokas nainen (Kino Myyrmäki).

Ei kommentteja: