sunnuntaina, elokuuta 16, 2009

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 11

Paikka auringossa (A Place in The Sun, USA 1951), ohjaus: George Stevens, käsikirjoitus: Michael Wilson ja Harry Brown - perustuu Theodore Dreiserin romaaniin An American Tragedy, kuvaus: William Mellort, musiikki: Franz Waxman, pääosissa: Montgomery Clift (George Eastman), Elizabeth Taylor (Angela Vickers), Shelley Winters (Alice Tripp), Raymond Burr (Marlowe). Tuotanto: Paramount.



Oppi-isäni Matti Salo nimitti 1960-luvun alun Projektio-filmilehdessä amerikkalaista George Stevensiä romanttisen tragedian mestariksi. Projektion artikkeli vaikutti meihin kajaanilaisiin elokuvahulluihin. Tiesimme, että Stevensillä oli takanaan loistava 1950-luku, mutta vasta uusintakierrokset tutustuttivat minutkin Stevensin saavutuksiin. Niitä olivat Paikka auringossa, Etäisten laaksojen mies, Jättiläinen ja Anne Frankin päiväkirja.
George Stevens (1904-1975) oli pitkän linjan Hollywood-ohjaaja. Hän aloitti kuvaajana 1920-luvun mykissä komedioissa - klassikkoja ovat Laurel & Hardy -lyhytkomediat. Stevens sai tilaisuuden ryhtyä ohjaamaan 1930-luvulla. Ensimmäiset elokuvat olivat viihteellisiä harjoittelutöitä. Vuonna 1935 valmistunut Fred Astaire-musikaali Swing Time oli Stevensin läpimurto. Kolme vuotta myöhemmin julkaistu "brittihenkinen" jalo seikkailufilmi Gunga Din vakiinnutti Stevensin aseman kultakauden Hollywoodissa. Stevensin 1940-luvun tuotannosta kuuluisin on liikuttava perhedraama Muistan äidin.
================================================================================
Paikka auringossa perustuu Theodore Dreiserin sosiaalikriittiseen, naturalistiseen romaaniin Amerikkalainen murhenäytelmä. Yhdysvaltain ja Meksikon matkalle 1930-luvun alussa lähteneen venäläisen Sergei Eisensteinin (Panssarilaiva Potemkin, Lokakuu, Vanhaa ja uutta) piti ohjata Dreiserin romaanin elokuvaversio Paramountille. Projekti ei toteutunut, koska toteutuksen sävyistä ei päästy yksimielisyyteen. Eisenstein lähti Meksikoon, siellä syntyi kuvallisesti uhkea, joskin keskeneräiseksi jäänyt Que Viva Mexico!. Paramount palkkasi wieniläisen koulukunnan ohjaajan Josef von Sternbergin (Sininen enkeli) toteuttamaan Dreiserin romaanin filmisovituksen.
George Stevensin uusi versio henkii sodanjälkeisen nousukauden ja ahneen rikastumisen henkeä. Stevens muutti romaanin nimen ja henkilöt, mutta säilytti Dreiserin alkuperäiset temaattiset tavoitteet. Lahjakas käsikirjoittaja Michael Wilson laati käsikirjoituksen - sen merkitystä ei voi aliarvioida.
Paikka auringossa on mustavalkokuvauksen juhlaa. Alkutekstien aikana esitellään päähenkilö George Eastman, joka kävelee valtatiellä ja yrittää saada kyydin. Hänet nähdään selkä katsojaan päin. Alkutekstien mentyä hänet saadaan suurempaan kuvaan kunnes jakson lopulla kaunis ja nuori Angela Vickers ilmestyy urheilukaarallaan tielle.
Elokuva on kolmiodraama, romanttisesti viritetty kertomus amerikkalaisesta unelmasta, sen saavuttamisesta ja hukkaamisesta. George Eastman tulee keskiluokasta ja pyrkii yhteiskunnalliseen nousuun, luksukseen ja vaurauteen. Hän uskoo tarttuvansa lujasti unelmaan tavattuaan yläluokkaisen Angela Vickersin. Kantona kaskessa on vain työväenluokkainen Alice Tripp, joka odottaa lasta Georgelle.
Stevensin kerronta on plastista, kaunista mustavalkokuvan runoutta. Clift, Taylor ja Winters ovat täydellisiä rooleissaan. Kontrastit toimivat. Loppupuolen oikeudenkäyntijaksossa vakuuttaa syyttäjää esittävä Raymond Burr, jonka muistamme kolme vuotta myöhemmin Hitchcockin Takaikkunan paloittelijamurhaajana. Burr näytteli sitten vuosia suositussa tv-lakisarjassa Perry Masonissa.
===========================================================
Kaikissa 1950-luvun Stevens-elokuvissa on jokin kohtaus tai asia, joka jää lähtemättömästi mieleen: Etäisten laaksojen miehessä yksinhuoltajaäidin tilalle saapuvan Shanen (Alan Ladd) ja pojan ystävyys, Jättiläisessä oudon Jett Rinkin (James Dean) öljykylpy, Anne Frankin päiväkirjassa puhelimen äänet tyhjässä huoneessa, kun joku ullakolle piiloutunutta Frankin juutalaisperhettä yrittää varoittaa natsien kotietsinnästä.
Paikka auringossa jätti muistijälkenä tajuntaani traagisen, pakahduttavan jakson, jossa Elizabeth Taylor painautuu seinää vasten Montgomery Cliftin kulkiessa hämärässä kohti teloituspaikkaa. Usein on sanottu, että tuo jakso sisältää Theodore Dreiserin romaanin sosiaalipoliittiset edellytykset ja velvoitteet, mutta samalla se kuvastaa Hollywoodin kulta-ajan tähtiromanssien lopullista tuhoa uuden kapinallisen filminuorison brandoineen ja deanineen noustessa esiin. Heihin kuului myös Montgomery Clift.
Montgomery Clift (s. 1920) oli esiintynyt neljässä elokuvassa ennen Paikka auringossa -läpimurtoa. Etenkin esikoisrooli Howard Hawksin westernissä Punainen virta (1948) ja nimiosa Berliinissä kuvatussa Yksin maailmassa -elokuvassa (1948) olivat tärisyttävän hyviä. Cliftillä oli vuonna 1949 valittavanaan monta elokuvaprojektia - muun muassa Norman Mailerin esikoisromaanin Alastomat ja kuolleet filmisovitus (se tuotettiin vasta kymmenisen vuotta myöhemmin ilman Cliftiä) ja pääosa Billy Wilderin Hollywood-tarinassa Auringonlaskun katu (1950). Clift ei sitoutunut näihin elokuviin, mutta kiinnostui enemmän ja enemmän Theodore Dreiserin romaanin filmisovituksesta. Hän kävi jopa San Quentinin vankilan kuoleman sellissä, vietti siellä yön tulevaa George Eastmanin roolia varten.
Ennen Paikka auringossa -elokuvan kuvauksia perfektionisti Montgomery Clift näytteli Suuressa ilmasillassa, jossa kuvataan lähes dokumentaarisesti amerikkalaisten muonalentoja kahtia jaetun Berliinin läntiseen osaan.
Taas Elizabeth Taylor oli Paikka auringossa -elokuvan valmisteluvaiheessa vasta 17-vuotias. Hän sanoi: "Minun lapsen ruumiissani on aikuinen nainen". Clift ei edes tuntenut ennen filmauksen alkua Tayloria, josta tuli pian sodanjälkeisen Hollywood-elokuvan suurin naistähti, Marilyn Monroen ohella.
Taylor ja Clift kohtasivat seuraavan kerran 1957 Edward Dmytrykin tuulenviemää -tyyppisessä Sadepuun maassa. Homoseksuaaliset taipumuksensa salannut Clift näytteli elokuvassa vahvasti teipattuna auto-onnettomuuden jäljiltä.
==========================================================
Elizabeth Taylorin ura oli 1950-luvun lopulla jatkuvassa nousussa huipentuessaan elokuviin Kissa kuumalla katolla, Äkkiä viime kesänä, Kleopatra. Kaikki vakuuttuivat Taylorin näyttelijän taidoista viimeistään 1965 kun hän näytteli raivoisasti Richard Burtonin kanssa Mike Nicholsin alkoholisti- ja yliopistokuvauksessa Kuka pelkää Virginia Woolfia?.
Montgomery "Monty" Cliftin ura pysyi vahvana elokuvien Äkkiä viime kesänä, Sopeutumattomat ja Joki tulvii ansiosta. Mutta 1960-luvun alussa sairasteleva Clift menetti vähitellen otteensa. Muistan järkyttyneeni nähdessäni suosikkini Cliftin 1967 aikoja sitten puretun helsinkiläisen Heimolan talon Arita -elokuvateatterin kankaalla ranskalais-saksalaisessa elokuvassa Kujanjuoksu. Cliftin olemus oli kuin kuoleman kalvama. Hän olikin menehtynyt 1966 sydänhalvaukseen vain 45-vuotiaana.

Ei kommentteja: