lauantaina, maaliskuuta 26, 2011

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 84

Kolmannen asteen yhteys (Close Encounters of Third Kind, USA 1977) ohjaus ja käsikirjoitus: Steven Spielberg, kuvaus: Vilmos Zsigmond, lavastus: Joe Alves, musiikki: John Williams, visuaalisten efektien konsepti: Steven Spielberg, erikoisefektit: Douglas Trumbull, erikoiskuvaus: Douglas Slocombe, pääosissa: Richard Dreyfuss (Roy Neary), François Truffaut (Claude Lacombe), Melinda Dillon (Jillian Guiler), Teri Garr (Ronnie Neary), Bob Balahan (David Laughlin). Tuotanto: Julia Phillips ja Michael Phillips/Columbia.

Warner-Columbian Suomen toimiston markkinointipäällikkö Elisa Hillo kutsui minut helmikuun lopulla 1978 lehdistönäytäntöön Helsinkiin. Hollywoodin "nuoren neron" ja Tappajahailla vuonna 1975 megakassahypen luoneen Steven Spielbergin tieteiselokuva Kolmannen asteen yhteys tulee 3.3. ensi-iltaan. Ajelin tietenkin Jämsänkoskelta Helsinkiin. Lehdistönäytös oli muistini mukaan Bristolissa, jossa tapahtui myös Spielbergin uuden suurtyön Suomen ensi-ilta. Kolmannen asteen yhteys kiinnosti monestakin syystä: Suosikkini, ranskalainen elokuvaohjaaja François Truffaut nähdään näyttelijänä elokuvassa, kuuluisa visuaalisten erikoisefektien kuvaaja ja ohjaaja Douglas Trumbull (s.1942) kuului Spielbergin tekijätiimiin ja pääkuvauksesta vastasi unkarilaissyntyinen mestari Vilmos Zsigmond (s. 1930). Ja olihan jännittävää nähdä, minkälaisen vastineen Spielberg oli saanut aikaan samana vuonna julkaistulle, George Lucasin poikamaiselle Tähtien sodalle.
Tieteiselokuvien listallani Fritz Langin 1920-luvun Metropolis on tietenkin ykkönen. Viime vuosina olen arvostanut yhä enemmän Stanley Kubrickin 1960-luvun lopun 2001: Avaruusseikkailua, jonka tekijäryhmään Trumbull muuten kuului, mutta Tähtien sotaa pidän pelkästään virtaviivaisena ja teknisenä avaruusviihteenä.
Kiinnostukseni ovat herättäneet 1950-luvun b-tieteiselokuvat, joista Don Siegelin Invasion of the Body Snatchers (1956) voi olla kaikkein merkittävin. Neljännen sijan ansaitsee ehdottomasti Steven Spielbergin monikerroksinen ja mystinen Kolmannen asteen yhteys, joka hävisi pitkässä juoksussa kassoilla Tähtien sodalle. Se on jäänyt nuorten suosiossa jatko-osia saaneen Lucasin luomuksen varjoon.
=====================================================================================================
Steven Spielbergin tieteiselokuvan prologi tapahtuu 1945 Uuden Meksikon autiomaassa, jossa hävittäjäkoneiden pilotit huomaavat jälkiä muukalaisista. Samaan aikaan Pohjois-Intian asukkaat kuulevat taivaalta kaikuvia omituisia melodioita. Varsinainen elokuva alkaa nykyaikana, kun sähköinsinööri Roy Neary väittää nähneensä yöllä taivaalta laskeutuvan UFO-aluksen. Utelias Roy Neary kohtaa vuorilla ihmisiä, jotka kertovat arvoituksellisista UFO-kokemuksista. Muuan henkilö on yksinhuoltaja Jillian Guiler, jonka poika Barry tapaa outoja muukalaisia. Roy Neary alkaa uskoa UFO-ilmiöön. Hänen mielensä täyttää näky valtavasta vuoresta. Pakkomielteinen Neary alkaa rakentaa vuoren pienoismallia. Lopulta on lähdettävä etsimään mystistä vuorta, jonka Nearyn mieli määrittelee Wyomingin Paholaistorniksi.
UFO-elokuvat olivat muotia 1950-luvulla. Etenkin juuri b-tieteiselokuvissa levitettiin kaikenlaista hölynpölyä avaruudesta saapuvien muukalaisten uhasta. Amerikka eli tuolloin kommunismihysterian vallassa. Kriitikko Robert Bookbinder on viitannut Kolmannen asteen yhteyden yhteydessä Howard Hawksin ja Christian Nybyn klassiseen The Thing -elokuvaan, joka valmistui hysteriavuonna 1951. Muita Bookbinderin mainitsemia 1950-luvun UFO-elokuvia ovat The Day the Earth Stood Still (1951), War of the Worlds (1953) ja Earth Versus the Flying Soucers (1956), joista tiettävästi yksikään ei saanut todella laajan yleisön levikkiä. Voisiko listaan lisätä vielä Orson Wellesin 1930-luvun lopun Maailmojen sota -kuunnelman, jonka esitys aiheutti maanlaajuisen paniikin.
Kolmannen asteen yhteys on pohtiva tieteiselokuva, mutta silti se oli julkaisuvuotenaan iso menestys. Myöhemmin kuultiin, että monet elokuvan faneista katsoivat sen kolme-neljä kertaa. Columbia-yhtiössä elokuvaan oli sijoitettu miljoonia ja miljoonia dollareita. Loistavan tekijäkaartin ja rahapanostuksen ansiosta elokuvasta tuli myös lavea tieteisspektaakkeli. Se poikkesi siinä 1950-luvun edeltäjistään, jotka tuotettiin halvalla. Douglas Trumbullin ryhmän visuaaliset tehosteet ovat Kolmannen asteen yhteydessä henkeäsalpaavia. Tuolloin vielä tulossa ollut Dolby-ääni ja Zsigmondin ekonominen laajakangaskuvaus lisäsivät elokuvan laatua. Elokuvaa ensimmäisen kerran katsoessaan ei voinut muuta kuin ihailla kameratyötä, valaistusta, päivän ja yön välistä leikkiä ja oivallista juonen kehittelyä. Eikä pidä unohtaa suurenmoista näyttelijätyötä.
Tietenkin tällaiseen UFO-elokuvaan pitää suhtautua myös kriittisesti, mutta juuri monikerroksisuus, filosofinen pohdinta ihmiskunnan tulevaisuudesta ja vierauden suvaitsevaisesta kohtaamisesta todistaa meille, että Steven Spielbergin luomusta ei voi pitää hölynpölynä. Spielberg ottaa elokuvassaan kantaa myös sotilasvoimien autoritaariseen toimintaan ja viranomaisten salailuun. Toisaalta hän ennakoi jo 1980-luvun E.T. -elokuvansa tuloa, koska lapsi, tässä tapauksessa Barry, on elokuvassa niin tärkeässä osassa.
Steven Spielberg kertoo Tony Crawleyn kirjassa "The Steven Spielberg Story", että hän katseli aina lapsena tähtitaivasta. Hän kaipasi avaruuteen, halusi lentää kauas maapalloltamme. "Lapsuuteni ei ollut onnellinen, olin aina etsimässä pakotilaisuutta", Spielberg paljasti Crawleylle. Steven Spielberg syntyi "suuren ikäluokan vuotena" 1947. Hän vietti lapsuutensa Cincinnatin juutalaisyhteisössä. On selvää, että mielikuvituksensa
vallloilleen päästänyt Steven latasi kaikki lapsuuden fantasisansa Kolmannen asteen yhteyteen. Ei voi kuin lumoutua elokuvan loppujakson huipennuksista, joissa "Äitialus" laskeutuu vuoren sisään, ja François Truffautin Claude Lacombe alkaa kehitellä kommunikaatiopeliä. Kolmannen asteen yhteyden loppujakossa maan asukkaat yrittävät saada yhteyden muukalaisiin. Tuossa positiivisessa kliimaksissa elokuvan pääsanomaksi kohoaa rakkauden ja hyvän tahdon vaatimus. Lapsen kaltaiset muukalaiset haluavat levittää maahan harmoniaa. He pystyvät kommunikoimaan vain musiikin avulla. Muistini mukaan lähes neljäkymmentä minuuttia kestävä loppujakso sisältää uskonnollisia symboleja, jotka viittaavat Mooseksen "Kymmeneen käskyyn."
=====================================================================================================
Richard Dreyfuss oli näytellyt pääosan Tappajahaissa. Osaava luonnenäyttelijä oli sopiva uteliaan Roy Nearyn rooliin. Tosin alkuvaiheessa Spielberg oli suunnitellut Nearystä keski-ikäistä amerikkalaismiestä. Hän halusi rooliin Jack Nicholsonin, mutta näyttelijä oli tuolloin kovasti kiinni muissa projekteissa (Missouri Breaks, Viimeinen valtias, Mitäs siinä roikut, Henry Moon?).
Kolmannen asteen yhteys esitettiin alunperin 135 minuutin versiona. Steven Spielberg laati elokuvasta 1970-luvun lopulla erikoisversion. Sen kesto on 132 minuuttia. Spielberg tiivisti joitakin kohtauksia ja lisäsi erikoisversioon jakson, joka tapahtuu Gobin autiomaassa. Kolmannen asteen yhteys voitti 1977 teknisen puolen Oscareita. Silloin vuoden paras elokuva oli Woody Allenin avainteos Annie Hall. Allen voitti myös ohjauksen Oscarin. Diane Keatonille ojennettiin himottu pysti Annie Hallin naispääosasuorituksesta. Steven Spielbergin tieteiselokuva kilpaili Tähtien sodan kanssa, Vilmos Zsigmond sai kuvaaja-Oscarin, mutta Douglas Trumbull unohdettiin, sillä visuaalisten efektien palkinto jaettiin Tähtien sodan työryhmälle. John Williams ei saanut Oscaria Kolmannen asteen yhteyden, vaan Tähtien sodan musiikista.
=====================================================================================================
Kolmannen asteen yhteys on minulle hyvin tuotteliaan Steven Spielbergin pääteos. Suuri yleisö rakastaa varmasti 1980-luvun E.T. -fantasiaa ja Indiana Jones -trilogiaa. Sentimentaalinen Auringon valtakunta (1987) sijoittui 1930-luvun Shanghaihin, joka joutuu kaaoksen valtaan japanilaisten hyökätessä Kiinaan. Dinosaurus-kuumeen levittänyt Jurassic Park (1991) on tunnettu kolistelevasta eirkoistehostemyllystä. Juutalaisyhteisöille omistettu koskettava Schindlerin lista (1993) on varmasti monen mieleen. Sille ei voi mitään, että Spielberg on hajottanut itseään ohjaajana kaapimalla toimintaa tai draamaa erilaisista aiheista. Hän on ollut erittäin tuottelias ohjaaja, mutta ehkä Spielberg on sittenkin enemmän rahantekijä kuin taiteilija. Ja olisiko hän yhtä kuuluisa ja rikas ilman Hollywoodin koneistoa ja huippurahoitusta. Spielbergin luovuutta en kyllä lähde kiistämään. Tunnustan, että en ole ollut innostunut Steven Spielbergin myöhäistuotannosta, enkä kaveriensa kanssa perustetun DreamWorks-tuotantoyhtiön läpeensä kaupallisista teoksista. Viime vuosina Spielbergin ohjaajan tahti on hiljentynyt. Hän on tuottanut yhä enemmän muiden ohjaajien elokuvia - vuonna 2010 esimerkiksi Coen-veljesten westernin Kova kuin kivi. Spielbergin ohjaustöistä 2000-luvun alussa valmistunut Minority Report on toki kiinnostava tieteistoimintaelokuva, joka perustuu Ridley Scottin ohjaamasta Blade Runnerista tunnetun tieteiskirjailija Philip K. Dickin samannimiseen romaaniin.
=====================================================================================================
Kuukausi ja kuusi päivää Kolmannen asteen yhteyden ensi-illan jälkeen saimme kolmannen lapsen, tytön, josta kehittyi Kallion kuvataidelukion ja Vapaan taidekoulun opintojen jälkeen kuvataiteilija. Muistan elävästi, miten tuon huhtikuun yhdeksännen päivän innostuksen jälkeen ryhdyimme suunnittelemaan jyväskyläläisen Jarmo Valkolan kanssa elokuvateatterin ostoa. Kävimme Äänekoksella, teimme laskelmia kunnes tajusimme, että emme saa teatterista millään kannattavaa. Emme kuitenkaan luopuneet unelmastamme, ja myöhemmin avasimme taskuteatteri Campus-Kinon Jyväskylän yliopiston kompleksin yhteyteen. Se oli kunnianhimoinen teatteri, omistettu pelkästään laatuelokuvalle, mutta jäin siitä pois muutettuamme seuraavana vuonna Helsinkiin.
Campus-Kino jäi lopulta muutamiksi vuosiksi Jarmon vaimon hoitoon. VHS-kasettien invaasio 1980-luvun alussa pysäytti laatuelokuvan esittämisen kannattavuuden. Campus-Kinon historia jäi lyhyeksi. Eipä silti, olihan se opetus: Hyvän elokuvan ystäviä on vähän pienessä maassa. Saman olin oppinut kantapään kautta Kino Otavassa, Jämsänkosken kunnankinossa. Laatu ei kiinnostanut kuin ehkä viitta-kuutta paikallista asukasta, mutta auta armias, jos laitot Turhapuron tai Bondin teatteriin. Sali pullotti. Steven Spielbergin uraa seurasin kriitikkona isossa helsinkiläisessä päivälehdessä. Osallistuin kerran 1980-luvulla elokuvaseminaariin, jossa muuan luennoitsija teki vertailuja. Voin allekirjoittaa täydestä sydämestäni luennoitsijan kannanoton: "Valitsen mieluimmin Tarkovskin kuin Spielbergin.

Ei kommentteja: