sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 132

Armoton (Unforgiven, USA 1992) ohjaus: Clint Eastwood, käsikirjoitus: David Webb Peoples, kuvaus: Jack N. Green, musiikki: Lennie Niehaus, lavastuksen suunnittelu: Henry Bumstead, pääosissa: Clint Eastwood (Bill Munny), Gene Hackman ( Little Bill Daggett), Morgan Freeman (Ned Logan), Richard Harris (Englannin Bob), Jaims Woolvett (Schofield Kid), Saul Rubinek (W.W. Beauchamp), Frances Fisher (Strawberry Alice), Anna Thompson (Delilah Fitzgerald). Tuotanto: Clint Eastwood/Malpaso/Warner Bros..

Onko Clint Eastwoodin ohjaama Armoton viimeinen suuri western?
Näin kahden vuosikymmenen jälkeen en pysty muistamaan yhtään samantasoista lännenfilmiä. Ei westernejä ole tehtykään kovin paljon viime vuosina, joten annetaan kreditti Eastwoodille, joka kohosi maineeseen 1960-luvulla italialaisen Segio Leonen italowesterneissä - miehenä joka tuli jostakin ja meni jonnekin. Muistamme hyvin elokuvat Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden ja Hyvät, pahat ja rumat.
Suomessa ensi-iltaan 25.9. 1992 tullut Armoton on westernin magnum opus. Se alkaa miehisessä Big Whiskeyn yhteisössä, jonne nuori hevoskauppias saapuu. Hän etsii huvituksia, kohtaa prostituoitu Alicen joutuen vaikeuksiin. Muuan epäinhimilliinen, äärettömän julma mies turmelee Alicen kasvot.
Samaan aikaan kaupungin tyrannimainen sheriffi Little Bill Daggett puuttuu bordellin asioihin. Tytöt menettävät ansioitaan. Uutinen kaupungin tapahtumista kiirii entisen pyssysankarin Bill Munnyn korviin. Hän työskentelee farmillaan. Munny on leski ja kahden lapsen isä. Hän on hylännyt pyssyn. Hän uskoo rauhanomaisiin ratkaisuihin.
Farmille leviää epidemia. Munny on ristiriitaisten ratkaisujen edessä. Olisiko pyssyllä sittenkin käyttöä? Munny tapaa vanhan ystävänsä ja rikostoverinsa Ned Loganin ja pyssysankariksi pyrkivän Schofield Kidin. Tavoitteena on ratsastaa kaupunkiin ja pelastaa bordellin tytöt ahdingosta. He ovat päättäneet maksaa palkkion työtoverinsa silpojan löytämiseksi. Palkkio houkuttelee paikalle palkkionmetsästäjiä - kuten "Englannin Bob" ja tämän "elämäkerran" kirjoittaja W.W. Beauchamp.
=====================================================================================================
Armottoman ensimmäinen käsikirjoitus oli nimeltään "The Cut-Whore Killings", jonka David Webb Peoples oli kirjoittanut 1970-luvun puolivälissä. Käsikirjoitus hautautui Peoplesin kirjoituspöydän laatikkoon. Hän löysi sen 1980-luvun alussa saatuaan Oscar-ehdokkuuden 1981 dokumenttielokuvasta The Day After Trinity. Peoples ryhtyi kauppaamaan optioita omasta käsikirjoituksestaan. Optiota uudistettiin useasti, ja esimerkiksi Francis Ford Coppola mainittiin kerran westernaiheen mahdollisena ohjaajana.
Lopulta käsikirjoitus päätyi Clint Eastwoodille. Hän suunnitteli aiheen filmaamista jo vuonna 1985, mutta ryhtyikin toteuttamaan jäähyväiswesterniksi tarkoitettua Pale Rideriä eli Kalpeaa ratsastajaa. Sen jälkeen Eastwood ohjasi vielä kolme elokuvaa - Hearthbreak Ridge, Valkoinen metsästäjä, Musta sydän ja The Rookie - tulokas - ennen kuin Armottoman kuvauksiin voitiin paneutua. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Wyomingin kuvitteelliseen Big Whiskeyn kaupunkiin, mutta se kuvattiin Kanadassa, Albertan Calgaryssa.
Armottoman lavastuksen suunnittelija Henry Bumstead oli Clint Eastwoodin valinta hienon westernmiljöön luojaksi. Bumstead oli Hollywoodin vanhoja kykyjä, jota Alfred Hitchcock käytti 1950-luvulla elokuvissaan Mies joka tiesi liikaa ja Vertigo - punainen kyynel. Bumstead ja Eastwood olivat työskennelleet yhdessä vuonna 1973 Ruoskassa. Eastwood halusi tehdä Armottomasta "elämää suuremman" westernin, joka palauttaisi uskon hänen kykyihinsä merkittävänä ohjaajana. Bumsteadia on kiittäminen westernin uskomattoman elävän tunnelman luomisesta ja tarkoista kaupunkinäkymistä.
Armottoman teema on hyvän ja pahan, oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden rajojen tarkastelu. Elokuva on hyvin moraalinen western, ja sitä voi pitää allegoriana nykyisten isojen amerikkalaisten kaupunkien väkivallasta. Väkivallan vastainen teema on elokuvan silmiinpistäviä asioita. Sen voi nähdä itsekriittisenä arviointina etenkin 1970-luvun Likaisesta Harrystä, jossa Eastwood näytteli Don Siegelin ohjauksessa.
Armottoman muita teemoja ovat Marc Elliottin mukaan rasismi, seksismi ja turhamaisuus. Elokuva huipentuu tulitaisteluun, jota on pidetty westernhistorian vaikuttavimpana koskaan kuvattuna jaksona. Myös fiktio ja fakta sekoittuvat elokuvassa, villin lännen historia kyseenalaistetaan, ja tämä ilmenee "elämäkerturi" Beauchampin hahmossa. Hän valehtelee, pelkää, on lahjottavissa. Mies ei piittaa historiallisesta totuudesta. Clint Eastwoodin on kerrottu sulauttaneen hahmoon käsityksensä elokuvakriitikoista, jotka haukkuvat elokuvia ottamatta todella selvää henkilöistä ja teemoista.
Clint Eastwoodin suoritus Munnynä hakee vertaistaan näyttelijän uralla. Elokuvan muut kuuluisat näyttelijät tekevät huippputyötä - niin Morgan Freeman kuin Gene Hackman ja englantilainen Richard Harris. Hackman oli aikaisemmin ehdolla Munnyn rooliin, mutta hän ei suostunut siihen, ei myöskään heti väkivaltaisen ja ilkeän, inhottavan Daggettin osaan. Lopulta Eastwood sai käännettyä Hackmanin pään. Hackman sai suorituksestaan sivuosa-Oscarin, samoin Eastwood ohjauksesta ja parhaasta elokuvasta.
Armoton oli Clint Eastwoodin uran riemuvoitto. Hän oli 62-vuotias ohjatessan nopeasti ja halvalla tehtyä elokuvaa. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana hän ohjasi monta hyvää amerikkalaista elokuvaa, joista kohoavat eturiviin Tulilinjalla (1993), Rajaton valta (1997), Menneisyyden ote (2003), Million Dollar Baby (2004) ja Gran Torino (2008). Eastwood ohjaa edelleen kiivaaseen tahtiin. Hän ikään kuin juoksee ikääntymistään vastaan ja aikoo toteuttaa kaikki mieluisat elokuvasuunnitelmansa.
=====================================================================================================
Westernsankareita ei enää ole, eipä lännenfilmejäkään. Amerikkalaisen elokuvan suosituin genre on kuollut. Tämä tapahtui vähitellen 1960-luvulla, mutta myöhemminkin tuotettiin silloin tällöin lännenfilmejä. Kokeilijoita riittii, mutta yleisö näytti hylänneen lännenfilmin. Action ja väkivalta nousivat suureen suosioon.
Westernin alkuperä ajoittui vuoteen 1903, jolloin Suuri junaryöstö valmistui. Westernit palauttivat katseet historiaan, sisällisotaa edeltäneeseen aikaan tai sisällissodan keskelle, Kalifornian kultalöytöjen aikaan, lännen valloittamiseen ja asuttamiseen, intiaanisotiin, rautateiden rakentamiseen, mutta myös väkivallan ja laittomuuksien ilmenemiseen. Historiallinen kehys oli olemassa ainakin taustalla lännenfilmeissä. Ohjaajat käsittelivät myyttisiä aiheita, fiktioivat historiaa, mutta saattoivat lähestyä westernin lajityypissä kiertoteitse elokuvan valmistusajankohdan yhteiskunnallista todellisuutta. Hyvä esimerkki tästä on Nicholas Rayn Johnny Guitar (1954), joka oli ohjaajan kannanotto 1950-luvun alun mccarthyismin ja noitavainojen aikaan.
Jos kelaa westernin historiaa, niin 1920-luvun suuri elokuva oli John Fordin Rautahepo, 1930-luvulla lajiin liittyi voimakas eeppinen piirre. Tällöin ilmestyivät ensimmäiset suuret westernohjaajat ja -tähdet - kuten Fordin lisäksi King Vidor, Victor Fleming, Henry King, Michael Curtiz ja näytelijöistä Tom Mix, William Boyd, Bob Steele ja tietenkin John Wayne, jonka ura jatkui aina 1970-luvun alkuun. Oikeistolainen ja syöpäsairas Wayne (1907-1979) teki unohtumattoman jäähyväissuorituksen 1976 esittämällä kuolemansairasta John Bernard Booksia, elämänsä voittoja tapppioita kelaavaa miestä Don Siegelin Revolverimiehessä.
Amerikan historiallinen perusta ilmeni monissa 1940-luvun westernissä, niin kuin Fordin My Darling Clementinessa ja Ratsuväki-trilogian elokuvissa. Howard Hawksin karjanajoa kuvaava Punainen virta oli saman vuosikymmenen suuri teos. Fred Zinnemannnin Sheriffi, George Stevensin Etäisten laaksojen mies, Fordin Etsijät ja Hawksin Rio Bravo olivat 1950-luvun huippuja. Myös Anthony Mann oli etevä westerntekijä. Huomiota herättivät ohjaaja Budd Boetticherin, käsikirjoittaja Burt Kennedyn ja näyttelijä Randolph Scottin lännenfilmit.
Seuraavan vuosikymmenen ehdoton western oli John Fordin demokraattinen Mies joka ampui Liberty Valancen. Samoihin aikoihin Sam Peckinpah ilmestyi kuvaan elokuvillaan Preerian laki ja Viheltävät luodit. Hänen teemansa oli lännen muutoksen aika. Peckinpahin Hurja joukko (1968) ja Sergio Leonen Huuliharppukostaja (1968) olivat vapauden vuosikymmenen magnumwesterneitä.
Jos Clint Eastwoodin Armottoman kohottaa lajityypin parnassolle, niin sitä edelsivät aikaisemmin muuutamat todella onnistuneet lännenfilmit. Niitä olivat Arthur Pennin Pieni suuri mies 1970-luvulla ja Lawrence Kasdanin Silverado 1980-luvulla. Tietenkin myös Eastwoodin ohjaamat ja näyttelemät, Armotonta edeltävät westernit ansaitsevat kiitosta.
Marc Eliotin 2009 julkaisema elokuvakirja Clint Eastwoodista sai osuvan nimen "Viimeinen cowboy". Eliot määrittelee: "Clint Eastwood erottuu jyhkeänä suosituimpien ja ajattomimpien Hollywoodin tuottamien tähtien joukosta. Hän on tehnyt yli viidenkymmenen vuoden ajan elokuvia, Universal Studiosin kanssa määräaikaisen sopimuksen tehneen näyttelijän pienistä, merkityksettömistä ja unhoon jäävistä rooleista aina Oscar-luokan kassamenestyksiin, jotka hän on sekä tuottanut ja ohjannut ja jotka tulevat ennen pitkää lunastamaan paikkansa suurimpien ja rakastetuimpien elokuvien joukossa."

Ei kommentteja: