lauantaina, huhtikuuta 14, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 130

JFK- Avoin tapaus (JFK, USA 1991) ohjaus: Oliver Stone, käsikirjoitus: Stone, Zachary Sklar - perustuu Jim Carrisonin kirjaan "On the Trail of the Assassins" ja Jim Marsin kirjaan "Crossfire: The Plot That Killed Kennedy, kuvaus: Robert Richardson, musiikki: John Williams, leikkaus: Joe Hutshing, Pietro Scalia, pääosissa: Kevin Costner (Jim Carrison), Tommy Lee Jones (Clay Shaw), Gary Oldman (Lee Harvey Oswald), Jay O. Sanders (Lou Ivon), Sissy Spacek (Liz Carrison), Joe Pesci (David Ferne), Michael Rooker (Bill Broussard), Walter Matthau (senaattori Long), Donald Sutherland (Eversti X). Tuottajat: A. Kitman Ho.Oliver Stone/Ixtlan Corporation/Kitman Ho Production.  

Viime vuosien amerikkalaisista poliittisista trilleridraamoista erottuu ainakin kaksi merkittävää elokuvaa: Toinen on 1970-luvun Presidentin miehet, Robert Redfordin ja Dustin Hoffmanin loistavasti tulkitsema kuvaus Washington Postin lehtimiehistä, jotka kaatoivat presidentti Richard M. Nixonin.Toinen on väkevän ohjaajapersoonan Oilver Stomen JFK - avoin tapaus, joka faktaa ja fiktiota toisiinsa sulattaen välttää vetämästä yhteen Kennedyn salamurhasta lopullista historiallista totuutta. Eikä sitä edes tiedetä. Molemmat elokuvat ovat täynnä tosiasioita, historian kulun tarkkaa seuraamista ja tietenkin useita eläneitä henkilöitä, mutta silti ne ovat elokuvaa - tekijöidensä Alan J. Pakulan ja Stonen näkemyksiä siitä, mitä tapahtui ja miksi Watergatessa ja Dallasissa.
JFK:n - avoimen tapauksen jälkeen amerikkalaiseen mediaan levisi George Bushin tökeröhkö lausunto, joka pyrki määrittelemään Oliver Stonen elokuvan. Bush vanhempi oli toiminut päällikkönä vuosina 1976-1977 CIA:ssa. USA:n presidenttinä hän ahkeroi Stonen elokuvan ensi-illan aikoihin, vuodesta 1989 vuoteen 1993. Bushin kerrotaan tokaisseen haastattelijalle: "Enpä tiedä paljoakaan elokuvasta. En ole nähnyt sitä ja joskus päivän päätteeksi ilmi tuli salaliittoteorioita ja kaikenlaista kamaa. Hei, jotkut ihmisethän ajattelevat, että Elvis elää vielä..."
Veto salaliittoteoriaan on oikeastaan aika sopiva, sillä JFK - avoin tapaus viittaa siihen suuntaan. Mutta Oliver Stomen elokuva on enemmän tekijälleen ominainen kuvaus jakautuneesta kansakunnasta, Amerikasta, joka on itse aiheuttanut tämän skitsofreenisen tilanteen. Elokuva on samalla dokumentaarisen tyylin biografia Amerikasta ja sen symbolihahmoksi kohonneesta presidentistä. Elokuva sivuaa avainkohtaa Amerikan historiassa. Ja sosiologiaan ja taidehistoriaan perehtyneen hampurilaisen kirjoittajan Steffen Haubnerin mukaan Oliver Stonen elokuva vastaa hiukan samaa kuin kirjallisuudessa Norman Mailerin fiktiivinen elämäkertateos Marilyn Monroesta, "Marilyn, a Biograhpy" (1973).
=====================================================================================================
Käsikirjoittaneena aloittaneelle newyorkilaisella Oliver Stonelle (s. 1946) JFK - avoin tapaus on lyhyen ohjaajan uran johdonmukainen jatke. Stone oli luonut aikaisemmin isoa historiallista panoraamaa Amerikasta: Salvador (1986) oli vasemmistolainen draama amerikkalaisen virkakoneiston asemasta ja vehkeilystä Latinalaisen Amerikan kuohunnassa, Platoon - nuoret sotilaat (1986) ja Syntynyt 4. heinäkuuta (1989) olivat rajuja ja kriittisiä analyyseja Vietnamin sodasta, Wall Street (1987) pureutui ahneen rahan tekijöihin ja kasinoajan juppiCarrisonin hahmoon. Hän todellisuuteen, Talk Radio (1988) paljasti median toimintapapoja ja The Doors (1990) paalutti 1960-luvun lopun vapauden ajan psykedeeliset ja huumehöyryiset tunnot rocklaulaja Jim Morrisonin traagiseen tarinaan.
JFK- avoin tapaus lähestyy Dallasin laukauksia ja niiden jälkeisiä kimurantteja tapahtumia yksilön näkökulmasta - niin kuin usein Stonella (esimerkiksi Salvadorissa näkijöitä ja kokijoita olivat toimittaja ja valokuvaaja). Yksilö on New Orleansin syyttäjä Jim Carrison, jota Kevin Costner esittää kuin olisi unelmamroolissaan. Carrison on rehti Kennedyn mies. Hän ei voi uskoa, että yksi mies - Lee Harvey Oswald - olisi voinut ampua nuo kuolettavat luodit. Jim Carrison on pohtinut salamurhaa kolmisen vuotta. Sitten hän päättää aloittaa tutkimukset, jotka saattaisivat johtaa todellisten rikollisten löytämiseen.
Jim Carrison löytää tietoja Oswaldin oleilusta New Orleansissa. Carrison tutkii tarkkaan virallisen Warrenin komitean raportin, jossa USA:n hallitus esitteli "lopullisen" päätelmän Kennedyn murhasta. Carrison löytää raportista puutteita ja epäjohdonmukaisuuksia. "Maagisen luodin" väitetty osuus herättää Jim Carrisonin huomion. Hän avaa tapauksen uudelleen.
Lahjomattoman ja idealistisen miehen tutkimukset johtavat monelle suunnalle: Onko sotilasmahti ollut asialla, onko CIA ja mikä on varaprsidentti Lyndon B. Johnson mahdollinen osuus. Siis: ovatko USA:n sotateollisuuden ja rauhanaktiivien intressit kolahtanent yhteen? Stonen teoksen tekninen suoritustaso, takautumien viisas käyttö ja leikkauksen magiikka ovat niin korkeaa luokkaa, että jotkut pitivät koko elokuvaa propagandana.
JFK - avoin tapaus on voimakas, jännittävä ja ristiriitaisuuksistaan huolimatta pätevä fiktiivinen tositapahtumia selvittävä draamaelokuva Kennedyn salamurhasta, sen syistä ja seurauksista. Heikointa aineistoa elokuvassa on Jim Carrisonin ja vaimon aviollisten huolien esittely, mutta lukuisten salamurhaan liittyneiden ja liitetyksi ajateltujen henkilöiden psykologinen kuvaus on mahtavaa.
Joe Pesci on erinomainen maanisena kommunistien vihaajana, samoin Tommy Lee Jones konspiraattorina. Tärkeän vierailun elokuvassa suorittaa Donald Sutherland sotilashenkilö X:nä, joka "paljastaa" Jim Carrisonille salaisia tietoja. Voisiko sanoa, että hiukan samaan tapaan kuin "Syvä kurkku" Alan J. Pakulan Presidentin miehissä Washington Postin toimittajille Bernsteinille ja Woodwardille.
=====================================================================================================
Missä olit silloin, kun tuli tieto presidentti John F. Kennedyn salamurhasta? Takavuosina tämä kysymys esitettiin usein, mutta sitten se hiipui pois julkisuudesta. Tietenkin siihen palattiin 31.1. 1991, kun Oliver Stonen elokuva oli tullut ensi-iltaan Suomessa. Kysymys nousee oletettavasti esille ensi vuoden marraskuussa, kun Kennedyn murhasta on kulunut puoli vuosisataa.
Itse istuin 22. 11. 1963 Koskikartanon baarissa, Kajaanissa. Se oli elokuvakerhomme johtokunnan kokoontumispaikka, koska Frank Tashlin ja Jerry Lewis -fanin Hannu Savirannan äiti omisti baarin. Televisio oli saapunut Kajaanin syksyllä - paljon myöhemmin kuin etelän kaupungeissa. Television tulo oli romahduttanut kolmen kajaanilaisen elokuvateatterin, Kino Kainuun, Kino Raton ja Otavan lipputulot. Se oli shokki teattereiden omistajalle, joka ampui itsensä Otavan valkokankaan edessä.
Television uutislähetykset olivat tuolloin Ylellä vielä lapsenkengissä, mutta Dallasin tapahtumista saatiin reaaliajassa tietoa Suomeen. Katsoin tuoliin jäykistyneenä kuvaa Dallasista. Muistaakseni näytettiin John F. Kennedyä ja vaimoa Jacquelinea ajamassa kuuluisalla presidentillisellä avoautolla pitkin Dallasin pääkatua. Yhdysvaltain lippu liehui auton oikealla puolella, lähellä nokkaa. Takana ajoi mustien miesten saattue. Molemmilla puolilla putrutti kaksi poliisimoottoripyörää.
Sitä en muista, näytettiinkö presidentin luhistuminen, kun laukaukset tulivat. Enkä enää muista tv-kuvan informaatiosta muutakaan, mutta sen muistan, miten tieto ihailemamme John F. Kennedyn kuolemasta levisi kaupungissa. Eihän monilla ollut vielä televisiosta.
Televisio oli ollut ensimmäisen kerran tuomassa kansainvälisen poliittisen tapahtuman, traagisen sellaisen, pienien ja rajattujen olojemme todellisuuteen. Eikä ollut kulunut kuin vajaa kuusi kuukautta siitä, kun olin kesätöissä Länsi-Berliinissä, jossa USA:n presidentin John F. Kennedy oli lausunut kuuluisat sanat: "Ich Bin Ein Berliner".

2 kommenttia:

Deekoo kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Deekoo kirjoitti...

Suhteellisen hyvä ja tiivis filmi, mutta filmin täydellinen ymmärtäminen vaatii katsojalta tiettyjen perusfaktojen tuntemisen.

Kiinnostavaa on katsoa myös Oswaldista tehtyjä dokumentteja.