Kuvitelmia ja väkivaltaa perheessä * * *





Aleksi Salmenperän uusi elokuva Paha perhe on valittu Berliinin helmikuisille filmijuhlille. Se esitetään Panorama-sarjassa, jossa on vuosia esitelty uusien ohjaajakykyjen teoksia. Helsingissä Salmenperän elokuva tuli ensi-iltaan viime viikolla. Salmenperä ei ole vielä kovin tuttu suomalaiselle elokuvayleisölle, mutta hänen toinen kokoillanfilminsä Miehen työ saavutti huomiota vuonna 2009. Elokuvan aihe oli rohkea: Salmenperä kuvasi isää (Tommi Korpela), joka joutuu taloudellisista syistä miesprostituoiduksi. Hänet oli irtisanottu betonitehtaalta.
Aleksi Salmenperä (s. 1973) työskenteli 2000-luvulla kuvaajana, apulaisohjaajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä lukuisissa elokuvissa. Niitä olivat muun muassa Kukkia ja sidontaa, esikoisohjaus Lapsia ja aikuisia (2004) sekä Stella Polaris-ryhmän Taide ja Turon baari. Sekä esikoispitkä Lapsia ja aikuisia että Miehen työ oli tehty huolella. Salmenperä oli pyrkinyt omaperäiseen visuaalisen ilmaisuun.
==================================================================================================
Aleksi Salmenperän kolmas pitkä elokuva Paha perhe on hiukan ilmeinen, jopa pinnallinen, joskin tavattoman rankka kuvaus perheen sisäisistä valtasuhteista. Ja tunnekylmän isän kuvitelmista ja väkivallasta. Elokuva ei ole minusta tragikomedia kuten tekijät ovat väittäneet. Elokuva on täysin synkkä, sinänsä hyvin tehty, mutta siitä puuttuu viime syksyn rajun kotimaisen uutuuden Skavabölen poikien hellyys ja herkkyys.
Pahassa perheessä Mikael-isä työskentelee tuomarina Hovioikeudessa. Ilmeisesti peritty iso koti on tip-top -kunnossa. Kalusteet ja esineistö ovat aika vanhahtavia. Mikael-isä edustaa ylisuojelevaa ihmistyyppiä. Hän on eronnut vuosia sitten eikä ole pystynyt hoitamaan suhdettaan aikuistuviin lapsiinsa. Sisarukset ovat kasvaneet erillään; poika Dani (Lauri Tilkanen) on jäänyt isän luokse, mutta hänen siskonsa Tilda (Pihla Viitala) on muuttanut pienokaisena sekoilevan äidin kanssa Tanskaan. Ei Mikael osaa kohdella hyvin uutta vaimoaankaan, ei ekaluokkalaista toista poikaansa.
Äidin kuolema muuttaa kaiken. Tilda palaa Suomeen, ja sisarukset kohtaavat vuosien jälkeen. He solmivat ystävyyssuhteen, jonka perusvire on toistensa suojeleminen. Ongelmat kasvavat, kun Mikael-isä kuvittelee Danin ja Tildan ryhtyneen seksisuhteeseen. Toisaalta Tildan uhitteleva käytös ja epäporvarillinen elämäntapa vain kiihdyttävät isän kuvitelmia. Hän alkaa vahtia ja vainota nuoria. Väkivaltaakin käytetään. Mikael erehtyy vapaudenriistoon.
================================================================================================
Aleksi Salmenperä on kiinnostunut perhe-elämän ja miehen osan kuvaamisesta. Lapsia ja aikuisia -elokuvassa tutkittiin parisuhteen kommunikaatio-ongelmia. Minna Haapkylän näyttelemä kolmikymppinen Venla uskoi, että ongelmat voidaan ratkaista, jos perheeseen saadaan lapsi. Hän on oppinut metodin omilta vanhemmiltaan. Miehen työssä perheenisän ongelmat ovat etusijalla. Hänellä on kommunikaatiovaikeuksia. Samoin Pahan perheen Mikael-isällä, joka ei osaa kasvattaa kuin kurilla. Puhuminen, keskustelu ei onnistu.
Pahan perheen isä vaalii vanhentuneita miehen malleja. Tai hän on oppinut ne omalta isältään (Ismo Kallio), joka sairastaa Alzheimerin tautia (isoisän tausta jää elokuvassa perustelematta). Mikael hoitaa työnsä säntillisesti, mutta ei pysty toimimaan järkevästi kotona. Mikael ei tajua, että lapset kasvavat ja aikuistuvat. Mikael ei ymmärrä, että sisarusten suhde voi olla pelkkää ystävyyttä ja kiintymystä. Toisaalta Mikaelin toimintaa ruokkivat kokki-veljen (Tommi Salmela) typerät ehdotukset ja ratkaisut.
Aleksi Salmenperä olisi voinut syventää henkilökuvia. Mikaelin uusi vaimo (Vera Kiiskinen) jää turhan sivulle. Ville Virtanen tekee isän roolin moitteettomasti. Zaida Bergrothin hienossa Skavabölen pojissa vakuuttanut Lauri Tilkanen on hyvä kaltoin kohdellun, isän tahdosta miekkailua harrastavan Danin osassa. Aku Louhimiehen upean sisällissotafilmin Käskyn tähti Pihla Viitala sähköistää kohtaukset eleettömällä, lähes puhumattomalla suorituksellaan. Kuvaaja Tuomo Hutrin kamera nauttii Viitalan kasvoista.

Ajankohtainen kommentti

Mediaa seuraava kollega kertoi, että internetissä keskustellaan räpsäkästi, populistisesti ja aika rivostikin ruotsinkielisen tv-kanava FST5:n asemasta ja tulevaisuudesta. Taannoin väläyteltiin, että Yle joutuu ilmeisesti säästösyistä harkitsemaan tv-kanaviensa lukumäärän pudottamista. Tällöin kävi ilmi, että FST5 on vaarassa, jos näin tapahtuu. RKP älähti, kuten sen pitääkin, jos se aikoo jatkaa toisen kotimaisen kielemme ruotsin puolustustaistelua. Mielipidekyselyssä suomenruotsalaisista hiukan yli 70 % halusi FST5:n jatkavan itsenäisenä kanavana.
Usein ilmoille heitetään väite: Eivät edes suomenruotsalaiset katso omaa kanavaansa. Mistä se sitten johtuu? Onko ruotsin asema hiipumassa Suomessa? Eikö edes rannikon ja Pohjanmaan paikkakunnilla välitetä kanavasta? Vai eikö sen ohjelmisto tyydytä? Vai olisiko FST5 valinnut väärän strategian? Se on ruvennut tavoittelemaan suomalaisia katsojia tekstittämällä ohjelmat suomeksi. Eivätkö umpiruotsinkieliset tykkää tästä?
Vastauksia ei saada ennen kuin tehdään perusteellinen tutkimus FST5:n merkityksestä ja tarpeellisuudesta, ja siitä, missä sitä katsotaan ja missä sitä ei katsota, ja miksi sitä ei katsota edes suomenruotsalaisten keskuudessa.
==================================================================================================
Vilkaistaanpa Finnpanelin katsojatilastoja, esimerkkinä viikko 2. Ilmaiskanavien katsotuimmat ohjelmat olivat Miss Suomi, 1 144 000 (MTV3), Salatut elämät, 945 000 (MTV3), TV-uutiset torstaina, 896 000 (Yle TV1), Urheiluruutu torstaina klo 21.00, 772 000 (Yle TV1), Karjalan kunnaila, 721 000 (Yle TV2), Suomen Urheilugaala, 718 000 (Yle TV2). Viidenkymmenen katsotuimman ohjelman joukko koostui pelkästään MTV3:n, TV1:n ja TV2:n tarjonnasta. Nelosesta ei ollut tietoakaan, muista kanavista puhumattakaan. Sadan katsotuimman ohjelmankaan listalla ei samalla viikolla näkynyt Sanoman Nelosen ohjelmia. Huomautettakoon, että tutkimus koskee kaikkia 10 vuotta täyttäneitä.
FST5:n kymmenen katsotuimman ohjelman lista oli samalla viikolla seuraava: Purtavaa Pohjolasta su 17.25 110 000 2. Elokuva: Surmanjahti ti 22:10 67 000 3. Liikkeellä luonnossa: Pohjoiskalotti 365 ma 18:30 60 000 4. Dok: Huivipäinen rallikuski su 21:00 56 000 5. Sudenkorentojen kesä su 19:22 43 000 6. TV-nytt su 17:55 43 000 7. Kyllä nolottaa ti 21:30 43 000 8. Dok: Melkein paratiisi ma 21:50 42 000 9. Elokuva: Kansanvihollinen la 21:30 40 000 10. Kaksi miestä tunturissa ti 21:00 40 000. Tästä jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä.
Vertailumielessä vilkaistaan Ylen kulttuurikanava Teemaa, jonka laatu on pudonnut ainakin vuodenvaihteen jälkeen (liikaa tarjontaan tuodaan populaarikulttuuria, uusintoja, campia ja arkistosta kaivettuja vanhoja ohjelmia), Katsojamäärät noudattelevat suurin piirtein FST5:n tuloksia. Teeman katsotuimmat määräytyivät seuraavasti: 1. Historia: Kommunismin kadonnut maailma pe 21:00 113 000 2. Historia: Wehrmacht - Saksan sotakone ma 17:00 97 000 3. Talvisodan veteraanit kertovat ma 17:55 82 000 4. Kino: Magnolia pe 21:55 82 000 5. Amazon-virran varrella la 20:00 79 000 6. Tiededokumentti: Vaihtoehtohoidot to 21:00 68 000 7. Meren salaisuudet ti 17:00 62 000 8. Kauppa-Lopo ti 21:45 61 000 9. Veitsen terällä: Keisarileikkaus la 16:21 59 000 10. Palin: Halki Himalajan to 17:00 58 000. Listalle nousi ainoana elokuvana loistava Magnolia, mutta kehutun sunnuntain Kinoklassikon filmejä ei mukaan mahtunut.
Entä se toinen ilmainen kaupallinen tv-kanava Nelonen (anteeksi, mutta unohdan aina MTV3:n ryppääseen kuuluvan Subin, koska en katso sitä koskaan)? Nelosen kestosuosikki Täydelliset naiset ylti ykköseksi keräämällä maanantaisin klo 21.00 ruudun ääreen 342 000 katsojaa. Amerikkalaissarja hävisi noin 50 000:lla katsojalla kaikkien kanavien 100 katsotuimman listan viimeiselle, sunnuntain klo 17.00 TV-Uutisille (Yle TV1). Muistutettakoon, että luvut ovat keskimääräisiä katsojalukuja. Ei siis Nelonen saa millään kanavalleen isoja katsojamääriä, mutta jostain syystä mainoksia riittää.
=================================================================================================
Nykyisin Finnpanelin mittaritutkimukset määräävät myös julkisen palvelun kanavilla ohjelman jatkon tai putoamisen ohjelmistossa. Numeroilla leikkiminen ei ole enää kivaa leikkiä, vaan totisinta totta. Olisiko aika vetää henkeä ja ruveta mittaamaan ohjelmien laatua?