keskiviikkona, tammikuuta 25, 2012

SEAN PENN IHANASSA MATKAELOKUVASSA
















Oliko se Brian de Palman Carlito´s Way (1993) , kun Al Pacinon vierellä esiintyvästä Sean Pennistä (s. 1960) tuli lopullisesti loistava luonnenäyttelijä. Clint Eastwoodin vuonna 2003 julkaistussa vahvassa Menneisyyden otteessa Penn oli sitten parhaimmillaan. Sen jälkeen hän ei ole pettänyt, ei sitten milloinkaan, ja uusimmassa elokuvassa This Must Be the Place meikattu Penn on parhaimmillaan. Hän esittää entistä rockaria Cheynneä, joka on virunut hiljaisuudessa kotioloissa parikymmentä vuotta. Hän lopetti esiintymisen, koska oli masennusanoituksillaan "ajanut" kaksi tyttöä itsemurhaan. Tyttöjen haudalla Cheynne käy ripittäytymässä.
Paolo Sorrrentinon ajatuksella ohjaamassa This Must Be the Placessa hitaasti liikkuva Cheynne saa tiedon isänsä kuolemasta. Isän kanssa pojalla ei ole ollut tekemistä useisiin vuosiin. Nyt Cheynne jättää hulppean kotinsa (vaimo on palomies) ja lähtee Irlannista Amerikkaan. Hän saa veljeltään kartan, joka esittää isän piinaajan nykyistä mahdollista olinpaikkaa. Isä on etsinyt kiusaajaansa vuosia - kysymys on natsirikollisesta ja Saksan keskitysleireistä. Tosin kaikki toteavat, että natsirikolliset ovat jo kuolleet.
This Must Be the Place on kerros kerrokselta karttuva road movie. Sean Pennin esittämä Cheynne kävelee hiljaa paikasta toiseen - matkalaukku mukanaan. Hän tapaa matkalla erilaisia ihmisiä, ja ihanimmillaan elokuva on jaksossa, jossa Ceynne kohtaa pojan ja tämän yksinhuoltajaäidin. Poika tuo Cheynnelle kitaran ja pyytää tätä säestämään. Cheynne vastustelee, mutta poika saa hänet murtamaan päätöksen välttää soittamista. Niin siinä laulu ja kitaran soinnit kajahtavat ilmoille.
This Must Be the Place on erilainen, melkeinpä liikuttavan absurdi ja sydämellinen uusi elokuva. Siinä saatta tapahtua mitä tahansa. Ohjaaja Paolo Sorrentino antaa elämän ikään kuin vaeltaa Cheynnen mukana kohtauksesta toiseen. Ja ohjaaja uskoo, että että elämä ei ole ennalta suunniteltu lineaarinen jana, vaan elämä yllättää - iloisesti ja ikävästikin. Siksi Cheynnen matka kohti Uutta Meksikoa on täynnä sattumuksia ja kommelluksia. Ja lopulta Cheynnen tapauksessa on kysymys isän jättämän velan lunastamisesta.
Paolo Sorrentonin elokuvassa liikutaan Irlannin ohella Amerikan korpimailla.Ympäristöjen hienovarainen kuvaaminen on elokuvan suuri ansio, mutta ohjaaja huomioi tarkasti myös elämäntapojen kirjon. Tietysti Cheynnen henkilökuva on rakennettu taitavasti, ja Sean Penn on roolissaan uskomattoman hyvä. Cheynnen henkilön kautta arvioidaan myös takavuosien rocklaulajien elämää - miten nuoruuden parhaat vuodet tuhlattiin viinaan, huumeisiin ja naisiin. Nämä sivuhuomautukset ilmenevät vaivihkaa muutamassa repliikissä, sillä Sorrentino ei syyttele, vaan hän näyttää, missä tilassa vanheneva rokkari voi olla - Cheynne tosin sanoo, että hän oli vain rahaa ahnehtiva pop-tähti).
On saatu todella sykähdyttävä uusi amerikkalaiselokuva teatteriohjelmistoon. Ja pannaan mieleen napolilaisyntyinen ohjaaja ja käsikirjoittaja Paolo Sorrentino (s. 1970) . Hän ohjasi 2001 ensimmäisen draamaelokuvansa One Man Up.
Vuoden 2006 Family Frend pääsi Cannesin filmijuhlille. This Must Be the Place on Sorrentinon ensimmäinen englanninkielinen elokuva, jonka pääosaan Sean Penn suostui välittömästi.

Ajankohtainen kommentti

Samaan aikaan kun viime perjantaina julkistettiin mediakeisari Rubert Murdochin maksamat tuntuvat korvaukset näyttelijöille, laulajille ja poliitikoille näiden salakuuntelusta, Ylen tv-uutiset kertoi hiukan yllättävänkin uutisen Suomi-TV:n myynnistä. Kanadalaisen sijoittajan omistama vapaasti katseltava Suomi-TV myytiin saman Murdochin imperiumiin kuuluvalle FOX-yhtiölle. Se kuuluu Murdochin moniin maihin laajentuneeseen News Corporationiin. FOX tuottaa ja levittää elokuvia, tuottaa ja levittää sarjafilmejä sekä formaattiviihdeohjelmia, mutta samalla sillä on Yhdysvalloissa konservatiiviseksi tunnettu tv-uutiskanava.
Suomi-TV ei menestynyt lukuisten vapaasti katseltavien ja maksullisten tv-kanavien paineessa. Se osattiin arvioida jo silloin, kun Suomi-TV aloitti toimintansa. Tämän maan väestö on liian pieni, jotta Ylen, MTV3:n ja Nelosen rinnalla voisi toimia menestyksellisesti uusi tv-kanava. Tiettävästi Suomi-TV teki 20 miljoonan euron tappiot. Kanavan ohjelmisto ei ole kiinnostanut suomalaisia, eikä se ole ollut ihme, sillä tarjonta on ollut kehnoa. Uutisiakin on kierrätetty STT:n radiouutisten kautta.
Tuskin FOX:n johto uskoo tosissaan, että Suomi-TV tulisi menestymään. Yhtiön pohjoismaalaisesta toiminnasta vastaavat henkilöt ovatkin esittäneet, että Suomi-TV:n osto on strateginen siirto. Murdochin yhtiö haluaa laajentua niin Pohjolaan kuin Balttian maihin. Pääasiallisesti News Corporation tv-kanavat ja lehdet toimivat Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Australiassa. Välimeren maihinkin on perustettu toimintaa.
Suomessa on ehditty ihmetellä, miten kivuttomasti ja nopeasti Suomi-TV:n myynti tapahtui. Liikenne- ja viestintävirasto oli kiireellä liikkeellä, eikä FOX:n tulosta Suomeen ehditty keskustella julkisuudessa. Suomi-TV:n tulevaa ohjelmatarjontaa pohjoismaalainen johto ehti nimittää tv-uutisissa viihdekanavaksi. Siis taas uusi tv-kanava, jonka johdon mukaan viihde on hyväksi. Entäpä joku toinen, joku radikaalimpi tai uutispalveluun liittyvä tarjontavaihtoehto? Murdochilla on rahaa, joten mitä sanoisimme Pohjolan ja Balttian "CNN:stä", maksuttomasta ja ympärivuorokautisesta Uutiskanavasta. Mutta ei mistään konservatiivisesta kanavasta, sillä täällä Pohjolassa on totuttu demokraattiseen ja asialliseen uutisvälitykseen.
Rupert Murdochin lehtiyhtiö maksoi muuten korvauksia viime kesänä paljastuneista salakuuntelutapauksista muun muassa näyttelijöille Jude Law´lle ja Sadie Frostille. Jalkapalloilija Ashley Cole ja ex-varapääministeri John Prescott olivat myös korvauslistalla kuten australialainen laulaja Dannii Minogue, maailmalla tunnetumman Kylien sisar. 

Ei kommentteja: