keskiviikkona, heinäkuuta 27, 2011

POTTER-TARUN LOPPU? *





















Warner Bros. yhtiön rahasampo Harry Potter on ilmeisesti saavuttanut päätöksensä. Uusin Harry Potter ja kuoleman varjelukset - Osa 2 on sitä samaa erikoistehoste-elokuvaa, joka näyttää olevan nykyisin vallalla valkokankaalla (vrt. Thor). Ja niin synkkää, että silmiin koskee.
J.K. Rowlingin "Potter"-kirjoja luetaan globaalisti. Suomessakin olemme saaneet tietää naiskriitikoista, joiden mukaan Pottereiden lukeminen pitää lapset kirjallisuuden parissa. Lukemistaito ei kuulemma ehdy. Herranjestas! Voisiko joku kiriitikko ehdottaa parempaa lukemista lapsille!
Harry Potter-sarjan viimeinen elokuva on kuin väkisin puristettu tummuuden sinfonia, jossa valoilmiöt laukkaavat ja kivimöhkäleet kirpoilevat. Harry ja hänen ystävänsä saavuttavat viimeisen taistelun viimeisen voiton. Jostakin miekasta kamppaillaan. Vai oliko se joku taikaesine.
Hiukan alkoi jo Kino-Palatsin katsomossa aavistella, että edes vannoutuneet Potter-fanit eivät olleet tyytyväisiä näkemäänsä. 3D-ulotuvuus taitaa olla silkka markkinointikikka. Ei se tehostanut ollenkaan katsomista, mutta entäpä jos ultramassiivinen musiikkitausta leikattaisiin pois, niin jäisikö elokuvasta enää mitään jäljelle?
Parasta elokuvassa on epilogi, joka tapahtuu 19 vuotta myöhemmin. Harry on naimisissa ja saattaa jälkeläistään junalle. Onko menossa Tylypahkaan oppiin? No, epilogi ei välttämättä sulkenut sarjaa, ja epäilen, että Warner Bros. -yhtiön johtajat miettivät kuumeisesti, voisiko aiheeseen palata vielä kerran. Saa nähdä.


Ajankohtainen kommentti

Oslon keskustan valtavan pommi-iskun ja sitä seuranneen Utoyan joukkoteloituksen jälkeen on pakko kysyä, onko pohjoismaissa menty kaiken suvaitsevaisuuden sallimisessa liian pitkälle. Viime vuosien vihapuheista osittain siinneet koulusurmat ja esimerkiksi jalkapallon vedonlyöntiin pesiytynyt pelien järjestely osoittavat, että internet vaatisi jonkinlaista säätelyä, vaikka on samalla muistettava, että se sallii maksuttoman alustan fiksulle ja sivistyneellekin mielipiteenilmaisulle. Jos tämä meidän arkimaailmamme vaatii sääntöjä, rajoituksia ja moraalisia ratkaisuja, niin netin virtuaalimaailmasta ne taitavat puuttua. Siksi viranomaisten täytyisi ryhtyä Suomessa nopeasti toimenpiteisiin, jotta norjalaisen Anders Behring Breivikin suorittamasta pommi-iskusta ja nuorten joukkoteloituksesta ei otettaisi esimerkkiä. Onhan nähty, että koulusurmia kopioidaan eri puolilla maailmaa. Mistä tiedämme, jos tulevaisuudessa ilmestyy joukkomurhaaja, joka Breivikin mukaan sitten poliisikuulusteluissa ilmoittaa, että hänen tekonsa ovat "julmia, mutta tarpeelllisia".
Jos sisäasiainminsteri, poliisijohto ja Supo ovat pitäneet alkuviikolla kokouksia ja pohtineet, mitä turvallisuuden lisäämiseksi täytyisi tehdä, niin samalla operaattorit ja vihasivujen pitäjät täytyy kutsua palavereihin, jossa selvitetään eettisyyden pelisäännöt virtuaalimaailmassa. No, nyt sitten vastataan, että nettiä ei voi valvoa. Kyllä voi, jos netin käyttäjät itse tuntevat vastuun sananvapaudesta. Ja jos kouluissa ryhdytään lisäämään taideaineita ja oikeaa henkistä kasvua lisääviä oppitunteja, jotta nykyinen kovien arvojen maailmanmeno saisi vastakseen edes joitakin pehmentäviä sivuääniä. Muuten täytyy ryhtyä värkkäämään lakeja, joilla pahimpia vihapuheita ja väkivaltaan yllyttämistoimia voidaan karsia. En haluaisi uskoa, että ihminen ei ole kypsä vapauksien maailmaan. Rajattomat vapaudet on sitten eri asia.
==========================================================================================
Oli kiusallista seurata Norjan järkyttävien tapahtumien uutisointia lauantaina ja sunnuntainakin Ylen kanavilta. Uutisissa toistettiin lähes samoja sanoja ja näytettiin samoja kuvia. Ei löytynyt kommentoijaa, ja Oslosta kuultiin jonkun naisturistin puhelua. Olivatko kirjeenvaihtajat ja kommentaattorit lomalla? Vai eikö niin lähelle kuin Oslo saada uutisväkeä puolessa päivässä? Ja mistä johtui, että Ahtisaaren lausunnot vapauksien ja avoimen pohjoismaisen yhteiskunnan puolesta jäivät pimentoon.
Johtavat politiikotkin olivat lomalla. Vain sisäministeri Päivi Räsänen ilmestyi haastateltavaksi Ylen tv-uutislähetykseen. Kysyttiin aselain muutosten edistymisestä. Kuultiin ympäripyöreää hyssyttelyä. On se kummaa, että automaatti- ja puoliautomaattikäsiaseita ei voida kieltää. Mitä yksityinen ihminen niillä tekee asunnossaan? Tässä julmaksi muuttuneessa vihan maailmassa ei taida enää auttaa Räsäsen ajama kristinusko, vaikka kuinka haluaisi uskoa, että hyvä voittaa lopulta pahan. Sitä mahdollista voittoa täytyy avittaa muutenkin kuin sunnuntaisissa jumalanpalveluksissa.
==========================================================================================
Onneksi sunnuntai-iltapäivällä TV1 näytti uusintana ohjelman Itse asiassa kuultuna Arvo Salo. Oslon tragedian tunnemyrskyissä jotenkin lohdutti kuulla, miten edesmennyt idealisti Salo korosti taistelua väkivaltaa vastaan ja väkivallattomuuden puolesta. Sehän oli Salon, Chydeniuksen ja Holmbergin Lapualaisoopperan sanoma, kun Ylioppilasteatteri toi näytelmän vaali-iltana ensi-iltaan keväällä 1966.
Vasta maanantaina Yle heräsi. Oslon tragedian käsittely sai aivan uutta puhtia, ammattitoimittajatkin ilmestyivät ruutuun niin Pasilassa kuin Oslossa. Päivi Räsänenkin oli päässyt neuvottomuuden tilasta. Lausunnoista kuulsi uusi puhti.

1 kommentti:

Aino Valto kirjoitti...

Mielestäni on typerää arvostella Pottereita pelkästään elokuvien kautta. "Oikeana Potter-fanina" (vietettyäni kirjojen parissa yli kymmenen vuotta elämästäni) voin sanoa, että elokuvat ovat oikeasti surkeita kaikki, mutta tarinana ja kirjana Potterit voidaan kyllä nimetä jo fantasiakirjallisuuden klassikoiksi. Harva kirjailija ennen Rowlingia on pystynyt luomaan jotain niin realistista ja silti sadunomaista yhtä hyvin. Viimeinen Potter- leffa oli sitäpaitsi tehty enemmän faneille, jotka olivat lukeneet kirjat, sillä se sisälsi paljon yksityiskohtia, jotka monelta muulta leffojen katselijoilta on jäänyt väliin.