 |
| Atlantic Film |
Brittiohjaaja Philip Ridleyn teki vuonna 1990 Yhdysvaltojen keskilänteen sijoittuvan hienon elokuvan Reflectin Skin -lapsuuden loppu, jossa varttumisen sykähdyttävä tarina eli ja hengitti kuulaan maiseman keskellä. Toinen brittiohjaaja Rufus Norris on toteuttannut hieman samanlaisen lapsuusdraaman Särkynyt, joka sijoittuu englantilaiseen lähiöön, itse asiassa kortteliin, jossa asuu väkivaltaisia ja hermonsa menettäneitä ihmisiä. Teatterin lavalla harjaantunut Norris on ohjannut niin vavahduttavan esikoiselokuvan, että sitä katsoessa haukkoo henkeään. Tällaistakö on arkielämä suljetussa brittiläisessä lähiössä?
Särkyneen päähenkilö on 11-vuotias Skunk (Eloise Laurence), joka yrittää selviytyä painostavasta arjesta omalaatuisessa huushollisssa. Siihen kuuluvat lakimies-isä (Tim Roth), veli ja omituinen Kasia. Äiti on lähtenyt lipettiin aikoja sitten. Naapurissa asuu väkivaltaan altistuva Oswald, joka on yksinhuoltaja. Hän kiusaa Rickiä, joka on vammautunut poika. Skunk ei voi ymmärtää tätä.
Daniel Clayn O´Rowen selvästi omakohtaiseen romaaniin perustuva elokuva on todella nimensä mukainen. Optimistista loppukohtausta lukuun ottamatta Särkynyt ajelehtii hetkestä toiseen naapuriston ahdistavan piinan katveessa. En muista nähneeni pitkään aikaan brittielokuvaa, jossa perheiden hirvittävä arki paljastettaisiin munaskuita myöten. Teatterista lähdettyämme mietimme, voiko tämä kaikki olla totta.
Eloise Laurence on upea, todella hengästyttävän hyvä pääosassa. Yhdysvalloista harharetkien jälkeen Britanniaan palannut Tim Roth näyttelee suurenmoisesti isää, joka miettii ja katsoo ennen kuin toimii. Rothin isä taitaa olla Rufus Norrisin elokuvan ainoa terve henkilö.
Ajankohtainen kommentti
Ylen tv-sarjoista pitkäkestoinen espanjalainen Alcantara - Francon jälkeen on ollut oma suosikkini. Jostain syystä se ei herätä laajempaa mielenkiintoa, sillä en ole kuullut kenenkään puhuvan siitä. Ehkä se hukkuu Yle-Teeman kanavalle. Madrdilaisperheen kokemukset Francon kuoleman jälkeen uuden demokraattisen Espanjan murrosvaiheissa vaikuttavat enemmän yleispitäviltä kuin pelkästään espanjalaisilta. Moni 1970-luvun lopun ilmiö ja tuttu kehityskulku on saanut sarjassa niin innostavan kehittelyn, että maanantai-iltaisin on ollut pakko katsoa jokainen jakso. Yli kahdessasadassa jaksossa mennään parhaillaan.
Eikä Alcantarassa hymistellä tai peitellä vaikeitakaan asioita ja ongelmia. Sarja tuo meilläkin oman lisänsä huumekeskusteluun ja näyttää Alcantaran perheen tyttären Ineksen kohdalla, miten huumeriippuvuudesta ei tahdo millään päästä irti.
Samasta asiasta puhuu toki kauhurealistisesti Aku Louhimiehen uutuuselokuva 8-pallo. Parhaillaan pyörivistä tv-sarjoista riippuvuutta kommentoidaan satuttavasti myös englantilaisessa Emmerdalessa, jota on esitetty vuosia arkisin klo 18.00 jälkeen MTV3-kanavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti