Unohdettu, löydetty Joseph Losey

Joulunaikaan oli puhetta aivan spontaanisti Joseph Loseystä (1909-1984), amerikkalais-englantilaisesta elokuvaohjaajasta. Onko hänet tyystin unohdettu? Miksi Loseyn elokuvia ei enää näe televisiossa?
Yle Teema vastasi pian huutoon. Eilen alkoi Jospeh Loseyn Englannin kauden elokuvien esittely. Kimaraan kuuluvat sellaiset 1960-luvun mestariteokset kuin Eeva, Palvelija sekä Onnettomuus ja 1970-luvulta Romanttinen nainen. Losey työskenteli ahkerasti vielä myöhemminkin, valmistuivat oopperafilmien helmi Don Giovanni ja Ranskassa ovela juutalaisaiheinen toisen maailmansodan draama Mr. Klein.
==============================================

Tuskin aina muistetaan, että Joseph Losey aloitti ohjaajana 1940-luvun puolivälissä amerikkalaisessa elokuvassa. Tyyntä voimaa ja rakkautta tulviva esikoisteos Vihreätukkainen poika ja sodanjälkeisestä amerikkalaisesta pikkukaupungista ja sanomalehden tekemisestä kertova Laiton kaupunki ovat huomattavia.
Joseph Losey tuli Eurooppaan, koska hän joutui 1940-luvun lopussa USA:sa mustalle listalle. Senaattori Joseph McCarthyn kommunistivainot iskivät Hollywoodiin vasemmistolaisiin ohjaajiin ja näyttelijöihin. Eikä Losey ollut ainoa pakolainen, sillä myös Charles Chaplin sai lähtöpassit. Ajatelkaa, joka puolella maailmaa rakastettu koomikko ja ohjaaja, viime vuosisadan alkupuolen tunnetuin ihminen, joutui maanpakoon.
===============================================================

Joseph Losey on kertonut, että kun hän saapui 1950-luvun alussa Eurooppaan, kukaan ei tiennyt hänen Hollywood-elokuvistaan. Hän pääsi mukaan muutaman vuoden jälkeen englantilaiseen elokuvaan, 1950-luvun loppupuolella syntyivät maineikkaat 24 tuntia armonaikaa ja Erotiikkaa.
Yle Teeman sarja esittelee Joseph Loseyn luovalla kuusikymmenluvulla, jolloin hän oli vakiinnuttanut asemansa Englannin kärkiohjaajana.
Sarjan elokuvista eilen esitetty mykistävä Eeva on arkkitehtooninen, aistillinen, musiikillinen (Billie Hollidayn laulut), tilallinen (ovet, portaat ja peilit) ja maisemallinen - kuka on kuvannut Venetsiaa yhtä esteettisesti kauniisti kuin Losey.
Asetelmalliseltakin nykyään vaikuttava mondeeni Eeva muistetaan myös Jeanne Moreaun huikesta näyttelijätyöstä. Losey antoi manipuloivan Eevansa liikkua, istua ja tarkkailla vapaasti rakkauden ja vihan paratiisissa, jonka ovet sulkeutuvat aikanaan Venetsiassa valheellisesti kirjailijana esiintyvälle miehelle (Stanley Baker).
================================================================

Nobel-palkitun Näytelmäkirjailija Harold Pinterin kirjoittama Palvelija (28.2.) on Losey-suosikkini, moniselitteinen analyysi pariskunnasta (Dirk Bogarde ja Sarah Miles), joka saapuu töihin varakkaan miehen (James Fox) taloon. Kohta pariskunta anastaa isännältä kaiken vallan.
Onnettomuudessa (6.3) on myös Pinterin käsikirjoitus. Monikerroksinen, hätkähdyttävä elokuva viiltää oxfordilaisen professoerin kuumaan rakkaussuhteeseen.
Sanansaattaja - The Go-Between (13.3.) on hieno, muistin virtaan livahtava kuvaus aristokraattinaisen (Julie Christie) ja farmarin (Alan Bates) kielletystä rakkaudesta 1900-luvun alun yläluokkaisessa englantilaisessa yhteisössä. Harold Pinter vastasi jälleen käsikirjoituksesta.
Losey-sarjan päättää Romanttinen nainen (20.3.) 1970-luvun puolivälistä. Elokuva on Loseylle ominainen kuvaus "porvariston hillitystä charmista". Ohjaaja tutkii kirjallisuuden ja elokuvan maailmoja, kurottaa lähes barokkimaisesti rappion ja tuhon hetkiin englantilaisessa perheessä. Losey totesi elokuvan päähenkilöstä Elizabethista (Glenda Jackson): "Ei ole olemassa epäromanttisempaa naista".

Ajankohtainen kommentti

Yleisradio teki viime vuonna noin 6,5 miljoonaa euroa tappiota. Vielä kolme vuotta sitten tulos oli yli 50 miljoonaa euroa tappiollinen. Televisiomaksuja kertyi viime vuonna noin 12 miljoonaa euroa edellisvuotta enemmän.Yle:n toimitusjohtaja Mikael Jungnerin mukaan talouden tasapainottaminen etenee nyt etupainotteisesti. Ei odoteta ainakaan radikaalia tv-lupien peruuttamisia, kun kaapelit tulevat kuun lopulla digisiirtymän piiriin.
===============================================================

Digitelevision pakkosiirtymä on siis pian totta ympäri maata. Kansalaiset ottivat digin vastaan lähes murisematta.
Mitä muuttui? Ei oikein mitään varsinaisesti. En ainakaan itse ole huomannut, että uudet kanavat olisivat tuoneet merkittävää lisäarvoa katseluun tai kuvan laatu olisi parantunut.
Mutta kohta meitä hemmotellaan teräväpiirtotelevisiolla. Asiantuntijoiden mukaan siinä vasta kuva tule olemaan kirkas ja loistelias.
Olen ymmärtänyt, että teräväpiirtotelevisio olisi mahdollinen tässä vaiheessa vain kaapelilevityksessä. Taas sateelliittivälitys vaatii lautasantennin ja satelliittivastaanottimen.
Ja huom! Teräväpiirtoa varten tarvitaan uusi litteä taulutelevisio. Jos ei sitä ole, niin tarvitaan hdtv-lähetyksiä ymmärtävä digiboksi. Samanlainen tarvitaan kaapelikatseluun.
Kenellä sellainen on? Kuka sellaisen hankkii. Kun vielä asiantuntijat varoittavat, että teräväpiirtodigisovittimia ei kannata vielä ostaa, koska niiden kehitys on vasta alussa. Vuokrata siis kylläkin.
==================================================================

Sopii kysyä: miksi meille kaupataan uusia ja uusia välineitä? Näyttää, että välineistä sinänsä on tullut niin merkityksellisiä, että sisältö on jäämässä toisarvoiseksi. Eikö ilmastonmuutoksen edetessä pitäisi ryhtyä kantamaan teknisiä vempaimia kierrätyskeskukseen.