keskiviikkona, huhtikuuta 24, 2013

Arkistokin siirtyi digiaikaan

















Suomen elokuva-arkisto (Nykyisin Kava) aloittaa kesäkauden 29.4. Orionissa. Vapun alla nähdään erikoislaatuisen ranskalaisen ohjaajan Leos Carxin Boy Meets Girl. Kuukauden elokuvana nähdään Miguel Gomezin Tabu, joka valmistui viime vuonna.
Boy Meets Girl on Caraxin on 1980-luvun tuotantoa. Carax ohjasi sen 22-vuotiaana. Carax ohjasi esikoisteoksensa hyvin pienellä budjetilla. Tarina on tavanomainen, mutta ohjaajan käsittelytapa on aivan uskomattoman tuore. Elokuva tapahtuu yön hetkinä Pariisissa. Liekö tämä on viite Jean-Luc Godardin uuden aallon mestariteokseen Viimeiseen hengenvetoon (1959).
Kava tiedotti kesäohjelmistoa esitellessään, että Suomen Filmiteollisuuden ja Suomi-Filmin vanhat kotimaiset elokuvat ovat siirtyneet arkiston haltuun. Kava ryhistelee rintaansa ilmoittamalla, että noin kolmasosa kotimaisista elokuvista on kansallista omaisuutta. Siksikö Arkisto/Kavan kesäkausi käynnistyi jo viime viikolla, kun yleisö sai nähdä Mikko Niskasen Käpy selä alla -klassikon (1966) restauroituna 4k - esityskopiona. Kesäkauden alla Arkisto/Kava ilmoitti siirtyneensä digiaikaan. Saa nähdä, mitä tämä merkitsee elokuvien arkistoinnin kannalta.
Arkisto/Kavan aivan uunituoreet kotimaiset digirestauroidut elokuvat liittyvät Tulenkantajien kauteen, 1940- ja 1950-luvun studioelokuvien sarjoihin ja vielä 1960-luvun suomalaisen uuden elokuvan saavutuksiin. Niskasen Kävyn ohella kesäsarjassa nähdään Valentin Vaalan Ihmiset suviyössä (1948) ja Ansa Ikonen& Tauno Palo -yhteinen debyytti Kaikki rakastavat, joka valmistui 1938.
=======================================================================================
Kesäkauden kiinnostavia esityksiä ovat ranskalaisen elokuvan näyttelijäpäivitykset. Juliette Binoche on itseoikeutettu tähtivieras. Binoche on esiintynyt yleensä vain suurten nimiohjaajien elokuvissa. Arkisto/Kava näyttää kesällä Louis Mallen Damagen, Leos Caraxin mestarillisen Point-Neufin rakastavaiset ja iranilaisen Abbas Kiarostamin Italiassa ohjaaman Iltapäivä Toscanassa. Binochen lisäksi Arkisto/Kava muistaa röyhkeää ranskalaista egoistia Gerard Depardieuta, jonka näyttelijätyötä edustaa mm. Camille Claudel. Vielä kesän paras tärkki: Jean Renoirin kuolemattomasta tuotannosta nähdään Auguste-isän maalaustaiteen lähteille pyrkineet Virta, Ranskalainen Cancan ja Aamiaien ruohikolla.
Mutta mihin viittaa Arkisto/Kavan esittelyvihkosen upea kansi, jossa silmillemme hypähtää espanjalainen Penélope Cruz? No, tietenkin Woody Allenin neljä vuotta sitten valmistuneeseen ihastuttavaan Vicky Christina Barcelonaan. Muuten Allenin Jymyjuttu (Scoop) esitetään ensimmäisen kerran Suomessa Orionin sarjassa.
=======================================================================================
Arkisto/Kavan kesän Carte Blancen laatii turkulainen kriitikko Tapani Maskula, jonka tavaramerki on antaa yksi tähti jokaiselle uudelle kotimaiselle ensi-iltaelokuvalle. Orionin ohjelmistovastaava Antti Alanen nimittää Maskulaa tinkimättömäksi ja suorapuheiseksi elokuvakriitikoksi. Alanen sanoo vielä, että Maskula on Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut elokuvakriitikko. Kuulehan Antti, tunnetko lehden Klopa, Kainuun Sanomat, Me´lie`s, Uusi Suomi, Suomen Sosiaalidemokraatti, Palkkatyöläinen, Rakentaja, Keski-Suomalainen, Jämsän Lehti, Helsingin Sanomat. Niissä kirjoitti samoihin aikoihin kriitikko, jonka tavaramerkki on "Kriittisesti, mutta sydämellä". Eli allekirjoittanut. Jatkan edelleen. Työvuosia on jo kertynyt yli 53. Olen siis kirjoittanut useisiin lehtiin,
mutta päätyöpaikkojani ovat olleet Kainuun Sanomat, Uusi Suomi, Suomen
Sosiaalidemokraatti ja Helsingin Sanomat. Tein myös 1960-luvun lopulla
Tampereella Erkka Lehtolan kanssa TV2:n Filmikalenteria.Tätä kriitikkoa Antti ei valitse suunnittelemaan Carte Blancea.

Nyt en sitten enää kirjoita esittelyjä Arkisto/Kavan kausista. Se oli siinä. Kiitos.


Ajankohtainen kommentti

Olen tietoisesti varonut puuttumasta Yle-Uutisiin. Nyt teen sen, mutta en kritisoi toimittajia ja ulospanoa, vaan synergiaa. Jos niin voi sanoa. Herään viiden jälkeen, käyn lenkillä tai uimahallissa. Sen jälkeen alan seurata TV1:n aamutv: tä. Välillä käännän seiskalle ja kuuntelen Yle-Radion uutisia ja ohjelmia. Otan esimerkiksi torstaiaamun 11.4. Sekä televisiossa että radiossa ajettiin samat uutiset julkisuuteen: Sote-uudistus, Paatero, veroparatiisit jne. Radion ystävänä kaipaan aikoja, jolloin Ylen radioväki teki omia uutisia ja omia kannanottoja. Synergia tuo säästöjä mutta Yle-veron maksajana odotan erilaisia ääniä niin radiosta kuin televisiosta. Onneksi Yle- Radio 1:ssä on vielä kahdeksan jälkeen tuleva Ykkösaamu. Se on omannäköinen lähetys. Ehkä ainoa Yle-Radiossa.

Ei kommentteja: