keskiviikkona, toukokuuta 09, 2012

Satamatyöläinen sovinnon asialla * * * *
















Loppukevään uutuuselokuvista humaanein ja inhimillisin on ranskalaisen Robert Guédiguian Kilimanjaron lumet. Kysymys ei ole Ernest Hemingwayn kuuluisan novellin filmatisoinnista, vaan ranskalaisen työläisperheen matkasuunnitelmista. Ikääntyvä pääluottamusmies Michel joutuu työttömäksi, mutta vaimolla Marie-Clairelle on sentään vielä työ siivoojana. He saavat lahjana matkaliput lomalle Kilimanjaroon, Afrikkaan. Toteutuuko matka, sillä Michélin työpaikan irtisanottu nuori työntekijä ryöstää perheen kaverinsa kanssa.
Robert Guédiguianin hyvä arkinen elokuva tapahtuu Marseillen työläispiireissä. Michelen ja vaimon asunto on viihtyisä, kovalla työllä ansaittu. Se sijaitsee ylempänä paikassa, josta näkee hyvin alhaalla kulkevalle kadulle. Michel ja vaimo ovat sosiaalisia. He järjestävät kodissaan pieniä kutsuja, joiden aikana puhutaan politiikkaa, mutta ei syytellä katkerasti olosuhteita. Ryöstön jälkeen Michel olisi valmis perumaan syytteet, mutta tapaus on edennyt jo vauhdilla oikeusprosessissa.
Kilimanjaron lumissa kuvataan herkällä vaistolla marseillelaisia työläisolosuhteita. Michel´n tapa toimia on kypsä ja viisas. Hän on puolustanut työläisten asioita niin kauan ay-liikkeessä, että häneltä riittää solidaarisuutta ja ymmärrystä kanssaihmisille. Jopa nuorelle ryöstäjälle, joka asuu pikkuveljensä kanssa. Syytteiden lukemisen jälkeen pikkuveli joutuisi sosiaaliviranomaisten huostaan ja ryöstäjäveli saisi kärsiä pitkän tuomion vankilassa.
Kun nykyisin kuulee tai saa lukea tapauksista, joissa vaaditaan rikoksentekijöille jopa kuolemantuomioita, niin Kilimanjorin lumissa halutaan näyttää, että inhimillisempi lähestymistapa voisi auttaa paremmin hairahduksen tehnyttä yksilöä. Elokuva levittää sovinnon ja anteeksiannon sanomaa, mutta se ei tee sitä millään opettavaisella tai sokeroidulla tavalla. Perusteema ilmenee vähitellen ihmissuhteiden ja yhteiskunnallisen todellisuuden kuvaamisen kautta. Eikä ohjaaja korota ääntään, vaan sanoo ikään kuin kuvien välistä, että globalisaatio on muuttanut rajustikin olosuhteitamme, eikä "ikuisista" työpaikoista enää voi olla varma. Markkinavoimat päättävät usein työläisen tulevaisuudesta. Tässä mielessä elokuva liikkuu täysin tässä ajassamme.
Kilimanjaron lumet osoittaa myös ajattelutavan ja moraalin muutokset eri sukupolvissa. Nuori ryöstäjä ei osaa ymmärtää Michelen inhimillistä tapaa toimia. Ei hän myöskään tajua, että vanhempi työläispolvi on taistellut tiiviisti olosuhteiden parantamiseksi. Onko nuori ryöstäjä itse kamppaillut koskaan näiden asioiden puolesta? Ei, jo pitkän uran ohjaajana tehnyt satamatyöläisperheen kasvatti Robert Guédiguian (s. 1953) ei syytä nuoria, mutta antaa ymmärtää, että olisi aika oppia suhtautumaan elämään ja työhön pitkäjännitteisesti. Lyhytnäköiset ratkaisut hankkia rahaa eivät kanna pitkän päälle.
Kilimanjaron lumien lopputeksteissä kerrotaan, että elokuva on saanut inspiraationsa Victor Hugon runosta. Ohjaaja pysyttelee tiiviisti ranskalaisessa perinnössä ja muutenkin tapahtumat ovat hyvin ranskalaisia. Silti aihemaailma, henkilökuvat ja johtopäätälkset tekevät elokuvasta yleismaailmallisen. Ja miten uskomattoman elävästi ohjaaja tekee arkielämän realismista sykähdyttävää draamaa, jossa myös näyttelijätyö on viritetty samalle aaltopituudelle. Hieno, elämän kokemusten uurtamat kasvot omaava Jean-Pierre Daroussin on Michel ja Ariane Ascaride hänen vaimonsa.

Ajankohtainen kommentti

Jääkiekon MM-kisojen ympärillä käyty ennakkohypetys on ollut niin valtavaa, että lajista syrjässä pysyttelevä ihminen on melkein alkanut uskoa, että Jeesus laskeutuu maan päälle. Jääkiekkoliitto on nostanut lippujen hinnat pilviin, joten on aivan varmaa, että Suomessa ei kohta riitä katsojia muille urheilulajeille. MTV3 hypettää kisoja minkä ehtii maksullisilla kanavillaan. Aivan kuin säälistä maksukortittomille on luvattu näyttää Suomen pelejä ilmaisella, mainosrahoitteisella MTV3-pääkanavalla. Toistaiseksi sunnuntain Slokavia-peli näkyi koko kansalle.
Yle menetti ilmeisesti rahapulansa tähden kiekon ruotsalaisen Bonnierin omistamalle MTV3:lle. Yle ei kuitenkaan ole halunnut pysyä poissa MM-kisoista, vaan eri välineisiin on rakennettu eri lähetyksiä. Ylen Aamu-TV on keksinyt Aamujää-ohjelman, jossa asiantuntijat retostelevat illan otteluja ja kisojen edistymistä. Ylen radiossa ja netissä ollaan tietenkin mukana isolla panoksella.
Alkaa vaikuttaa siltä, että vanha ajatus kansan huomion siirtämisestä vaikeista yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista (esim. talouskriisi) sirkushuveihin ja viihteeseen pitää edelleen paikkansa. Kiekko on oivallinen ase, kun toinen järjestäjämaa Suomi on hallitseva maailmanmestari. Muistettakoon kuitenkin, että kiekkoa huipputasolla ei pelaa maailmassa kuin seitsemän, kahdeksan maata.
Hetklnen! Eikö kansan raivo törkeitä lipunhintoja ja Jääkiekkoliiton itsevaltiasta puheenjohtajaa vastaan kerro muutoksesta? Jos kiekkoliiton tapaiset herrakerhot eivät piittaa kansalaisten, siis tässä tapauksessa maksavien kiekkokatsojien mielipiteistä, niin internet sosiaalisena mediana avaa väylän esittää protesteja ja kiinnittää huomion epäkohtiin. Internet on mahdollistanut sananvapauden lopullisen toteutumisen. On selvää, että tulevaisuudessa Kansainvälisen jääkiekkoliiton (huima hinta tv-oikeuksista), Suomen jääkiekkoliiton (lippujen hinnat) ja kaupallisen MTV Median röyhkeälle rahastukselle pannaan loppu.
==========================================================================================
Onneksi mediassa on löytynyt myös vastavirtaan kulkijoita. Uskallettiin keskustella suomalaisesta futiksesta kiekkohypen keskellä. Tosin vähäistä se on ollut, mutta jotakin sentään. Tarkoitan Heikki Peltosen - lahtelaissyntyinen pitkänlinjan radiomies - terävää ohjelmaa Ajankohtainen ykkönen, joka lähetetään torstaisin klo 12.15 Yle Radio 1:ssä. Peltonen oli kutsunut jalkapalloentusiasteja studioon keskustelemaan. Entinen HJK:n ja Kiffenin pelaaja ja nykyinen mainosmies Erkki Alaja puhui minusta asiaa. On luotava oma suomalainen futiskulttuuri. Muutenkin ohjelmassa käsiteltiin suomalaista jalkapalloa asiallisesti ja realistisesti. Uskoa uuteen nousuun vahvistettiin kriittisen optimistisin mielin.

P.S. Juka Kärkkäisen ja J-P Passin ohjaama dokumenttielokuva Kovasikajuttu on ollut kaiken ennakkokohun ja -käsittelyn arvoinen. Pertti Kurikan nimipäivät -punkbändin jäsenten ja esiintymistilaisuuksien ympärille punottu dokumentti puhuu vammaisten asiaa, esittelee ja erittelee ongelmia ja vaikeuksia arkipäivän elämässä, näyttää bändin jäsenten väliset suhteet, jotka eivät ole aina ongelmattomat, näyttää onnistumisen ilon, masennuksen surun, vihankin leimahdukset, jotka päättyvät anteeksiantoon ja kädenpuristukseen. Samalla elokuva levittää tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden sanomaa, lisää kykyä ymmärtää ja kunnioittaa erilaisuutta. Ja mikä vielä ilahduttaa katsomossa: Elokuva on hauska, sen huumori toimii bändin jäsenten ehdoilla ja nousee aidosti elämän oikeista ja tilanteista. Kysymys on enemmän hymyjen kuin itkujen elokuvasta. Ja huomataan vielä, miten, miten musiikilla voi olla uskomaton merkitys arkisiakin toimia helpottavana ja edistävänä tekijänä.

3 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Kirjoitat tärkeää blogia.

Arvostan tapaasi kirjoittaa. Tämä kuuluu mielestäni blogeihin, joita "jokaisen pitäisi lukea". Saat elokuvat elämään!

Erikoisen mielenkiintoinen oli minusta tuo edellinen, otsikoitu Elokuvieni mestariteokset 133.

Olen lukenut Balzakin novellin Tuntematon mestariteos ja se vaikutti.
Kirjoitin siitä blogiini ja voin vieläkin saada sen tapahtumat ja puheet nousemaan kuin elokuvana mieleen.

Se, että siitä on oikeasti olemassa elokuva, oli minulle uusi tieto. Se poikkeaa tietenkin novellista (onhan elokuva itsenäinen taideteos) mutta se antaa uutta näkökulmaa ajatuksille mitä taide tosiasiallisesti on. Ja miten sama asia voi olla ulkoisesti niin erilaisissa puitteissa. Ja säilyykö alkuperäinen kokijan intuitio muissa tulkinnoissa tekijän tarkoittamalla tavalla, vai saako se kokonaan erilaisia tarkoitusperiä.
(nyt jää mieleen kytemään toive, että voisi joskus nähdä La Belle noiseusen elokuvana.)

Kilimanjaron lumet olisi seuraava tavoite. Saat senkin tuntumaan katsomisen arvoiselta. Sen sisältö vastaa kertomasi mukaan juuri sitä, mitä elokuvalta odotan. Ja kuinka harvoin tuo odotus täyttyy. Liian usein joutuu poistumaan elokuvateatterista pettyneenä. Tulipa tuhlattua aikaa jota olisi voinut paremminkin käyttää ainoana ajatuksena.

Anonyymi kirjoitti...

En tajua miksi niin usein valitetaan jääkiekon MM-kisoista ja kuinka se ei kiinnosta koko maailma. Aivan kuin MM-kisoja saisi pitää vain parista maailman suurimmasta lajista. Onhan niitä muistakin kuin jalkapallosta ja jääkiekosta, eukonkannosta, snookerista yms.

Mitenkäs näkyisi elokuvapuolella jos otettaisiin huomioon vain suurimmat ja suosituimmat?

Mikael Fränti kirjoitti...

Hei Lissu!
Olipa kiva lukea viestisi. Vielä sentään maassa on todellisia
elokuvanharrastajia, jotka odottavat elokuvalta enemmän. Lämmittää todella.
Hyvää jatkoa ja kaikkea hyvää tulevaan kesään!