Tekijän toiveita Kavan syyssarjassa




Suomen elokuva-arkisto SEA muutti nimensä taannoin Kansalliseksi audiovisuaaliseksi arkistoksi. Se herätti hiukan keskustelua elokuvapiireissä, sillä käsite SEA iskostui mieliin 1950-luvun lopulta.
Nimen muutoksen voi ymmärtää paremmin, jos tietää arkiston valtavan tehtävän. Ei vain esityssarjoja Helsingin Orionissa ja maaseudulla, vaan vanhan kotimaisen elokuvan pelastamista, elokuvaperinnön kokoamista ja säilyttämistä, filmi- ja videokokoelmien kartuttamista (nyt 296 540 nimikettä) sekä tutkimus- ja julkaisutoimintaa. Ilman arkistoa Suomessa tuskin ilmestyisi yhtä paljon kriittisiä ja laadukkaita elokuvakirjoja. Arkistolla on myös ainutlaatuinen elokuvakirjasto ja leikekokoelmat.
Kansallisen audiovisuaalisen arkiston lyhennys on ytimekkäästi Kava. Nykyisessä umpikaupallisessa maahantuontitilanteessa elokuvasta syvemmin kiinnostunut nuori henkilö ei selviäisi ilman Kavan esityssarjoja. Siis sellainen nuori, joka haluaa oppia tuntemaan elokuvan historian, haluaa nähdä muitakin elokuvia kuin kauhua- ja scifiä. Luulisi, että heitäkin esiteltäisiin lehdissä, eikä vain elokuvakauhua harrastavia tyttöjä - niin kuin tänään ilmestyneessä NYT-liitteessä.
Kavan 17.8. alkava syys-sarja tarjoaa tähän hyvät mahdollisuudet. Löytyy elokuvan historian merkkiteoksia, löytyy japanilaisen Nagisa Oshiman teoksia, löytyy unohdetun Josef von Sternbergin elokuvia ja löytyy amerikkalaisen film noirin filmejä. Kava esittää Haroldin ja Loydin komedioita, venäläisiä musikaaleja ja kuubalaista elokuvaa. kunniaa tehdään edesmenneille Paul Newmanille ja Åke Lindmanille (vihdoinkin esitetään näyttelijä-ohjaaja Lindmanin 1960-luvun hieno tv-elokuva Jäätä). Mitä vielä: Kavan sarjassa nähdään muun muassa ranskalaisen Robert Bressonin mestariteoksia ja uutta ranskalaista elokuvaa.
===========================================================================
Kava antaa elokuvan tekijöille tilaisuuden esitellä omia suosikkejaan. Tänä syksynä nuori ohjaajatulokas, loistavan jälkitarkovskilaisen Muukalaisen ohjannut Jukka-Pekka Valkeapää paljastaa toiveensa. Valkeapää perustelee tekijän toiveitaan näin: "Olen valinnut esityssarjaan elokuvia, jotka ovat olleet itselleni syvällisesti liikuttavia, innostavia tai jopa järkyttäviä katsomiskokemuksia."
Valkeapään valintoja ovat italialaisen Sergio Leonen suurenmoinen Suuri gangsterisota, Robert Bressonin eksistentialistinen Kuolemaantuomittu on karannut, Georges Franjun 1940-luvun lopun lyhytfilmi Eläinten veri ja manan majoille siirtyneen ruotsalaisen uuden elokuvan mestarin Bo Widerbergin lakkokuvaus Ådalen 31. Arvostamansa François Truffautin tuotannosta suomalaisohjaaja on valinnut harvoin nähdyn kasvatuskuvauksen Kesytön.

Ajankohtainen kommentti

Tämä on tosiasia: Euroopassa ei ole enää kesäaikaa, kesälomia kylläkin. Alkaa vaikuttaa siltä, että tv-yhtiöiden ei pitäisi päästää kesäkuukausina "aivoja narikkaan". Tietenkin asia on niin, jos sisällön tuottamisella tarkoitetaan Yleisradion toimitusjohtajan tapaa julkaista rakkausvideoita internetissä.
Mutta asiaan: Julkisen palvelun Ylellä ei ole enää varaa karsia kesäkautena ajankohtaisohjelmia. Tämä kesä on ehtinyt osoittaa, että poliitikkojen vaalirahoitussotkut ja konkurssiin haetun Novan kestitystoiminta Keva-yhteyksineen ja "kehittyvien makuntien" koplaamisineen ovat tuottaneet sanomalehtiin uusia uutisia lähes joka viikko.
Yle paljasti taannoin sotkut, mutta kesäkuukausina mediatalolla ei ole ollut oikein ajankohtaisohjelmaa, jossa suuri katsojakunta olisi voinut saada uutta tietoa kähminnöistä ja moraalittomuuksista. Oikeastaan vain Ylen Radio 1:n Ykkösaamu on pysynyt kriittisesti ajan hermoilla. Toki Ylen TV1:n A-Studio on selvittänyt Destian sotkuja.
Nyt kun toimittajienkin kestitykset on paljastettu tuntuu hölmöltä, että Yle laittoi TV2:n perjantai-illan kriittisen tv-ohjelman Pressiklubin tauolle. Hyvänen aika: Ruben Stillerin terävästi, ironisesti ja hauskastikin juontama Pressiklubi olisi voinut tulla täydellä volyymillä kesäkuukausina. Kommentoitavaa olisi riittänyt ja riittäisi vielä yllin kyllin. Jos minä olisin ohjelman tuottaja Timo Harakka kiroilisin joka perjantai-ilta huonoa tuuria. Tai olisin vaatimassa äänekkäästi ohjelman palauttamista ruutuun.
Nyt joku väittää: Eihän Pressiklubia katso kuin toimittajat ja alan ihmiset? Voi olla, mutta ohjelmassa käydystä keskustelusta lähtee aina viestejä maailmalle. Ja tänä kesänä muutkin kuin toimittajat olisivat varmasti hakeutuneet ohjelman ääreen.
Pressiklubia pitäisi myös mainostaa etukäteen. En muista koskaan Ylen laittaneen ohjelmasta ennakkomainoksia ruutuun. Tulevien ohjelmien mainoksia näkee kyllä muuten tuhka tiheään Ylen kanavilla. Ehkä on niin, että kriittistä ja älynystyröitä aktivoivaa Pressiklubia ei halutakaan mainostaa Ylessä?