Easy Rider 1969




Yle muistaa Teema-kanavallaan huomenna Dennis Hopperin ohjaamaa matkaelokuvaa Easy Rideriä, josta tuli melkein yhdessä yössä kulttielokuva. Hopperin elokuvaa mainostetaan "Uuden Hollywoodin" alkuna. Totta se on, sillä Columbia-yhtiön tuottama elokuva ei tahtonut saada ensin millään rahoitusta. Tehtyä se saatiin - hippihenkisten Hopperin, Peter Fondan ja Terry Southernin käsikirjoituksen pohjalta. Kustannukset olivat minimaaliset 400 000 dollaria. Hopper näytteli Billyä ja Fonda hänen kaveriaan Captain Americaa. Kaverukset nousevat motskareihin ja lähtevät ajamaan Kaliforniasta kohti New Orleansia, jossa järjestetään Mardi Gras -juhlat.
Matkalla tapahtuu kaikkea - sellaista kuin elämässä yleensä. Tapahtuu positiivista ja negatiivista, hienoja illallishetkiä samanhenkisten seurassa tai onnettomuuksia. Näyttää, että tämä hippimiesten matka sukeltaa pahuuden sydämeen, muuttuu tabuja rikkovaksi odysseiaksi, jossa etsitään rajaseutujen Amerikkaa kuin silloin ennen westerneissä. Easy Rider on suorasti kiinni vuodessa 1969. Sen jälkeen se on saanut myyttisen sädekehän.
Easy Riderin kohokohtia on jakso, jossa matkalaiset kohtaavat George Hanson -nimisen miehen, ulkopuolisen eläjän, jota nuori Jack Nicholson tulkitsee niin loistavasti, että hän varastaa muistoissamme koko elokuvan. "Tämä sattui olemaan joskus hieno maa", Hanson toteaa Amerikasta. Myöhemmin Hanson joutuu traagiseen tapahtumaan. Hän voisi kysyä - ehkä kysyykin: "Mikä meni vikaan Amerikassa?"
=================================================================================
Easy Rideristä tuli kulttielokuva. Time-lehti kirjoitti ensi-illan jälkeen: "Pikku filmi tappoi isot elokuvat". Näin tapahtui aivan 1960-luvun lopulla. Easy Riderin ohella uuden Hollywoodin läpimurtoa valmistelivat Arthur Pennin Bonnie ja Clyde (1967), Sam Peckinpahin Hurja joukko (1986), John Schlesingerin Midnight Cowboy (1968), Pennin Alices´s Restaurant (1969) ja Paul Maurskyn Bob&Carol, Ted& Alice (1969). Pian tulivat Francis Ford Coppola (Kummisetä), Martin Scorsese (Sudenpesä), Robert Altman (Pitkät jäähyväiset) ja Hal Ashby (Harold ja Maude).
Tosiasia on kuitenkin, että pienet elokuvat eivät tappaneet kokonaan isoja Hollywood-filmejä. Ross Hunterin 1970 tuottama katastrofielokuva Airport oli valtava menestys, samoin Peyton Place -sarjassa maailmanmaineeseen kohonneen Ryan O´Neillin näyttelemä romanttinen tragedia Love Story (1970). Eikä kestänyt monta vuotta, kun nuori Steven Spielberg siirsi Tappajahailla Hollywoodin kellot mega-actionelokuvan aikaan. Silti: Kun katsomme Easy Rideriä lauantai-iltana voimme todeta hiljaa, että se oli erään ajankohdan kuva, symbolikin, mutta sen kaltaisia vapaita, anarkistisia elokuvia ei enää tehdä.

Ajankohtainen kommentti

Ylen TV1 oli lähettänyt toimittajan Tukholmaan. Haastateltiin uudesta Inglourious Basterds elokuvastaan ajankohtaista Quentin Tarantinoa. Toimittajan haastattelu lähettiin tiistai-illan uutislähetyksessä. Elokuvabisneksen ja Hollywoodin nykytilaan tyytyväinen Tarantino pohjusti omaan tyyliinsä uutta elokuvaansa. Haastattelu oli lyhykäisyydessään aivan hyvä. Ylen nykytyylin mukaan pitkä koko haastattelu lähetetään seuraavan aamuna aamutelevisiossa tai internetissä.
Ei siinä ole mitään pahaa, että lähetetään toimittajia tälläisiin filmiyhtiöiden pr-tilaisuuksiin, joita järjestetään yleensä Lontoossa ja Tukholmassa. Ei pahaa, jos mediatalo itse hoitaa kulut. Muuten toimittaja/kriitikon matkasta tulee osa filmiyhtiön uuden elokuvan markkinointikampanjaa. Ei kai kukaan kriitikko sitä halua. Varmaankin Ylessä maksetaan itse matkat.
Meillä oli lehdessä ohittamaton sääntö: Toimitus valitsee ulkomailla tapahtuvat haastattelukohteet ja talo maksaa kaikki kulut. Mihinkään Hollywood-yhtiön tai muun sellaisen maksamalle pr-matkalle ei voinut lähteä. Minusta sääntö on noussut arvoon arvaamattomaan Suomessa, jossa paljastuu koko ajan erilaisia korruptioon viittaavia kytkentöjä.
===============================================================
Quentin Tarantino tekee elokuvia valtavirran yleisöjä varten, vaikka on ohjaajana persoonallisuus. En menisi haukkumaan Pulp Fictionia tai Jackie Brownia. Mutta kyllä Tarantino kosiskelee yleisöä silmittömällä väkivallalla. Ei valtavirran suoni muuten avautuisi. Väkivalta on ollut ja on edelleen se mikä myy. Jos joku väittää vastaan, niin ei elä tässä elokuvamaailmassa.
Yle on viime vuosina käsitellyt tv-uutisten kulttuuriosuuksissa pelkästään näitä valtavirran kaupallisia elokuvia. Alkaa vaikuttaa kuin julkisen palvelunkin televisio opettaa meitä tyytymään samankaltaisen tiedon vastaanottoon? Ei kanavan "elokuvakatsauksessa" esitellä pientä, sanomaltaan ja ilmaisultaan tärkeää vaihtoehtoelokuvaa, vaan suuri on aina esillä, se joka muutenkin saa palsta- ja ruututilaa. Odottakaa vain ensi syksyä, kun uusi Indiana Jones tulee teattereihin. Se on esittelyssä mainosmaisesti joka kanavalla ja joka lehdessä.
Mennäänpä ajasssa hiukan yli neljännesvuosisata taaksepäin. Veikkaan, että ainakin ranskalaisilla kanavilla olisi rummutettu Robert Bressonin viimeisestä elokuvasta Raha. Vai olisiko? Olisiko ensimmäinen Indiana Jones -elokuva Kadonneen aarteen metsästäjät saanut sittenkin kaiken huomion - kuten saa tänään. Ehkä ei Ranskassa, mutta kylläkin englantilaisilla kaupallisilla tv-uutiskanavilla.
Nyt joku saattaa kysyä: Missä ovat ne vaihtoehtoelokuvat, missä Helsingissä ovat teatterit, jotka niitä esittävät? Totta: ei niitä tuoda maahan, eikä teattereita enää ole lukuun ottamatta pientä Kino Engeliä. Sitten Bio Cityn salien sulkeutumisen Helsingin elokuvateatterikartta on masentavasti multipleksin massatarjontaa ja popcornin tuoksua. Lähistön kauppakeskukseen on luotu sama meno.