* * * * *Muukalainen tuli taloon







Venäläisen mestariohjaaja Andrei Tarkovskin (1932-1986) merkillisimpiä elokuvia oli vuonna 1975 valmistunut Peili, jonka keskiössä liikkuu piiritetyssä Leningradissa vanhempansa menettänyt Aleksei-poika. Kronologisen aikakäsityksen rikkovassa elokuvassa tunkeudutaan kuin runouden keinoin lapsuuteen, jonka Andrei Tarkovski on sanonut seuranneensa häntä aina: "Lapsuus on stimuloinut luovuuttani."
Tarkovski heittää pojan matkalle maalle, jossa hän kohtaa ihmeellisen naisen - ehkä oman äitinsä sijaishahmon. Elokuvasta on sanottu, että sen "tekijöitä" ovat samalla kertaa ohjaaja ja katsoja.
Aleksein kokemusten avulla Tarkovski palaa lapsuutensa Venäjälle, muistoihinsa. Se ikään kuin heijastuu peilistä, joka on asetettu katsojan nähtäville. Elokuva asettaa kysymyksiä: "Mitä teette nyt, mitä haluatte?"
Kysymys on kotiinpaluusta - tai kaipuusta palata kotiin. Ihmisen onnettomuudet ja tappiot, ihmisen ja luonnon suhde, ihmisen sisäinen maailma olivat Tarkovskin elokuvien kiintopisteitä.
===============================================================
Näin pitkän alustuksen vaatii Jukka-Pekka Valkeapään esikoiselokuva Muukalainen, joka on sensaatiomainen poikkeus viime vuosien kotimaisessa elokuvatuotannossa. Muukalaisen maisemat, kerronnan mietiskelevä ja välistä myrskyyn riehaantuva ote, kuvien latautunut poesia viittaavat Tarkovskiin. Vankilaan joutunut isä (Jorma Tommila), puhumaton poika (Vitali Bobrov), korpitilan vammainen emäntä (Emilia Ikäheimo) ja tilalle saapuva muukalainen (Pavel Liska) ovat kuin Tarkovskin elokuvien mielen maisemasta. Vai onko nuori esikoisohjaaja luonut westernejä muistuttavan kertomuksen pojasta ja äidistä, joiden kotikonnulle etäisten laaksojen mies saapuu.
Muukalainen kasvaa kuiskauksiin ja huutoihin, rankkoihin traagisiin ulottuvuuksiin, joista järkyttävimpiä ovat hevonen ja myrsky, kaivosta lehahtavat korpit ja pojan isän väkivaltainen ryöpsähdys vankilassa. Tarkovskin Peilin poika oli puhumaton, mutta hän sai hypnoosin avulla selkeän puheen vähitellen takaisin. Valkeapään poikaa ei kukaan edes yritä opastaa puhumaan. Nyökkäykset ja katseet ovat hänen viestikapulansa.
=============================================================
Hämmästyttävän hyvin Jukka-Pekka Valkeapää pystyy tarkkailemaan ja jäsentämään lapsen tasolta aikuisten näennäisesti pysähtynyttä maailmaa. Mihinkään tiettyyn aikaan tai maahan elokuvaa ei kytketä, mutta pojan isän kahleet tai tilalla käyvien viranomaisten vaatteet ovat selvä viite menneisyyteen.
Niin, ja elokuvan harvat repliikit ovat suomea.
Elokuvan miljööt - vanha maatila, rönsyilevä metsä, virtaava joki ja kuritushuoneelta näyttävä vankila - ovat täysin realistisia, mutta Jukka-Pekka Valkeapää kykenee luomaan niiden ympärille metafyysisen tason: ihmisen ulkoisen ja sisäisen maailman värähdykset liittyvät saumattomasti luonnon kiertokulkuun. Enkä muista monta elokuvaa, jossa metsää olisi kuvattu samalla intensiteetillä.
Varmasti Valkeapään esteettisesti harkituissa otoksissa nähdään asetelmallisuutta. Ja tarkovskilaisuutta saatetaan vierastaa. Mutta mitä pitemmälle elokuva etenee, mitä enemmän neljän ihmisen tarina saa syvyyttä ja rankkoja käänteitä, sitä nopeammin Tarkovski sulaa katsojan tajunnasta.
==============================================================
Muukalainen on häikäisevä taiteellinen luomus. Sitä voi nyt jo pitää kansainvälisestikin esikoiselokuvien valiona. Jos eläisimme toista aikaa, niin Jukka-Pekka Valkeapäätä juhlittaisiin joka puolella. Suomessa lähes huomiotta se esitettiin viime syksynä Venetsian filmijuhlilla.
Elokuva on aina ohjaajan työ, mutta nyt kannattaa noteerata ohjaajaa tukeneen tiimin työ: taitava kuvaaja Tuomo Hutri, mestarilliset lavastaja Kaisa Mäkinen ja puvustaja Sari Suominen, huikean äänimaailman luonut äänittäjä Micke Nyström, kauhuun räpsähtäviä musiikkikuvia kehitellyt säveltäjä Helena Tulve ja kuvastoon harmonian luonut leikkaaja Mervi Junkkonen. Pavel Liska, Vitali Bobrov ja Emilia Ikäheimo ovat suurenmoisia keskeisinä näyttelijöinä.
===========================================================
Jukka-Pekka Valkeapää, 31 v. on valmistunut Taik:n elokuvaosastolta. Hän on kertonut olevansa tosi filmihullu, joka on ammentanut vaikutteensa elokuvateattereiden hämyssä. Ilmeisesti monipuolinen suomalainen elokuvakoulutus on lopullisesti synnyttänyt hänessä kypsän ohjaajan, josta kuullaan vielä paljon.

Ajankohtainen kommentti

Julkisen palvelun Ylen TV1 oli viime vuonna Suomen suosituin tv-kanava. Asemaa on pitänyt viime vuosina tiiviisti hallussaan MTV3. Sen osuus on pudonnut, tosin se saavutti 23 % katsojista kun TV1 sai 24 %. Ero ei ole kovin suuri.
Vaikuttaa kuin tuiman maksutelevisiopanostuksen suorittanut MTV3 nakertaa oman pääkanavansa elinpohjaa. Esimerkiksi MTV3:n kortilla katsottava Max lähettää Formulan lisäksi myös Ralliautoilu-kisat. Muutenkin Max on ominut maksukortin taakse suuren yleisön suosimaa kaupallista ohjelmistoa.
Ylen TV1:n tulos ei yllätä. Viime aikoina kanavaa on käännetty vauhdilla kepeään ja kaupalliseen suuntaan. Jopa TV1:n arvostetut uutislähetykset ovat selvästi viihteellistyneet. Otan esimerkiksi TV1:n pääuutisten "kulttuuritarjonnan". Viime viikolla kulttuurijutut olivat aivan muuta, mitä julkisen palvelun televisiolta odottaisi. Pelkkää megaviihteen esittelyä a´la Hollywood-elokuva Operaatio Valkyrie ja megatähti Madonnan Suomen vierailu. Mikä mainos suurille ylikansallisille toimijoille.
Niin, ei tietenkään mitään ensi-iltaan perjantaina tulleesta Muukalaisesta. Ei mitään meitä lupamaksajia kiinnostavista ulkomaisista laatuelokuvista, ei mitään elokuvakulttuurin tilasta Suomessa. Eipä juuri ksokaan teatterista tai kaunokirjallisuudesta.