* * * * Lestadiolaistytöt pääkaupungissa








Dome Karukoskella menee lujaa. Vasta tuli Jussi-pysti Tummien perhosten kodista, joka on sykähdyttävä ja raateleva kuvaus nuoruudesta poikakodissa. Karukosken esikoisteos, hiukan mainosmainen Tyttö sinä olet tähti esitettiin äskettäin televisiossa. Karukoski pääsi iltapäivälehtien viihdesivuille pussaamalla pääministeriä Jussi-palkintojen jakotilaisuudessa.
Eikä tässä kaikki: ennen uuden elokuvansa Kielletyn hedelmän ensi-iltaviikonloppua Karukoskea haastateltiin eri medioissa. Tulivat esiintymiset Arto Nybergissä ja tv-uutisissa. Karukoski osallistui MTV3:n Huumankin viihderyöppyyn. Maanantaina hänen elokuvastaan keskustellaan TV1:n Voimalassa.
Mitä tästä pitäisi sanoa? Uuden kotimaisen elokuvan markkinointia tarvitaan. Se on selvä, mutta epätasaisesti se jakaantuu. Vuoden ensimmäiset kotimaiset ensi-illat Maata meren alla ja Muukalainen eivät saaneet juuri missään ennakkomainontaa. Esimerkiksi Jukka-Pekka Valkeapään post-tarkovskilainen Muukalainen on paras kotimainen elokuva vuosiin. Ei ihme, että se esitettiin vime syksynä maailman kolmanneksi tärkeimmillä filmijuhlilla Venetsiassa. Ja elokuva sai äskettäin Göteborgin arvostettujen elokuvajuhlien pääpalkinnon.
Täällä Suomessa NYT-liitteen tähtitaulukossa elokuva-arvostelijat laittoivat sen listan viimeiseksi. Turun Sanomien arvostelija antoi obligatoorisen yhden tähden. Viimeiseksi samalla listalla kelpuutettiin Kielletty hedelmä. Häpeällistä!
===================================================================
Kielletty hedelmä on nuorisokuvaus. Siinä ei ole Tummien perhosten kodin kaltaista Leena Landerin vahvaa romaanitaustaa, mutta siinä ilmenee paljon todentuntuista asiaa ja kiinnostavaa uskonnollista jännitettä. Lähtökohtana on Lars Levi Laestadiuksen viinan kiroista varoittanut herätysliike, joka nousi 1846 Ruotsin Kaaresuvannossa. Alkuaikoina liikkeessä "harjoitettiin parannussaarnoja" ja koettiin "liikutuksia". Kansan keskuudessa lestadiolaisia alettiin pitää "hihhuleina". Liike jakautui myöhemmin kolmeen eri haaraan. Dome Karukosken elokuvan taustana käytetty vanhalestadiolaisuus on edelleen Suomessa elinvoimainen. Sen voi todeta valtavan yleisöjoukon keräävillä kesän Suviseuroilla.
Lestadiolaisuuden joko vapaaehtoisesti tai perhesyistä kokeneet nuoret ovat usein korostaneet, miten liikkeen saarnamiesten hurjat puheet iskevät ristiriitaisia tunteita varttuvan ihmisen tajuntaan. Itsellänikin on kokemuksia kouluaikoina lappilaisista ystävistä, jotka puhuivat seuroista pelon ja inhon ilmapiirinä. Karukosken elokuvassa saarnamiesten puheet saavat hyvin ymmärtävän kuvauksen.
===================================================================
Kielletyssä hedelmässä lestadiolaisuus on lähtäkohta ja seuraus, ei mikään epäolennainen kulissi. Se suo tekijöille tilaisuuden tarkastella nuoren ihmisen kasvamista ja hakeutumista aikuisuuden porteille. Päähenkilöjä ovat kaksi pohjoispohjanmaalaista lestadiolaistyttöä (Amanda Pilke ja Marjut Maristo), jotka ovat monilapsisista perheistä. Toinen tytöistä (Pilke) matkustaa täysi-ikäiseksi tultuaan ensin Helsinkiin. Hänen sydänystävänsä Raakel (Maristo) saapuu perässä.
Raakel tulee vahtimaan ystäväänsä. Raakelin täytyy sanoa taikasana, jos nautinnon raja ylitetään. Tytöt ovat sopineet palaavansa silloin heti kotiin.
Dome Karukoski kuvaa Helsingin kiihkeän elämän jännittävänä tyyssijana. Pääkaupunkia ei tosin esitellä minään synnin ja pahuuden pesänä, vaikka nautinnon kohteissa käydäänkin. Karukoskella lestadiolaisperheen normit ja perinteet sisäistäneet tytöt heittäytyvät lievään kapinaan, yrittävät riisua yltään rajoittavat kaavut. Hyppy kokemuksiin ei ole suinkaan helppo. Tanssi, alkoholi ja seksi eivät kuulu lestadiolaisten elämään, eikä missään nimessä yhdyntä ennen avioliittoa. Mutta kielletty hedelmä kiihottaa kauniita tyttöjä, etenkin Raakelin sydänystävää.
===================================================================
Dome Karukoski luo jälleen vahvaa draamaa, kuvaa antautumuksella ja pieteetillä nuoruutta, suhtautuu sympatialla vanhalestadiolaisuuteen. Se on elokuvassa viitekehys, jonka vaikutusta nykyelämään peilataan vivahteisesti viattomien tyttöjen kokemusten kautta.
Mitään kovin rankkaa ja rajua Karukoski ja käsikirjoittaja Aleksi Bardy eivät lähde esittelemään - yhtä dramaattista tilataksiajaelua lukuun ottamatta. Tytöistä vaalean Raakelin tarina on pohjustettu paremmin. Se tarjoaa myös yllätyksen, jota elokuvan alkupuolella ei odottaisi.
Tuomo Hutrin kuvaama Kielletty hedelmä on erinomainen, jopa kaunis ja hienovarainen uusi kotimainen elokuva. Dome Karukoski todistaa lopullisesti olevansa elokuvallisesti hyvin lahjakas ohjaaja. Kameran eteen syntynyt Marjut Maristo on kuin nuori Jessica Lange. Tähti on syttynyt!

Ajankohtainen kommentti

Olen usein kirjoittanut, että Ylen TV1:n torstainen "ikuisuus-sarja" Kotikatu junnaa tylsänä ja sovinnaisena viikosta toiseen. Nyt on muutos tapahtunut. En ole aivan varma, onko positiivisen muutoksen takana uusi script editor Matti Kinnunen, joka muistetaan muutaman vuoden takaisesta, Vaasassa kuvatusta draamasarjasta Headhunterista. Kotikadun tuottaja- ja käsikirjoittajapuolellakin on tapahtunut muutoksia.
Täytyy antaa kaikki tunnustus sarjalle, joka on kohentunut ja terävöitynyt. Kotikatu on saanut alleen särmää ja elämän makua. Tekijät käsittelevät rohkeasti suomalaisesta todellisuudesta heijastuvia asioita - yrittäjän rahavaikeudet, syrjähyppy, eronneen, ikääntyvän miehen vauvakuume ja tarve saada kontakti siittämäänsä lapseen.
Näyttelijöiden panostusta on terävöitetty: esimerkiksi Jukka Puotila on nykyisin todella hyvässä vedossa. Junnauksen aika on vihdoinkin ohi.
===================================================================
Täytyy myös kehua Jarowskij´n tuottamaa kausisarjaa Uutishuonetta, joka pyörii maanantai-iltaisin TV1:n Kotikatsomossa. Lauri Nurksen ohjaama ja Krista Kososen loistavasti näyttelemä sarja kuvaa aika uskottavasti Yleisradion tv-uutisten toimintaa 1970-luvun alkupuolella. Viimekertainen jakso ajoittui syyskuun yhdenteentoista päivään vuonna 1973, kun Helsingissä järjestettiin solidaarisuustilaisuuksia Chilen demokratian puolesta. Maassa tapahtui sotilasvallankaappaus ja toivoa herättänyt presidenti Salvador Allende sai surmansa. Ikäpolveamme jakso kosketti syvältä.
Uutishuoneen näyttelijätyö toimii. Svante Martin on elämänsä roolissa uutistoimituksen päällikkönä.
===================================================================
Aamulla tuli suruviesti. Suomalaisen tv-elokuvan mestari Eero Tuomikoski on kuollut. Hän oli kriitikon urani alun oppi-isä Matti Salon ohella. Muistan aina ne hetket Kajaanissa, kun me elokuvaintoilijat kävimme hakemassa Rautatieaseman kioskilta Kauppalehden. Mieleen jäi Eeron lähes koko sivun kirjoitus vuonna 1963 Jean-Luc Godardin Le Me´pris -elokuvasta - muistattehan Tecnicolor-Franscope -runoelman, jossa näyttelivät Brigitte Bardot, Jack Palance ja Fritz Lang. Elokuva sai Suomessa nimen "Sen täytyi tapahtua".
Myöhemmin Eero siirtyi ihailemansa Godardin tavoin kriitikosta ohjaajaksi. Valmistuivat sellaiset ikimuistettavat tv-elokuvat kuin Tuletko sovinnolla, Elämän kevät ja Suvi. Eero ohjasi ne Ylelle. Hyvästi Eero, lähtösi on erään elokuvasivistyksen päätös, ei loppu, Suomessa.