Demokraattien sotaelokuva
Åke Lindmanin ja Sakari Kirjavaisen ohjaama sotafilmi Tali-Ihantala 1944 jatkaa siitä, mihin jäi Tienhaaran taisteluihin keskittynyt Etulinjan edessä (2004). Siinä Lindman kuvasi suomenruotsalaisen jalkaväkirykmenttti JR 61:n vaiheita jatkosodan aikana Syvärillä ja Kannaksella. Tapahtumavuodet ovat 1942 - 1944.
Etulinjan edessä oli erinomainen sotaelokuva, draamaakin saatiin tarpeeksi, ja Lindman oli valinnut katsojalle selkeän samastumiskohteen: Ilkka Heiskasen loistavasti tulkitseman kapteenin. Muutenkin tuon äärimmäisen harkitun sotaelokuvan henkilögalleriasta erottuu persoonallisia kasvoja.
==============================================
Tali-Ihantala 1944 on aivan toista maata, sillä nyt draama on taka-alalla, eikä suomalaisista sotilaista nosteta ketään etulinjaan.
Voi sanoa, että Lindman on tietoisesti roolittanut sotilaat aika persoonattomilla näyttelijöillä. Siksikö elokuva on saanut aika vaisun vastaanoton. Mutta eikö tämä kerro nerokkaan veteraaniohjaajan oikeasuuntaisesta valinnasta nyt tehdään lähes dokumentin omainen, demokraattinen sotaelokuva, jossa torjuntataistelu on etulinjassa. Itse sota, panssarivaunut ja singot, konepistoolit ja panssarinyrkit ovat pääosassa.
Draamaa vaatineet olisivat tietenkin odottaneet elokuvaa, jossa joku sotilas nostetaan sankariksi. Tämä aika ihailee tähtiä, yksilöitä, ei joukon ponnistuksia.
Tähän Lindman ei ole lähtenyt, ja jos olisi, niin käsikirjoitus olisi pitänyt kirjoittaa aivan toiseen uskoon.
Uskokaa nyt. Tali-Ihantala 1944 ei ole sellainen pasifistinen sotaleokuva kuin vaikkapa Stanley Kubrickin Kunnian polut (1957), josta Kirk Douglasin eversti Dax jää elämään mieliin tai Nicholas Rayn Katkera voitto (1958), jonka muistamme aina Richard Burtonista ja Curd Jürgenistä.
Tali-Ihantala 1944 on viimeisen sotakesän viimeisten ponnistusten säälimättömän realistinen kuvaus. Mutta Åke Lindman tuo ikään kuin lisukkeeksi mukaan muutamia kohtauksia, jotka inhimillistävät taistelun: kaukopartiomiesten retki, Asko Sarkolan väsyneen Mannerheimin muutamat sanat Mikkelin päämajassa ja saksalaisten hävittäjälentäjien lähtö taivaalle. Lindman ei salaile faktaa, että saksalaisten lentoapu oli tärkeä torjuntavoiton viimeisissä ponnistuksissa.
==============================================
Tali-Ihantala 1944 keskittyy kesään 1944, siihen pohjoismaiden suurimpaan taisteluun viime sodan aikana. Kysymys oli suomalaisten viimeisestä ponnistuksesta, epäinhimillisestä yrityksestä estää vihollisen tulo, rintalinjojen murtuminen, jotta venäläiset eivät olisi päässeet marssimaan Helsinkiin. Siksi Tali-Ihantalan taistelusta puhutaan torjuntavoittona ja ihmetekona.
Åke Lindman sairastui elokuvan kuvausten aikana. Melko tuntematon, leikkaajana työskennellyt Sakari Kirjavainen ohjasi elokuvan loppuun. Voi tietenkin spekuloida sillä, mikä mestariteos elokuvasta olisi syntynyt, jos Lindman olisi voinut viedä projektinsa loppuun. Kannattaa kuitenkin olla tyytyväinen, että Tali-Ihantala 1944 saatiin tehtyä ja teattereihin. Uskon, että se avaa nuorelle polvelle aivan ainutlaatuisen näkökulmaan hetkiin, jolloin vapautemme oli vaakalaudalla.
=============================================
Tali-Ihantala 1944 on musiikkitaustaltaan uskomattoman "hieno", todella suurenmoinen. Timo Hietalan taiteellisesti korkeatasoinen elokuvamusiikki on olennainen osa elokuvan kokonaisuutta, valittua kerrontalinjaa. En muista montakaan kotimaista elokuvaa, jossa sinfonisella musiikilla olisi ollut tälläinen asema - ei niinkään omana, ulos pompahtavana sävellystyönä, vaan saumattomasti elokuvan demokraattiseen ja kolektiiviseen ulkokuoreen nivoituvana orkesterointina.
Ajankohtainen kommentti
Keskustelu tv-lupamaksusta ja Ylen rahoituksesta jatkuu. Jos haluaisi olla jälkiviisas niin voisi kysyä, miksi parlamentaarista komiteaa ei asetettu selvittämään Ylen rahoitusta jo hyvissä ajoin ennen digikauden alkua. Komitea aloittaa työnsä vasta ensi keväänä.
HS:n kulttuuriartikkelissa "Vasemmalla vaaditaan vahvaa Yleä" (14.12.) kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä ottaa kantaa ehdotettuun budjettirahoitukseen. Tennilän mukaan siitä seuraisi kontrollisysteemi, joka tekisi Ylestä "Venäjän television."
Rohkenen olla eri mieltä suuresti arvostamani Lapin miehen kanssa. Eihän lukuisista suomalaista taidelaitoksista, joita rahoitetaan valtion budjetin tai veikkausvoittorahojen kautta, ole tullut mitään valtion holhoamia laitoksia. Ei kotimaisin elokuviin ole saneltu sisältöä ja ilmaisua opetusministeriössä. Eikä kukaan pysty huikkaamaan Kansallisteatterin pääjohtajalle Maria-Liisa Nevalalle, ettet saa tuoda näyttämölle näin provokatiivista Tuntematonta sotilasta, koska se saattaa loukata sotaveteraanien kunniaa. Ei koska, Nevala tunnnetaan Kansallisteatteria suorasukaiseen tapaan ja uutta etsien luotsaavana johtajana.
=================================================
Kysymys onkin johtamisesta, kysymys on kaiken tuen saavista työntekijöistä, siitä taiteellisesti lahjakkaiden ja luovien tekijöiden joukosta, jonka tekemisen takana yhtiön johtaja seisoo tiukkana.
Kansallisteatterilla on iso määrä lipputuloja. Katsoja maksaa esityksestä, jonka haluaa nähdä. Samalla tavalla Ylekin voisi hankkia selvää tuloa, joka voidaan budjetoida vuosittain talousarvioon. Sitten Yle voisi palkata uutta voimaa ohjaamaan tv-draamaa ja elvyttämään kadonnutta tv-komiikkaa.
=================================================
Annetaan TV1:n , Yle Teeman ja FST5:n pysyä ilmaisina, samoin radiokanavien, valtion budjetista rahoitettuina kulttuurilaitoksina, mutta laitetaan TV2 maksukortin taakse.
TV2 on Ylen kanavista nykyisin jo täynnä urheilua ja viihdettä, joten maksakoon mäkihypystä tai kiekosta kiinnostunut kansa tv-lähetyksistä samalla tavalla kun me futiksen ystävät olemme tottuneet maksamaan Suomen maajoukkueen peleistä tai Valioliigan otteluista maksullisella Canal+ - kanavalla.
TV2: n Karjalan kunnailla voidaan aivan hyvin esittää TV1:n puolella. Niin myös moni Kakkosen draama ja sarja, elokuvista puhumattakaan. Jos Ylellä on vahva, sivistynyt, fiksu ja kulttuuria ymmärtävä johtaja Kansallisteatterin tapaan, niin vaaraa "Venäjän televisiosta" ei ilmene.
Åke Lindmanin ja Sakari Kirjavaisen ohjaama sotafilmi Tali-Ihantala 1944 jatkaa siitä, mihin jäi Tienhaaran taisteluihin keskittynyt Etulinjan edessä (2004). Siinä Lindman kuvasi suomenruotsalaisen jalkaväkirykmenttti JR 61:n vaiheita jatkosodan aikana Syvärillä ja Kannaksella. Tapahtumavuodet ovat 1942 - 1944.
Etulinjan edessä oli erinomainen sotaelokuva, draamaakin saatiin tarpeeksi, ja Lindman oli valinnut katsojalle selkeän samastumiskohteen: Ilkka Heiskasen loistavasti tulkitseman kapteenin. Muutenkin tuon äärimmäisen harkitun sotaelokuvan henkilögalleriasta erottuu persoonallisia kasvoja.
==============================================
Tali-Ihantala 1944 on aivan toista maata, sillä nyt draama on taka-alalla, eikä suomalaisista sotilaista nosteta ketään etulinjaan.
Voi sanoa, että Lindman on tietoisesti roolittanut sotilaat aika persoonattomilla näyttelijöillä. Siksikö elokuva on saanut aika vaisun vastaanoton. Mutta eikö tämä kerro nerokkaan veteraaniohjaajan oikeasuuntaisesta valinnasta nyt tehdään lähes dokumentin omainen, demokraattinen sotaelokuva, jossa torjuntataistelu on etulinjassa. Itse sota, panssarivaunut ja singot, konepistoolit ja panssarinyrkit ovat pääosassa.
Draamaa vaatineet olisivat tietenkin odottaneet elokuvaa, jossa joku sotilas nostetaan sankariksi. Tämä aika ihailee tähtiä, yksilöitä, ei joukon ponnistuksia.
Tähän Lindman ei ole lähtenyt, ja jos olisi, niin käsikirjoitus olisi pitänyt kirjoittaa aivan toiseen uskoon.
Uskokaa nyt. Tali-Ihantala 1944 ei ole sellainen pasifistinen sotaleokuva kuin vaikkapa Stanley Kubrickin Kunnian polut (1957), josta Kirk Douglasin eversti Dax jää elämään mieliin tai Nicholas Rayn Katkera voitto (1958), jonka muistamme aina Richard Burtonista ja Curd Jürgenistä.
Tali-Ihantala 1944 on viimeisen sotakesän viimeisten ponnistusten säälimättömän realistinen kuvaus. Mutta Åke Lindman tuo ikään kuin lisukkeeksi mukaan muutamia kohtauksia, jotka inhimillistävät taistelun: kaukopartiomiesten retki, Asko Sarkolan väsyneen Mannerheimin muutamat sanat Mikkelin päämajassa ja saksalaisten hävittäjälentäjien lähtö taivaalle. Lindman ei salaile faktaa, että saksalaisten lentoapu oli tärkeä torjuntavoiton viimeisissä ponnistuksissa.
==============================================
Tali-Ihantala 1944 keskittyy kesään 1944, siihen pohjoismaiden suurimpaan taisteluun viime sodan aikana. Kysymys oli suomalaisten viimeisestä ponnistuksesta, epäinhimillisestä yrityksestä estää vihollisen tulo, rintalinjojen murtuminen, jotta venäläiset eivät olisi päässeet marssimaan Helsinkiin. Siksi Tali-Ihantalan taistelusta puhutaan torjuntavoittona ja ihmetekona.
Åke Lindman sairastui elokuvan kuvausten aikana. Melko tuntematon, leikkaajana työskennellyt Sakari Kirjavainen ohjasi elokuvan loppuun. Voi tietenkin spekuloida sillä, mikä mestariteos elokuvasta olisi syntynyt, jos Lindman olisi voinut viedä projektinsa loppuun. Kannattaa kuitenkin olla tyytyväinen, että Tali-Ihantala 1944 saatiin tehtyä ja teattereihin. Uskon, että se avaa nuorelle polvelle aivan ainutlaatuisen näkökulmaan hetkiin, jolloin vapautemme oli vaakalaudalla.
=============================================
Tali-Ihantala 1944 on musiikkitaustaltaan uskomattoman "hieno", todella suurenmoinen. Timo Hietalan taiteellisesti korkeatasoinen elokuvamusiikki on olennainen osa elokuvan kokonaisuutta, valittua kerrontalinjaa. En muista montakaan kotimaista elokuvaa, jossa sinfonisella musiikilla olisi ollut tälläinen asema - ei niinkään omana, ulos pompahtavana sävellystyönä, vaan saumattomasti elokuvan demokraattiseen ja kolektiiviseen ulkokuoreen nivoituvana orkesterointina.
Ajankohtainen kommentti
Keskustelu tv-lupamaksusta ja Ylen rahoituksesta jatkuu. Jos haluaisi olla jälkiviisas niin voisi kysyä, miksi parlamentaarista komiteaa ei asetettu selvittämään Ylen rahoitusta jo hyvissä ajoin ennen digikauden alkua. Komitea aloittaa työnsä vasta ensi keväänä.
HS:n kulttuuriartikkelissa "Vasemmalla vaaditaan vahvaa Yleä" (14.12.) kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä ottaa kantaa ehdotettuun budjettirahoitukseen. Tennilän mukaan siitä seuraisi kontrollisysteemi, joka tekisi Ylestä "Venäjän television."
Rohkenen olla eri mieltä suuresti arvostamani Lapin miehen kanssa. Eihän lukuisista suomalaista taidelaitoksista, joita rahoitetaan valtion budjetin tai veikkausvoittorahojen kautta, ole tullut mitään valtion holhoamia laitoksia. Ei kotimaisin elokuviin ole saneltu sisältöä ja ilmaisua opetusministeriössä. Eikä kukaan pysty huikkaamaan Kansallisteatterin pääjohtajalle Maria-Liisa Nevalalle, ettet saa tuoda näyttämölle näin provokatiivista Tuntematonta sotilasta, koska se saattaa loukata sotaveteraanien kunniaa. Ei koska, Nevala tunnnetaan Kansallisteatteria suorasukaiseen tapaan ja uutta etsien luotsaavana johtajana.
=================================================
Kysymys onkin johtamisesta, kysymys on kaiken tuen saavista työntekijöistä, siitä taiteellisesti lahjakkaiden ja luovien tekijöiden joukosta, jonka tekemisen takana yhtiön johtaja seisoo tiukkana.
Kansallisteatterilla on iso määrä lipputuloja. Katsoja maksaa esityksestä, jonka haluaa nähdä. Samalla tavalla Ylekin voisi hankkia selvää tuloa, joka voidaan budjetoida vuosittain talousarvioon. Sitten Yle voisi palkata uutta voimaa ohjaamaan tv-draamaa ja elvyttämään kadonnutta tv-komiikkaa.
=================================================
Annetaan TV1:n , Yle Teeman ja FST5:n pysyä ilmaisina, samoin radiokanavien, valtion budjetista rahoitettuina kulttuurilaitoksina, mutta laitetaan TV2 maksukortin taakse.
TV2 on Ylen kanavista nykyisin jo täynnä urheilua ja viihdettä, joten maksakoon mäkihypystä tai kiekosta kiinnostunut kansa tv-lähetyksistä samalla tavalla kun me futiksen ystävät olemme tottuneet maksamaan Suomen maajoukkueen peleistä tai Valioliigan otteluista maksullisella Canal+ - kanavalla.
TV2: n Karjalan kunnailla voidaan aivan hyvin esittää TV1:n puolella. Niin myös moni Kakkosen draama ja sarja, elokuvista puhumattakaan. Jos Ylellä on vahva, sivistynyt, fiksu ja kulttuuria ymmärtävä johtaja Kansallisteatterin tapaan, niin vaaraa "Venäjän televisiosta" ei ilmene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti