torstaina, kesäkuuta 06, 2013

Kiinnostava kotimainen pikkuelokuva - Kaksi naista Helsingin yössä * * *

















Marton Jelinkon esikoiselokuva Pystyssä on kevään ilahduttavimpia kotimaisia uutuuksia. Siksi että se ei kurkota kuuseen, vaan pysyttelee valitulla hienovaraisen karhealla linjallaan. Elokuvassa ei ole mitään kaupallista laskelmointia, mutta sitä enemmän taiteellista panostusta. Jelinkon ja Eira Wirekosken käsikirjoitus on kaikessa pontevuudessaan ja särmikkyydessään kahden ahdinkoon joutuneen naisen tarinan ydin.

Heidi Lindén esittää luontevasti Elliä, jota liiallinen pikavippien otto alkaa kuristaa. Elli on opiskelija, joka kuulee mahdollisuudesta päästä veloistaan prostituoituna. Ellin eräänlainen kaksois- tai peilikuva on Iiris (Kristiina Puukko), joka hänkin tuskastelee velkojen parissa. Hän valitsee rikollisen tien – avuksi perintää suorittaville konnille. Ja se onkin rankkaa se.
Pystyssä sivuaa siis ongelmaa, joka paisuu ja paisuu yhteiskunnassa. Suomen Pankin edustajat ovat jo varoittaneet suomalaisten velkaantumisesta ja sen riskeistä. Velkaneuvojien ovelle on pitkä jono, ennen kaikkea pikavippejä ottaneet ovat asialla. Pikavippi on viimeinen keino paikata sitä mitä vielä voi paikata. Sen jälkeen ei ole muuta – kuin elokuvan esittelemät ”keinot” ja velkaneuvojan tiukka ohjelma.
Yhteiskunnallisesta teemasta huolimatta Pystyssä on ennen kaikkea kahden naisen traagiseksi yltyvä tarina. Tietysti olisi voinut tutkailla naisten ja miesten välisiä suhteita pintaa syvemmältä, miksi tietyt miehet alistavat ja toimivat väkivaltaisesti naisia kohtaan. Mutta elokuvan tekijät eivät ole vielä rohjenneet avata koko palettia. Ehkä se tapahtuu seuraavassa elokuvassa.
Visuaalisesti Pystyssä on hieno kaupunkielokuva. Heini Nukurin niukka, dokumentaarinen kuvaus ja käsivaratekniikka toimivat erinomaisesti. Helsingin sykkeeseen on menty illalla ja aamulla kuin olisi haluttu valloittaa Helsingin ”näkymättömien seutujen ” karhea minimalistinen kauneus.
Esikuvina tulevat mieleen eroottisen tenhon tähden Otto Preminerin Laura (1944) ja Lawrence Kasdanin Huuuma (1982).

 

Kesäkommentti

Amerikkalaisten tv-yhtiöiden tulo Suomeen jatkuu. FOX-kanavan jälkeeen on vuorossa Dicscovery. Olen luullut sen olevan pelkästään maantieteeseen keskittynyt kanava, mutta se onkin lähes täyden ohjelmapalvelun talo. Discovery aloitti toiminnan meillä TV5:n ja Kutosen ohjelmapaikalla. Ne ovat olleet aikaisemmin pohjoismaisen SBS-yhtiön kanavia.
Kannattaako tulla Suomeen? Aina uusien tulokkaiden toimitusjohtajat vannovat menestyskonseptiin Suomessakin. Mutta jos tarkastelee Discoveryn ohjelmatarjontaa, niin ei se poikkea muista kaupallisista kanavista. Onko niin, että globaalisti toimivat amerikkalaiset tv-yhtiöt voivat sujauttaa pienen Suomenkin tappiot taseeseen ja voittaa näin verosuunnittelussa. Nimittäin täällä meillä TV5 ja Kutonen eivät ole jaksaneet kiinnostaa kuin 8-10% osuudella kaupallisen tarjonnan kokonaisvolyymistä.
Discovery on mainosrahoitteisena kanavana ilmainen. Johto korostaa, että kanavalla tulee näkymään paikallisuus. Maailmanvalloituksen Discovery aloitti 1990-luvun alussa. Ja yhtiössä korostetaan, etttä Pohjola on juuri passeli heidän ohjelmakonseptilleen. Aika näyttää...

Ei kommentteja: