Ranskalainen näyttelijä Julie Delpy pyrkii kovasti ohjaajaksi. Ei suinkaan huonolla menestyksellä. Tapasimme Delpyn ensimmäisen kerran näyttelijänä 1993 Krzysztof Kieslowskin väritrilogian keskimmäisessä osassa Valkoisessa. Delpy esitti Pariisista Varsovaan putkahtavan puolalaismiehen rakastettua, joka päättää tulla perässä.
Saman vuosikymmenen puolivälissä ihastuttava Delpy näytteli Ethan Hawken kanssa Richard Linklaterin hienossa Wien-elokuvassa Rakkautta ennen aamua. Elokuva sai 2004 jatko-osan Rakkautta ennen auringonlaskua, jossa Delpy ja Hawke kohtasivat lähes kymmenen vuoden jälkeen Pariisissa. Nähtiinpä Delpy 1998 Mika Kaurismäen amerikkalaiselokuvassa L.A. Without Map.
Helsingin ohjelmistoon on otettu Cinema Mondon maahantuomana Julie Delpyn neljäs ohjaustyö 2 päivää New Yorkissa. Se on eräänlainen jatko-osa 2007 valmistuneelle 2 päivää Pariisissa -elokuvalle. Mainitaan vielä, että vuonna 2009 Delpy kirjoitti ja ohjasi aivan kunnollisen historiallisen draaman Kreivitär, jossa hän näytteli William Hurtin kanssa. Kaksi vuotta esikoisohjauksen jälkeen valmistui raikas komedia Ranskalainen viikonloppu, joka on edelleen Helsingin ohjelmistossa. Tässä elokuvassa Delpy kuvaa kevyesti kesämuistojaan.
================================================================================================
2 päivää New Yorkissa on rento ja railakas elokuva. Sen saimme nähdä syyskuussa R&A -festivaalilla, Helsingissä. Julie Delpy on myös kirjoittanut elokuvansa käsikirjoituksen. Koska hän ohjauksen lisäksi näyttelee Marion naispääosan, 2 päivää New Yorkissa -teosta voi kutsua auteurin elokuvaksi. Delpyn rinnalla elokuvassa näyttelevät Chris Rock (Mingus), Albert Delpy (Jeannot) ja Alexia Landeau (Rose). Landeau oli kirjoittamassa myös käsikirjoitusta. Hän on elokuvan tarinan keksijöitä Alexandre Nahonin kanssa. Nahonkin esiintyy elokuvassa.
2 päivää New Yorkissa -komediassa Julia Delpyn esittämä valokuvaaja Marion saa vieraita Ranskasta. Marion asuu ja työskentelee New Yorkissa. Marion voisi olla Woody Allenin neuroottisen newyorkilaiskaverin naispuolinen vastine. Marionin elämänkumppani on Chris Rockin mainiosti tulkitsema Mingus. Viittaako nimi kuuluisaan jazzpianistiin Charlie Mingusiin. Saattaapa viitatakin, mutta Marionin kuin Mingusin ihmissuhteet ovat kiemuralla ja jälkikasvu tuo huolta.
Ranskasta saapuva seurue on halunnut tulla New Yorkiin, koska Marionin näyttelyn avajaiset lähestyvät. Albert Delpy esittää Marionin isää, jossa hakkaa edelleen hipin ja anarkistin sydän. Seurueeseen kuuluvat myös riitelystä elämäntehtävän kehittäneet siskokset. Hullunkurista joukkoa tulee.
Julie Delpy pystyy pitämään koossa eri puolille hoksottavat tarinalliset ainekset, repaleiset ihmissuhteet ja hauskasti kuumottavat tilanteet. Delpy heittää mukaan rehvakkaitakin yksityiskohtia, ehkä yllättävästikin kohtauksia, jotka putoavat hyvän maun toiselle puolelle. Jossain kohdin se särähtää korvaan, mutta kokonaisuutena 2 päivää New Yorkissa on aivan nautittava pikkkukomedia.
Ajankohtainen kommentti
Vakituinen lukijani Liisu on lähettänyt jälleen palautetta. Kiitos siitä. Hänen tekstinsä on niin hyvä, että lainaan sen tähän. Korostan kuitenkin, että minä käyn Mestariteos-sarjassa läpi yli puolivuosisadan henkilökohtaista ja työkohtaista elokuvien katsomiskokemushistoriaa. Liisun esittämät asiat ovat tärkeitä, mutta koska meillä ei ole elokuvakeskustelua, säätiössä tuetaan vain kotimaista tuotantoa ja teattereiden digitalisointia, puuttuu kriittinen, tässä ajassa liikkuva elokuvalehti ja valtalehdissä ei ole minkäänlaista kokonaisvaltaista elokuvapoliittista linjausta, niin tilanne on tämä. Onhan Kavan (ent. elokuva-arkisto) hienot, monipuoliset ja elokuvahistoriaakin luotaavat näytännöt Orionissa, mutta ne palvelevat pääkaupunkiseudulla asuvia. Tai, hetkinen: Kavalla on maakuntasarjat Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväksylässä. Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella ja Turussa.
Tässä siis Liisun kommentti kokonaisuudessaan: "Laskin tuosta vasemmanpuoleisesta filmiluettelosta, siitä löytyi vain 31 elokuvaa, jotka olen saanut tilaisuuden nähdä.
Tosin oli joitakin, joitten nimi oli tuttu, mutta joista olen ehkä kuullut tai lukenut vain selostuksen, mutta jotka eivät ole jättäneet sellaisia muistikuvia, että olisin uskaltanut ottaa ne mukaan tuohon lukuun 31.
Tämä tekee katkeraksi. Niin paljon hyviä kuvia, joita olisi hyvä nähdä, mutta se on mahdotonta tai ainakin sattumanvaraista.
Varmaan sama tilanne monella muulla. Se on minusta väärin. Minusta pitäisi olla niin, että kaikki se hyvä, mitä kulttuuri on aikojen kuluessa onnistunut tuottamaan, olisi jokaisen halukkaan vapaasti nautittavissa.
Pitäisi olla, vaikkapa netissä, paikka, jossa voisi käydä paikkaamassa tietojaan ja kokemaan asioita, joita joku nerokas ihminen on luonut nähtäväksi. Sillä taide, kaikissa olomuodoissaan, on mielestäni koko ihmiskunnan yhteistä pääomaa. Ei saisi olla vain muutamien harvojen tavoitettavissa.
Ja jokainen hyvä elokuva, jokainen hyvä kirja, jokainen hyvä näytelmä tai ooppera tms. laajentaa katsojansa, kuulijansa tai muuten kokemansa ihmisen ajatusmaailmaa. Tekee hänestä paremman ihmisenä .
Open Culture (netissä) on hyvä paikka, kirjastolaitos on hyvä, Gutenbergistä saa ladattua klassikkoja. Mutta ne eivät riitä.
Unelmana olisi paikka, jossa kaikkien saatavana olisi kaikki se hyvä ja kaunis ja kehittävä, mtä jossain muodossa voisi olla siellä saatavilla samassa paikassa.
Kaikki ei ole rahassa mitattavaa. Rahalla ei pitäisi olla mitään tekemistä taiteen kanssa. Taide on se, mikä pitää ihmisen ihmisenä. Raha on paha asia. Se tekee ahneeksi ja lisää eriarvoisuutta. Täytyy olla jokin muu ratkaisu. Ja jos ei ole, se on keksittävä. Amen."
3 kommenttia:
Liittyen Liisun kommenttiin mahdollisuudesta nähdä elokuvia: tässäkin kirjastolaitos tulee (ainakin hiukan) apuun.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastojen yhteisessä järjestelmässä on tällä hetkellä 546 lainattavissa olevaa elokuvaa blu-ray -teräväpiirtolevyillä.
Tarjolla oleva materiaali on nähtävissä kirjaston normaalissa hakujärjestelmässä, osoitteessa:
http://www.helmet.fi/fi-FI
Kirjoittamalla aineisto hakuun "blu-ray" (ilman lainausmerkkejä), pääsee näkemään tämän hetkisen tarjonnan.
Käytännössä lainaaminen vaati lähes aina varauksen, koska yksittäisen nimikkeen fyysisiä kappaleita ei ole niin paljon. Varaaminen maksaa 50 senttiä. Jonotusaika voi olla pitkä, usein useita viikkoja.
Tarjolla oleva materiaali keskittyy moderniin valtavirtaan, mutta joukossa on myös uusia ja vanhoja klassikkoja, kuten: "Aamiainen Tiffanylla" tai "Tree of Life".
Luonnollisesti blu-ray- levyilä olevien elokuvien katsominen vaatii erillisen blu-ray -soittimen, sekä litteän taulutelevision. Useimmissa suomalaiskodeissa toki on jo nykyisin taulutelevisio, joten tarvitaan ainostaan blu-ray -soitin. Soitin maksaa tyypillisesti tällä hetkellä noin 200 euroa.
Toin nämä blu-ray -levyt tässä esille siksi, että ne ovat tällä hetkellä korkealaatuisin laillinen media elokuvien katselemiseen kotona. Mikään lopullinen ratkaisu ne eivät tietenkään ole, koska talouden lait sanelevat tässäkin. Suurin osa tallenteista on tosiaan nykyelokuvan valtavirtaa.
Joukkoon mahtuu kuitenkin oikeita klassikoitakin, kuten vaikkapa huikea restauraatio Fritz Langin Metropoliksesta teräväpiirtomuotoon.
T:Esa
Esalle kiitos! En ole todellakaan huomannut käyttää kirjastoa elokuvien näkemisessä.
Hankinpa myös bluray-soittimen. Mun tietsikassa piti olla mahdollisuus katsoa blueray-filmejä. Ehkä olikin, muttei se toiminut. Kysyi päivitystä, enkä tiennyt miten ja missä sen olisi voinut päivittää, kun mitään siihen viittaavaan ei ollut tarjolla!
Vielä kerran kiitos, Esa! Olin matkalla poistamaan senkin kommenttini, jossa asiaa valitin. Mutta sinun ansiosta olkoon siellä (vaikka olen ollut huomaavinanani, että ne ovat ärsyttäviä, ne kommenttini, ei toivottuja, näin korkeatasoiseen blogiin.)
Nyt mä kyllä työnnän pään tästä näyttöruudusta läpi ja sanon, että onhan selvää, että tällaisen blogin sivustolla kannattaa käydä. Eikä vain käydä, vaan myös lukea mitä täällä kirjoitetaan. Sillä elokuvalla on mielestäni ilmaisumuodoista parhaat mahdollisuudet saavuttaa suurikin yleisö ja vaikuttaa siten ihmismieliin, saada ajattelemaan ja näkemään asioita uudesta näkökulmasta.
Hyvän elokuvan tekemiseen tarvitaan sen ohjaajalta erikoista lahjakkuutta ja kykyä. Hyvät elokuvat ja niiden tekijät ovat harvassa, mutta niitä on, jos niistä pääsee tietämään. Tarvitaan siis myös henkilöitä, jotka ovat samalla aaltopituudella kuin hyvän elokuvan tekijät, ymmärtävät ja tulkitsevat niiden sanomaa ja levittävät tietoutta niistä suurelle yleisölle.
Se itse asiasta. Mutta mitä blogeihin tulee, käsitykseni niistä on ollut omituinen ja ilmeisen väärä. Kuvittelin, että jos kirjoittaa blogia siihen paljon panostaen ja asiantuntemuksella, niin toivoo, että sillä olisi lukijoita. Ja jos jonkun hyvän blogin perässä lukee jatkuvasti "ei kommentteja", olen tulkinnut sen kirjaimellisesti, ettei se ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Ja jos tekijä itse ei ole ollut siitä huolissaan, olen hermostunut hänen puolestaan ja ajatellut, kohta hän lopettaa kirjoittamisen. Nyt ymmärrän, että niin tekevät vain pikkusielut (like me). Hyvä blogi ei ole riippuvainen kommenteista.
Tuon ymmärryksen lisäksi tuli mieleeni yhtäkkiä hullunkurinen näkemys omista kommenteistani, joilla yritin hälventää pelkoa blogin kaatumisesta. Mielikuva muurahaisesta joka istuu vahvan elefantin etujalan vieressä vahtimassa ettei elefantti kaatuisi. Eikä todellisuudessa tuo elefantti tietenkään edes huomaa muurahaista. :)
Aloin tarpeettomina poistella kommenttejani. That's it. Mutta sitten tuli yksi viisas "Itämaan tietäjä" joka suhteellistutti vertaukseni elefantista ja muurahaisesta, joten muutin ajatusrataa. Ymmärrän, että vaikka kuinka innostuisi, pitää malttaa pitää suutaan kiinni, ellei ole jotain todellista sanottavaa. No, vähän nolottaa. Mutta oma syy. Toisaalta. Olen ollut pakotettu antamaan anteeksi itselleni kaikki ilmenevät hölmöydet. Joten ei mitään hätää.
Kiitos blogin pitäjälle ja myös tuolle Itämaan tietäjälle! Jolla on muuten etunimi Esa :D
Lähetä kommentti