keskiviikkona, marraskuuta 28, 2012

Clint kähisee baseballscoutina

FS-Film Oy














Clint Eastwoodin työtahti on hurja. Jos hän ei ohjaa uutta elokuvaa, niin sitten hän näyttelee pääosan jonkun kollegan teoksessa. Näin on tapahtunut urheiludraamassa Takaisin pelissä (Trouble With the Curve), jonka ohjauksesta vastaa Robert Lorenz.
Niin, Eastwood on nyt 82-vuotias. Hän on jyhkeä, jopa ajattoman näköinen, vaikka ikä näkyy kasvoilta ja meno on hidastunut. Uuttakin elokuvaa katsoessaan saattaa yhtyä Vanity Fairin James Wolcottiin heinäkuun 1985 numerossa julkaistuun toteamukseen: "Clint Eastwood on pitkä, puhdaspiirteinen puunpala, jaloilla varustettu toteemi." Mutta ei Eastwood näytä enää pureskelevan hylsyjä kuten uransa alkuvuosikymmeninä. Ei todellakaan.
Takaisin pelissä -elokuvassa Clint on ikääntyvä baseballscoutti Gus Lobel. Amy Adams esittää asianajotoimistossa uraputkeen päässyttä tytärtä Mickeytä, jonka kanssa isällä on ollut vaikeaa. Tuskin ovat tavanneet vuosiin. Muita näyttelijöitä ovat nuori scoutti Justin Timberlake, mainio John Goodman ja Matthew Lillard.
Georgiassa viime keväänä kuvatun elokuvan baseballseuran fiktiivinen nimi on Atlanta Braves. Jääräpäinen Gus on vanhan liiton miehiä, joka ei pysty muuttumaan, vaikka baseballmaailma elää jo aivan uutta tietokoneaikaa. Gusin ystävä ja pomo Pete (Goodman) ottaa yhteyttä tytär Mickeyhin, jotta tämä vaikuttaisi isän mieleen. Muuten Atlanta Bravesin johto haluaa päästä Gus Lobelista eroon.
=====================================================================================
Chicagolaissyntyinen Robert Lorenz muutti vuonna 1989 Los Angelesiin aloittaen filmiuransa. Hän työskenteli aluksi apulaisohjaajana. Lorenz tapasi 1993 Clint Eastwoodin ja liittyi tämän tiimiin. Lorenz oli mukana Hiljaisten siltojen tuotannossa vuonna 1995. Lorenz toimi toisena tuottajana vuoden 2003 Menneisyyden otteessa, jota arvostettu ikämieskriitikko Andrew Sarris piti selvänä ratkaisevana edistysaskeleena Clintin ohjaajan uralla. Lorenz oli Million Dollar Babyn (2004) apulaisohjaaja. Hän toimi myös tuottajana Gran Torinossa (2008), joka saattaa jäädä Clintin parhaaksi ohjaustyöksi.
Takaisin pelissä on todella hyvä esitys Robert Lorenzilta, vaikka tietämätön voisi luulla sitä täysiveriseksi Clint Eastwoodin -elokuvaksi. Lorenz on oppinut apulaisohjaajan ja tuottajan pallilla riittävästi elokuvan tekoa. Persoonallisuuttakin löytyy, myös rytmin ja dramatiikan tajua. Varmasti hyvä käsikirjoitus on tukenut ohjaajaa.
Hetkittäin näyttää, että Lorenz ei ole antanut suuren Eastwoodin hallita kohtauksia mielin määrin. Sivurooleille pannaan paljon painoa. Goodmanista on tullut ikäännyttyään todella varteenotettava näyttelijä. Ja enpä ole nähnyt aikoihin baseballelokuvaaa, jossa lajin hienouksiin mennään aidosti näin syvälle.
Ja se Clint! Tulkaapa mukaan vanhenemaan, niin allekirjoitatte Eastwoodin loistavan ja todenmakuisen tulkinnan niin näön heikkenemisestä askeleiden hidastumiseen ja kaiken maailman kankeuksiin. Ärhentelystä puhumattakaan.
* * * *

Pelastusoperaatio Iranissa

Muutama vuosi sitten uskoimme, että näyttelijä Ben Affleck (s. 1972) juuttuu romanttisten komedioiden koreaksi pojaksi. Näin ei käynyt, vaan Affleck siirtyi ohjaaja-näyttelijäksi, joka rakentaa uraa - voisiko sanoa - George Clooneyn esimerkin varjossa. Ja tuskinpa moni meistä tiesi, että Affleck oli tukemassa presidenttikisassa demokraatteja kuten Al Gorea vuonna 2000 ja John Kerryä (2004). Äskettäin Affleck otti kantaa kriittisesti suuryhtiöiden johtajien mahtaviin palkkoihin ja arvosteli lapsisotilaiden käyttöä Afrikassa. Ja on Affleck tukenut julkisesti homoja ja lesboja.
Ladd Company ja Miramax tuottivat vuonna 2007 Affleckin esikoisohjauksen Gone, Baby, Gone, jossa näyttelivät nuorempi veli Casey Affleck ja vanhan koulun jäärät Morgan Freeman ja Ed Harris. Käsikirjoitus perustui Dennis Lehanen romaaniin. Lehanen muita filmattuja romaaneja ovat olleet Clint Eastwoodin Menneisyyden ote ja Martin Scorsesen Suljettu saari. Ben Affleckin toinen ohjaustyö, moraalinen rikostarina Town (2010) herätti lupauksia. Bostoniin sijoitettu elokuva perustuu Chuck Hoganin romaaniin "Princes of Thieves".
Argo on poliittisesti aktiivin Ben Affleckin ohjaama, tosipohjainen elokuvatyö, jota George Clooney on ollut tuottamassa. Se on tiivis, jännittävä, kutkuttavan jännittävä aina loppuun. Ben Afleck esittää amerikkalaista CIA-spesialistia Tony Mendezia, joka on erikoistunut noutamaan loukkuun jääneitä diplomaatteja vaarallisista maista. Iranissa on tapahtunut muslimien vallankumous, Ajatollah Khomeini on noussut johtoon, ja Persian Shaahi on paennut maasta. Kiihko amerikkalaisia vastaan ryöstäytyy Teheranissa mellakoinniksi.
USA:n lähetystön väki tuhoaa nopeasti tärkeitä asiakirjoja ja kuusi virkailjaa ehtii paeta Kanadan lähetystöön. Viisikymmentä kollegaa on otettu panttivangeiksi. Tapahtuma-aika on 4.11. 1979. Saman aikaan Washingtonissa väitellään, miten tuo kuusikko saadaan turvaan Iranista. Presidentti Carter on epäileväinen. Voiko Iraniin hyökätä. Ja annetaanko Mendezille täysi vapaus toimia?
Mendez kehittää peitetarinaksi elokuvasuunnitelman, jonka hän on keksinyt katsottuaan tv:stä scifielokuvan Taistelu Apinoiden planeetasta. Mendez tarvitsee Hollywood-tuottajan (Alan Arkin) ja naamioitsijan (John Goodman) täyden avun. On tarkoitus luoda filmiryhmä, joka lähtee kuvaamaan Argo-nimistä seikkailuspektaakkelia Iraniin.
Ben Affleckin noutaja matkustaa tekemään "kuvaussuunnitelmia" Teheraniin. Kanadan lähetystöön pelastautuneista amerikkalaisista tehdään filmiryhmän jäseniä. Iranin kulttuuriministeriö suostuu Argo-projektiin, mutta samaan aikaan herää epäilyjä sen todenperäisyydestä. Pakokeikka on suuressa vaarassa. Teheranin suuressa basaarissa kaikki voi tuhoutua.
=====================================================================================
Argo on perinteisen poliittisen toimintadraaman hengessä ohjattu elokuvatyö. Se kulkee virtaviivaisesti, joskus jopa liankin suoraviivaisesti, mutta ehtii Ben Affleck kehitellä ihmissuhdekuvausta ja tuoda kuusikon pelot pintaan. Elokuva on myös hyvä esimerkki amerikkalaisten kyvystä loihtia aikakausi eloon ja sirotella mukaan tärkeitä detaljeja. Puku- ja tukkamuoti on hallussa. Affleck vetää tietoisesti pääroolin lähes samoin ilmein ja liikkein. Sivurooleihin on saatu loistavia suorituksia, etenkin jälleen John Goodman ja Alan Arkin, mutta myös Mendezin esimiestä esittävä Bryan Granston on hyvä. Eikä pakenijakuutosen näyttelijöissä ole mitään vikaa. Presidentti Jimmy Carterkin pääsee kuvaan.
* * *

Ajankohtainen kommentti

Taannoin eräällä kaupallisella tv-kanavalla pyöri tosi-tv -sarja Poliisit. Tutustuttiin autenttisesti niin läheltä kuin mahdollista suomalaispoliisin arkiseen työhön. Poliisin tehtävä on auttaa, suojella ja tukea, selvittää rikoksia ja saattaa ne syyttäjäviraston syyniin. Suomalainen sarja antoi aika tavanomaisen kuvan poliisin työtehtävistä, mutta siinä ei allennnettu sensaatioihin tai populismiin niinkuin osittain TV2:n takavuosien Poliisi-tv:ssä.
MTV3:n syksyssä jatkuva Roba on draaman muotoon puettu tv-sarja poliisin työstä. Tekijöiden mukaan 12-osainen sarja kuvaa selviytymistarinoita poliiseista työn ja julkisuuden ristipaineissa pääkaupunkimme sydämessä. Ohjaajana on Joona Tena ja käsikirjoittajana Timo Varpio. Valitettavasti Filmiteollisuus Finen tuottama sarja on selvä ristisiitos tosi-tv -Poliiseista ja amerikkalaisista poliisidraamatuotannoista, etenkin Hill Streets Bluesista. Mitään omaa, mitään uutta haastavaa näkökulmaa sarjan tekivät eivät ole pystyneet löytämään. Eikä oikein vakuuta viime aikoina koomisissa rooleissa ja sketsihupailuissa esiintyvien näyttelijöiden käyttäminen vakavina poliiseina.
=====================================================================================
Poliisielokuvatkin ovat suosittuja. Lakimiesten ja lääkärien ohella poliisi on merkittävin henkilöhahmo amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Käsikirjoittajana aloittanut David Ayer on ohjannut uusimman amerikkalaisen elokuvan, jonka nimi on suomeksi Poliisit. Alkuperäinen nimi on End of Watch. En ole nähnyt elokuvaa, mutta olisiko tässä jonkinlainen päivitetty versio Dennis Hopperin 1980-luvun lopun realistisesta Colorsista, jossa Sean Penn ja Robert Duvall näyttelivät itäisen Los Angelesin jengisotia selvitteleviä poliiseja? Ayerin luomuksen on sanottu saavuttavan rankan autenttisuuden. Tosin sitä on myös pidetty puolittain tosi-tv -tyyppisenä tai puolidokumentaarisena poliisidraamana, jossa kaksi losangelesilaista poliisimiestä kiertää kaupungin slummeissa - toisen vielä videoidessa kaikkea mitä työpäivän aikana tapahtuu.

P.S. Pieneen Kino Engeliin tuli ensi-iltaan Andrei Tarkovskin perillisenä tunnetun Aleksand Sokurovin Faust-elokuva, uusi muunnelma vanhasta tarusta miehestä, joka myi sielunsa Paholaiselle. Muistamme Goethen näytelmäversion vuodelta 1854. Elokuvaversioista ehdoton oli F.W. Murnaun saksalainen mykkä Faust (1926), jossa näyttelivät ajan suuret persoonat Gösta Ekman ja Emil Jannings. Sokurovin uutuutta en ole vielä nähnyt, mutta palaan asiaan myöhemmin. Se voitti vuosi sitten Venetsian arvostettujen filmifestivaalien pääpalkinnon. Palkitsijat kehuivat loistavaa Faust-legdendan tulkintaa, mutta ennen kaikkea hypnoottista visuaalista ilmaisua.

Ei kommentteja: