Dome Karukosken uusin ohjaustyö Napapiirin sankarit on sujuvasti rullaava viihde-elokuva nuoresta aviomiehestä Jannesta (Jussi Vatanen), joka lähtee hakemaan kavereidensa kanssa digiboksia. Ikävystynyt vaimo (Pamela Tola) sen haluaa, jotta televisiosta näkyisi jotakin. On vähän samaaton tämä Janne, kuten kaverinsakin. Voisi heitä kyllä kutsua työtä vieroksuviksi vetelehtijöiksi.
Pekko Pesosen kirjoittamaa Napapiirin sankareita on jo ehditty luonnehtia suomalaiseksi veijarikomediaksi. Pitää se kyllä paikkansa, mutta jos ajatellaan Karukosken kehitystä ohjaajana, niin sitä ei ole tapahtunut ainakaan aikuistumisen ja kypsymisen suunnalla. Karukoskihan tuli suomalaiseen elokuvaan 2005 raikkaalla, joskin hiukan mainosfilmimäisellä nuorisokuvauksella Tyttö sinä olet tähti. Toinen elokuva Kielletty hedelmä (2009) oli selvästi parempi, sillä nyt Karukoski käsitteli vakavaa uskonnollista aihetta: miten laestadiolaisuus vaikuttaa kahden nuoren tytön pyrkimyksiin itsenäistyä ja haukata ainakin pieni nautinnollinen siivu vapaudesta.
Napapiirin sankarien idea on tätä aikaa. Muutama vuosikymmen sitten nuoren polven ohjaaja olisi kertonut lappalaismiehestä, joka lähtee porukalla noutamaan viinaksia satojen kilometrien päässä sijaitsevasta Alkosta. Digiboksi kuvastaa Dome Karukosken elokuvassa television valtaa - ja syrjäseutujen näkyvyys- ja katvealueongelmia. Pääkaupunkiseudulla lienee mahdotonta mieltää, että jossakin pohjoisessa, jossakin napapiirin yksinäisyydessä televisio voi olla ainoa uutis- ja ajanvieteväline. Niin, ja lunta, pakkasta ja pimeyttä riittää lähes loputtomiin.
Toisaalta elokuvassa on kysymys on nuoren miehen halusta valloittaa takaisin vaimon rakkaus, sillä näyttäisi siltä kuin joku ulkopuolinen mies tavoittelisi puolisoa. Samalla Dome Karukoski avaa näkökulman pohjoisten seutujen elämänpiirin historiaan sotavuosista näiden päivien ahdinkoon. Joskus oli paremmin, mutta nyt turhautuneet ja työttömät miehet tekevät ratkaisuja oman käden oikeuden kautta. Niin ja Lapin hotellit ja laskettelukeskukset on valjastettu etelän ihmisten bakkanaaleille. Koululaisen aineen käyttäminen prologina toimii kiikun kaakun.
Miellyttävää elokuvassa on tarumainen ja se veijarimainen henki. Selvästi käsikirjoittaja on hakenut vaikutteita maailmankirjallisuuden suurista aiheista, Odysseuksesta Don Quijoteen. Karukoskea voi kiittää rennosta ja suorasta viihdyttämisen halusta. Teeskentely ja hurskastelu ovat tipotiessään, joskin tavanomaiset ja tahattoman koomisetkin yksityiskohdat nakertavat elokuvan kokonaisilmettä. Tosin vauhdikkaita toiminnallisia metkuja löytyy.
Napapiirin sankareiden näyttelijävalinnat eivät ole huonoja. Karikatyyrimäisyys paistaa siellä täällä. Jussi Vatasen (digiboksin hakija), Jasper Pääkkösen (juopottelija) ja Timo Lavikaisen (naista etsivä mannen poika) suorituksissa on riittävästi persoonallisuutta. He ovat ryhmänä mukavia velikultia. Erityisesti Lavikaisen ilmeet toimivat. Ja hauska sanailu sekä hallittu murrepuoli aiheuttavat katsomossa ajoittain naurun römähdyksiä.
Tämä vain: Viihde-elokuvan ongelma on siinä, että sen unohtaa nopeasti katsomiskokemuksen jälkeen. Muistiin ei jää paljon mitään.
Ajankohtainen kommentti
Minna Virtasen ohjaama, Marko Leinon ja Pekka Lehtosaaren kirjoittama Alamaailma on Vertigo-yhtiön tuottama 12-osainen poliisi- ja rikossarja. Puolet sarjasta tulee ruutuun näin syyskaudella ja loput keväällä. Sarjan esityspaikka on Ylen TV1:n Kotikatsomo. Virtasen lisäksi Peter Kotwica on ohjannut sarjan jaksoja.
Ensimmäisten osien perusteella on pakko todeta, että sarja on lajityypissään ensimmäinen kotimainen yritys, jossa tasollisesti päästään lähelle ruotsalaisten ja tanskalaisten vuosia hallitsemaa tekemisen taitoa. Ei tule mieleen muita kuin 1990-luvun lopun erinomainen Raid -tv-sarja, 1980-luvun Harjunpää- tv-sarja, jonka ohjauksesta vastasi kokenut Åke Lindman. Hän vastasi vielä 1990-luvun alussa taidokkaasta Harjunpää-elokuvasta, jossa Kari Heiskanen oli pääosassa. Matti-Yrjänä Joensuun rikosromaanien etsivä palaa muuten perjantaina valkokankaalle Olli Saarelan odotettuna ohjaustyönä.
Alamaailman visuaalinen ilme, eksteriöörit ja interiöörit, Helsingin tummat kuvat sekä vierailut Tukholmassa ja Pietarissa toimivat. Tehokas ohjauksellinen ote ja kameratyön mietitty taiteellisuus toimivat pienessä ruudussa. Venäjällä asuva suomalainen näyttelijä Ville Haapasalo on hyvä huumekartellia pyörittävänä perheenisänä. Suomalaisista näyttelijöistä Mikko Kouki on uskottava komisario Viitasalon roolissa. Samoin Eppu Salminen hänen kolleganaan. Martti Suosalo melkeinpä uudistuu näyttelijänä vankilaan passitetun huumepomo Sundströmin osassa. Vankilakohtaukset ovat vaikuttavia, totta vie myös ilmeisiä
Uskottavuusongelmia sarjasta kyllä löytyy. FBI:n agentin osuus Tukholman salaisessa kokouksessa ei aivan mene läpi, mutta viittaukset Afganistanista nykyisin Venäjän kautta tulevaan huumevyöryyn lienevät todenmukaisia. Suomalaispoliisien tapa lavastaa huumerikollisen syyllisyys herättää epäilyjä. Alan asiantuntijat esimerkiksi Helsingin huumepoliisissa tietävät, että näin pienessä maassa se on ura kerrasta poikki, jos ryhtyy kepulikonsteihin. Tosin olihan meillä julkisuudessa jokin vuosi sitten syytösepäilyjä huumepoliisin epämääräisistä tutkintakeinoista.
P.S. Oletteko huomanneet, että Helsingin elokuvasyksyyn on saatu klassikkosarja. Eipä siitä ole paljon tiedotettu, ei lehdissä sitä ole huomioitu. Sarjan elokuvat ja esitysajat löysin sattumalta tutkiessani Helsingin elokuvateattereiden ohjelmistoa. Sarjan takana ovat Finnkino ja Pirkanmaan elokuvakeskus. Sarjan klassikoita esitetään kymmenenessä Finnkinon teatterissa loppusyksyn aikana. Esitykseen tulevat vielä seuraavat elokuvat: Jean Cocteaun Orfeus (1950), Jean Vigon Nolla käytöksessä (1933), Jacques Tatin Riemuloma Rivieralla (1953) ja Billy Wilderin Yks, kaks kolme (1963). Sarjaan kuuluvat myös Roman Polanskin Umpikuja (1966) ja Inho (1965), Akira Kurosawan Seitsemän samuraita (1952) ja Vilgot Sjömanin Olen utelias - keltainen (1968). Kotimainen klassikko on Teuvo Tulion Laulu tulipunaisesta kukasta (1938). Esitykset jatkuvat aina jouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti