Vuodet 1939-1941 olivat merkittävä John Fordin tuotannossa. Tällöin valmistuivat sellaiset korkeatasoiset elokuvat kuin Vihan hedelmät, Vaarallislla vesillä, Tupakkatie, Liekehtivä erämaa ja Kansan sankari eli Young Mr. Lincoln. Tiedämme, että Ford kuvasi westerneissään historiallisen lännen sellaisena kuin sen mielessään koki. Useinkaan Fordin westernit eivät liittyneet suoranaisesti johonkin tiedettyyn tapahtumajaksoon, mutta joitakin poikkeuksia oli, ja sellainen elokuva on Kansan sankari, Yhdysvaltain tulevan presidentin Abraham Lincolnin (1809-65) aikuistumisen ja kouluttautumisen eleginen elokuvateos. Henry Fonda esitti muistettavasti "korkeahattupäistä" Lincolnia, josta tulee orjuuden vastustaja ja lopettaja.
Tätä taustaa vasten oli pöyristyttävää katsoa Timur Bekmambatovin "historiallinen kauhuelokuvauutuus" Abraham Lincoln: Vampire Hunter. On aivan varmaa, että John Ford pyörii haudassaan saatuaan kuulla tällaisesta elokuvaväärennöksestä, joka esitetään vielä 3D-versiona. Sinänsä elokuvan historiallinen kehys pitää paikkansa: kuvataan Aben kasvua aikuiseksi, lähtöä politiikkaan, puheita tasa-arvon puolesta, nousua republikaanina Valkoisen talon valtiaaksi ja sisällissodan sankariksi. Unionin joukot löivät etelän orjuutta puolustavat joukot 1.-3. 7. 1863 kuuluisassa Gettysburgin taistelussa.
=======================================================================================
Abraham Lincoln: Vampire Hunter
perustuu Seth Grahame-Smithin romaaniin. Hänen tiedetään väsäävän kirjoja, joissa fantasia-aines limitetään historiallisiin faktoihin. Timur Bekmambatovin elokuvan tarinallinen kudos periytyy siis Grahame-Smithin romaanista. Tuntematta romaania on mahdoton sanoa, miten elokuva vastaa alkuperäistä teosta, mutta tiettävästi kirjailija on ollut laatimassa käsikirjoitusta, joten kai asiat ovat siinä mielessä kunnossa.
Elokuvallisen suorituksen tasosta on vaikea mennä sanomaan muuta kuin että se on niin hurjaa väkivaltaspektaakkelia kuin vain voi odottaa. Nykyisin ei tiedä, mikä on todella luovaa ammatillista Hollywood-osaamista ja mikä tietokoneilla tehtyä digitaalista kohinaa. Lyön vetoa jälkimmäisen väitteen puolesta. Tarkkasilmäinen huomaa hetkittäin jopa kömpelöjä pienoismallikohtauksia.
Jos nyt haluaisi pakottaa mielensä huumorin puolelle, niin eihän sitä nauramatta voi katsoa, kun Lincolnia esittävä Benjamin Walker heiluttaa kirvestä kuin akrobaattiset taistelijat miekkojaan itämaisissa "hyppelyelokuvissa". Lisäksi ohjaaja on hyödyntänyt Sam Raimin westernväkivaltaa, härkätaistelukuvioita ja kaikkia mahdollisia edeltäviä vampyyrifilmejä.
Timur Bekmambatov pohjaa koko elokuvansa fantasiakuvion nuorta Abraham Lincolnia vaivaamaan koston teemaan. Elokuvassa esitetään jopa vakavalla naamalla, että Abe näki lapsena, miten vampyyri saapui yöllä taloon ja puraisi rakkaan äidin hengiltä. Aben ystävä (Dominic Cooper) vannottaa, että pojan täytyy mieheksi kasvettuaan tappaa niin monta vampyyriä kuin mahdollista. Abe ottaakin pian kirveen käteensä.
Abraham Lincoln: Vampire Hunter
sylkee 3D-tehosteina vaikka mitä törkyä katsojan silmille. Ei tätäkään Hollywood-tuotetta olisi tehty, jos tuottajat eivät uskoisi väkivallan myyvään voimaan. Yksi tuottajista on muuten Tim Burton, arvostettu "huonojen elokuvien" mestari. Hirmuisen tuotantokoneiston hän lienee ponkaissut vauhtiin - rahan voimalla.
Olisi saanut Tim Burton olla tarkempi näyttelijävalinnoissa: britti Rufus Sewell menettelee vampyyrien kruunaamattomana kuninkaana, mutta pääroolin Aben vetävä Benjamin Walker on todelle kehno. Etenkin elokuvan loppupuolella presidentti-Aben "vanheneminen" ei onnistu millään Walkerilta.
Ajankohtainen kommentti
Elokuva-arkisto eli Kava aloitti eilen Orionissa syyskautensa. Eilisen ensimmäiset kolme elokuvaa olivat Olivier Assayasin ranskalainen Kesähetket (2008), jossa pääosassa Juliette Binoche on. Ensimmäinen piiri (1972), puolalaisen Aleksandr Fordin ohjaama, joka tosin tuotettiin Solzhenitsynin romaanin pohjalta tanskalais-ruotsalaisena yhteistyönä, ja Alfred Hitchcockin poliittinen trilleri Ulkomaankirjeenvaihtaja (1940). Eiliset elokuvat olivat ennakkopaloja syksyn kolmesta tärkeästä teemasta: ranskalainen Olivier Assayas, Puola ja Hitchcockin tulo Hollywoodiin.
Huippuunsa viritetyn, laadukkaan ja monipuolisen syyskauden muita teemoja ovat "Virolainen elokuva 100 vuotta", "Teuvo Tulio 100 vuotta" ja äskettäin edesmenneen kreikkalaisen mestarin Theo Angelopoulosin tuotanto. Tulio muistetaan 1930- ja 1940-lukunen suomalaisten intohimomelodraamojen tekijänä. Angelopoulos oli oman tiensä hiljainen kulkija, jonka elokuville olivat ominaista taidokas kuvakieli, kameran liikkeiden poesia ja pitkien otoksien dynamiikka. Mehiläishoitajan (1986) ja Odysseuksen katseen (1995) tekijä kuoli muuten uuden elokuvansa kuvausvaiheiden aikana.
Kavan syksyn muita teemoja ovat tshekkiläinen nukkeanimaatioiden tekijä Jiri Trnka, junaelokuvat VR:n 150-juhlavuoden kunniaksi - mukana tietenkin Buster Keatonin Kenraali - ja lukuisat näytteet elokuvahistorian parnassolta. Kavan kutkuttavin teema lienee "Neuvostoelokuvan salainen historia II", johon kuuluu muun muassa Viktor Morgensternin tieteiselokuva Ensimmäinen ihminen (1959). Sen on sanottu ennustaneen miehitetyt avaruuslennot ja kotivideoiden tulevan invaasion.
Kavan syyskauden muita ohjaajia on englantilainen Ken Loach. Näyttelijöistä juhlitaan itävaltalais-amerikkalaista Arnold Schwarzeneggeriä, joka tekee paluuta valkokankaalle politiikan vuosien jälkeen. Syyskauden elokuvamaa on Italia.
Kava huolehtii nykyisin myös elokuvakasvatuksesta. Orioniin on valittu elokuvia kouluja varten.
Mediakasvatuskeskus Metka järjestää esitysten yhteyteen työpajoja. Hieno juttu. Haluaisinpa olla mukana Kenraalin näytännössä, jossa koululaiset "käsittelevät elokuvakokemusta liikkuvan kuvan esihistoriallisia menetelmiä käyttän (taikapyörä, zoetrooppi) oman tekemisen kautta". Metka lupaa, että työpajassa yhdistyy vanha ja uusi tekniikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti